Elätkö puutteessa?

Näin kesällä on aikaa miettiä elämän todella tärkeitä asioita, kuten että saako itse tarpeeksi vai elääkö puutteessa. Joskus voi nimittäin oikeasti olla puutteessa, vaikkei sitä itse huomaakaan. Tilaan on vain jotenkin ajautunut pitkän ajan kuluessa, eikä saannin turvaaminen enää tunnu niin hohdokkaalta ja tarpeelliselta.

Elämän eliksiirien eli vitamiinien saanti on modernissa yhteiskunnassa kuitenkin yllättävän kivisen tien takana, ja on ollut sitä jo kauan aikaa. Turpaduunarin harmaapartainen ystävä Birdie kuuluu omaankin tuttavapiiriini, ja hän suositteli ystävällisesti (luetaan: pakotti lukemaan lontoon murteella) kirjaa nimeltä ”Plagues & Poxes: The Rise and Fall of Epidemic Disease” jonka lääketieteen professori Alfred Jay Bollet on kirjoittanut jo vuonna 1987. Koska oma londonin kieleni on vähän enemmän käytännönläheisempää, niin oli aika luontevaa pyytää kertomaan kirjasta ne tärkeimmät asiat.

Birdien mielestä tekstin herättämät ajatukset ovat kuitenkin tänään ehkä vielä tärkeämpiä kuin ennen, joten otetaanpa ensimmäinen hänen valitsemansa sitaatti:

”Beriberi and Pellagra may not be the only examples of changes in food technology resulting in outbreaks of diseases which were not recognized as nutritional in origin for long periods of time.”

Todellakin, elintarviketeollisuuden ja lajinjalostuksen muutokset ovat seikkoja, joita ei koulukirjoissa kerrota eikä maikkarin uutisissa selitetä. Virallisen totuuden mukaan pöpöt ja paha ulkomaailma yrittävät selättää ihmiset vuoteeseen, mutta teollisuus ja geenimuuntelu pitää kansakunnat terveinä ja kukoistavina. Tämän kunniaksi otamme Alfred Jay Bolletin kirjasta toisenkin sitaatin:

”For example, the main source of vitamin C in our diets is orange juice, but many people buy it in cartons or bottles, after pasteurization has destroyed most of that heat-labile vitamin.”

Elintarviketeollisuus ei siis ihan ensimmäisenä ole ajattelemassa ruokatarvikkeiden terveellisyyttä, vaan hyllyikä ja liikevoitto tulevat kisassa kärkisijoilla.

Aihe on sen verran kiinnostava, että aloimme yhdessä etsiä lisää sitaatteja selvällä suomen kielellä. Plagues & Poxes -kirjan ylpeä omistaja Birdie sai itse luvan kertoilla tarinoita ravitsemustieteen historiasta:

”Jo 1800-luvun lopulla bakteerioppi sairauksien selittäjänä oli niin iskostunut mieliin, että jonkin asian puutetta ravinnossa ei edes osattu ajatella. Kesti aivan liian kauan tajuta että riisin ja maissin uudet käsittelytavat poistivat niistä paljon B-vitamiineja ja muuta hyödyllistä. Silti nykyään muunnettu maissitärkkelys on lähes kaikissa eineksissä ja bodarit popsivat riisiproteiinia suurista säkeistä.”

Vitamiininpuutos-keskustelu on todellakin keskittynyt vain D-vitamiiniin ja auringonottoon sen saamiseksi. Seikka, että erilaisia B-vitamiineja on monta ja nimikäytäntö sekava, ei ole suinkaan helpottanut asiaa tavallisen kuluttajan kannalta. Sinullakin ihottumat ja ripuli voivat johtua jonkun tai useamman B-vitamiinin puutteesta.

”Urheilulääketieteen kannalta sekä beriberi että pellagra ovat mielenkiintoisia puutostauteja. Niitä tutkimalla ymmärryksemme tiamiinin, riboflaviinin ja niasiinin ominaisuuksista lähtivät alkuun. Nimenomaan aerobinen suorituskyky eli kestävyysurheilu kärsii jos jostain näistä kolmesta B-vitamiinista on puutetta. Esimerkiksi riboflaviinia saisi periaatteessa maitotuotteista, mutta korkeapaine-homogenointi hajottaa sen. Meijeriteollisuus itse sanoo että homogenointi tekee maidosta valkoisempaa, mutta koska riboflaviini ja sen isoalloksatsiini-rakenne sekä ylimääräiset hydroksyyliryhmät on se kellertävän värin aiheuttaja oikeassa tinkimaidossa, mainokset todistavat itsekin että vitaminit tuhotaan meijerissä. Itse sana flaviini tulee latinan kielen keltaista tarkoittavasta sanasta, ja kellertävyys on maidon luontainen väri, ei sinertävyys tai aivan valkoinen.”

Taas tämä juttu Birdien kanssa kääntyi maitoon, mutta itse meijeriteollisuus on toki laitteistonsa ostanut ja sotkunsa aiheuttanut. Jopa Eviran riskiraportti muutaman vuoden takaa otti homogenointiin melko kriittisen kannan. Mutta vielä lisää B-vitamiineista:

”Suomessa presidentti Niinistön vaimon kunniaksi käytössä oleva ”HaukionKala”-opetusmetodi ei juurikaan edistä tieteen osaamista. Esimerkiksi nikotiinihapon eli B3-vitamiinin virallinen vihkimänimi on pyridiini-3-karboksyylihappo, josta lapsikin tajuaa että siinä pyridiini-renkaan 3-hiileen on kiinnittynyt karboksyyliryhmä. Nikotiinihapossa on siis yksi typpiatomi, kuten jo itse vitamiini-sanasta voi päätelle että luultiin aikoinaan olevan kaikissa vitamiineissa. Amiinihan tarkoittaa typpiyhdistettä. Puolalais-syntyinen Casimir Funk hieman sekoili analyyseissään sata vuotta sitten.”

Muita ongelmakohtia vitamiinien lisäksi tiedostavalla kuluttajalla ovat muunnetun maissitärkkelyksen ja fruktoosi-siirapin välttely, eivätkä nykyiset vehnälaadutkaan ole sitä mitä isoäidin aikoina, koska pastateollisuus on vaatinut sitkoista gluteenia spagetin rakenteen takia.

Valinnat ovat siis vaikeita, ja siksi moni elää puutteessa täysin tietämättään. Koeta siksi ensi kerralla ruokakaupassa miettiä, mitä koriisi laitat. Mitä jos vaikka yrittäisit löytää kaupasta pastöroimattomasta maidosta tehtyä saksalaista alppijuustoa tai kellertävää homogenoimatonta suomalaista maitoa. Niissä on makukin mukana.

Lue tästä muita Piken kirjoituksia!

 

Pike Hilakari

Espoolainen kirjoittaja, toimittaja, äiti.

Tunteellinen älykkö, joka herkästi huomioi ja tunnistaa muutokset ja sen tarpeen niin ympäristössä, lähipiirissä kuin myös itsessään.
Hyvin taipuvainen analysoimaan, pähkäilemään, pohtimaan, selvittämään ja tutkimaan asioita, valmis oppimaan kuulemastaan ja kokemastaan tuottaen herättävää tekstiä kulloinkin pinnalla olevasta aiheesta. Ehdottoman oikeudenmukainen, uskaliaskin kyseenalaistaessaan jämähtäneitä toimintatapoja.

”Jos yksikin ihminen saa avun tekstieni kautta tai toimintatavastani, olen kiitollinen onnistuja.”