Arvaus, tyrmäys vai kokonaisvaltainen hoito?

Miten usein hakiessaan apua, varsinkin julkisen terveydenhuollon puolelta, potilas tuleekaan tyrmätyksi? Miten usein nöyryytetään, kyseenalaistetaan ja mitätöidään potilaan kokemus, joka varmasti on totta hänelle itselleen? Miten usein potilas lähtee vastaanotolta pettyneenä tai ehkä jopa kyynelsilmin saamatta apua ja ymmärrystä omaan vaivaansa hoidosta puhumattakaan? Kenen etu on se, että potilaan kokemusta ei arvosteta eikä kunnioiteta saatikka ymmärretä?

Tämä on ollut kuitenkin yhä useamman potilaan todellisuutta jo hyvin pitkään. Ennen puhuttiin arvauskeskuksesta, mutta nyt voisimme jo puhua tyrmäyskeskuksesta. Tai näiden risteytyksestä, jossa potilasta juoksutetaan luukulta toiselle samalla tyrmäten hänen omat kokemukset, tuntemukset ja oivallukset omasta terveydentilastaan.

Onneksi on olemassa myös lääkäreitä ja sairaanhoitajia, jotka näkevät ja tiedostavat kokonaisuuden. Heitä, jotka kuuntelevat ja myös ymmärtävät kuulemansa. He kykenevät hoitamaan potilasta kokonaisvaltaisesti. Harmittavan usein he ovat jo ylityöllistettyjä tai heidän vastaanotolleen on hankala päästä pienituloisena ilman yhteiskunnan tukea.

Meillä on Suomessa valtava määrä ihmisiä, jotka sairastavat ilman omaa syytään. Yksi syy on home- ja sisäilmaongelmat. Kaikki eivät saa oireita huonosta sisäilmasta. Yleensä sille altistutaan pidemmän aikaa ja hyvin usein se paikka on julkinen tila, sairaala, päiväkoti tai koulu. Usein se on myös oma koti.

Tavallinen tarina on se, että täysin terve ihminen onkin yhtäkkiä sairas jouduttuaan tekemisiin esimerkiksi homeen takia. Oirelista voi olla esimerkiksi tällainen, niin kuin Joni Lappalaisella on.

“Olen saanut homeista epilepsian, kroonisen väsymysoireyhtymän, monikemikaaliyliherkkyyden, kilpirauhasen vajaatoiminnan, keliakian, migreenin, anemian, astman, maksan ja suoliston toimintahäiriöt.”

Hän neuvoo kohtalotovereitaan luottamaan itseensä.

“Kun sairauden kanssa elää, oppii kuitenkin tuntemaan sairauden ja itsensä. Olen itse sairauteni paras mittari. Kannattaa uskoa oireisiin, ja välttää paikkoja, jotka eivät sinulle sovi.”

Kun home- ja sisäilmaongelmien takia altistunut ja sen kautta sairastunut ihminen mennee “sairaaseen” tilaan, hän saa kohtauksen. Se voi olla epileptinen, astmaattinen. Se voi aiheuttaa iho-oireita välittömästi tai muutaman tunnin kuluttua. Se voi laukaista minkä tahansa oireen, jonka tulkitseminen onkin melkoista rakettitiedettä.

Kuitenkin terve sisäilma on kaikkien oikeus tai sen pitäisi olla. Meillä on kuitenkin valtava joukko ihmisiä, jotka altistuvat huonon sisäilman ongelmille. Olotilaan tottuu, koska yleensä se hiipii pikkuhiljaa. Ellei kyseessä ole remontti, jonka yhteydessä ilmanvaihtoon ja sisäilmaan pääsee valloille valtava määrä yhdisteitä, uuden ja vanhan kohdatessa, eikä kukaan tiedä seurauksia. Tai jos tietää, siitä ei välitetä.

Tämä on todella suuri ongelma, joka peitetään. Se peitetään siksi, että kukaan ei uskalla ottaa vastuuta asiasta. Kun vastustetaan, asiaa ei ole olemassa. Mutta tilastot näyttävät pian aivan jotain muuta. Meidän tulisi puolustaa suomalaisten terveyttä ja hoitaa jo sairastuneet kuntoon. Tai ainakin pyrkiä tekemään heidän elämänsä helpommaksi.

Minun mielestäni olisi kaikkien etu, ettemme menettäisi mainetta maailmalla sisäilmaongelmien takia sairastuneiden määrällä. Kuka tai mikä taho uskaltaisi olla se, joka tämän ongelman ratkaisee? Nyt olisi näytön paikka.

Lue tästä muita Piken kirjoituksia!

 

Pike Hilakari
Espoolainen kirjoittaja, toimittaja, äiti.

Tunteellinen älykkö, joka herkästi huomioi ja tunnistaa muutokset ja sen tarpeen niin ympäristössä, lähipiirissä kuin myös itsessään.
Hyvin taipuvainen analysoimaan, pähkäilemään, pohtimaan, selvittämään ja tutkimaan asioita, valmis oppimaan kuulemastaan ja kokemastaan tuottaen herättävää tekstiä kulloinkin pinnalla olevasta aiheesta. Ehdottoman oikeudenmukainen, uskaliaskin kyseenalaistaessaan jämähtäneitä toimintatapoja.

”Jos yksikin ihminen saa avun tekstieni kautta tai toimintatavastani, olen kiitollinen onnistuja.”