Kirjoittaja: Sami Virtanen

Tuoreessa Politico verkkolehdessä kerrotaan mielenkiintoisesta tutkimuksesta, joka osoittaa, että hiilidioksidipitoisuuden noustessa, niin kasveista tulee makeampia. Hiilidioksiidipitoisuuden nousu siis kiihdyttää fotosynteesiä, joka auttaa kasveja muuttamaan auringonvalon sokeriksi ja hapeksi.

Fotosynteesin kaava

Fotosynteesissä auringon säteilyenergian avulla hiilidioksidi (CO2) ja vesi (H2O) muuttuvat sokeriksi (C6H12O6) ja hapeksi (O2). Vedestä kasvi hyödyntää vedyn (H) ja vapauttaa ilmaan happea (O2). Tämä tapahtuu ns. valoreaktiossa. Pimeäreaktiossa hiili (C) valitaan hiilidioksidista. Hiilidioksidi pelkistyy sokeriksi (glukoosi) valoreaktiossa syntyneiden tuotteiden avulla.

Fotosynteesin kaava: 6 CO2 + 6 H2O = C6H12O6 + 6 O2

Kasvit kasvavat paremmin ja makeus lisääntyy

Kasvit kasvavat isommiksi ja samalla niissä on enemmän hiilihydraatteja. Tämä sokerin kasvu tapahtuu tärkeiden ravintoaineiden kustannuksella, kuten proteiinin, raudan ja sinkin. Tämä oli kiintoisa tieto, sillä pitkään on jo ollut tiedossa, että esimerkiksi tehoviljellyt kasvikset ovat ravinneköyhempiä kuin aiemmin. Tätä on pidetty pääosin maaperäongelmana ja kasvinjalostuksen varjopuolena. Nyt voidaan tähän kasvien ravinneköyhyyteen siis lisätä myös nousseiden globaalien hiilidioksidimäärien aiheuttama kasvien lisääntynyt makeutuminen ja monien muiden ravinteiden syrjäyttäminen.

Tutkimuksissa käy ilmi, että usein syömämme kasvisperäinen ruoka (riisi, vehnä, ohra, peruna) on kohonneen hiilidioksidin takia vähentämässä tärkeiden mineraalien, kuten kalsiumin, kaliumin, sinkin ja raudan määrää keskimäärin 8 prosenttia. Merkittävä on se seikka, että kasviproteiinin väheneminen on samaa suurusluokkaa. Elintarvikkeiden koostumustietopankkeihin (Fineli, USDA) tämä tieto siirtyy tuskastuttavan hitaasti.

Onko huoli aiheellinen?

Pitääkö tästä sitten olla huolissaan, jos vuoteen 2050 mennessä arvioidaan, että 150 miljoonaa ihmistä saattaa joutua proteiinipuutosriskiin kehitysmaissa? On myös arvioitu, että noin miljardi äitiä ja 354 miljoonaa lasta elää maissa, jossa ruokavalion raudan arvioidaan laskevan merkittävästi. Puhumattakaan sinkin puutteesta, joka on jo nyt Suomessakin yleistä.

Mitä tämä muutos todellisuudessa tarkoittaa? Se jää nähtäväksi, mutta enää asiaa ei pidä jättää huomioimatta. Kun katselemme tilannetta kokonaisuuden kannalta ja muitakin viime vuosina julkaistuja juttuja, niin tulee yhä selvemmäksi, ettei kaiken lihan vaihtaminen kasvisperäiseen ruokaan ole järkevää.

Meidän suomalaisten on syytä jatkaa lihan syömistä. Syömme kuitenkin lähes vähiten lihaa Euroopassa ja Välimeren maitakin lähes 20% vähemmän.

Lisää luettava:

http://www.politico.com/agenda/story/2017/09/13/food-nutrients-carbon-dioxide-000511

https://www.elementascience.org/articles/10.12952/journal.elementa.000116/?fref=gc&dti=1615886835294367

https://ehp.niehs.nih.gov/EHP41/

http://environment.harvard.edu/sites/default/files/piis2214109x15000935.pdf

 

Sami Virtanen

Olen usein toisin ajatteleva maanläheinen ihminen.

Yli 6 vuotta olen ravintoon liittyen lukenut kirjallisuutta sekä englanniksi että suomeksi. Tosinaan saatan myös eksyä kuuntelemaan netistä löytyviä luentoja. Päivittäin seuraan uutisia maailmalla niin Ruotsista kuin muualtakin.