Vesi on verta sakeampaa

Kirjoittaja: Christer Sundqvist

Otava on julkaissut suomennoksen Jörn Donnerin kirjasta “Blod är tunnare än vatten”. Olisi ehkä pitänyt lukea alkuperäiskielellä, mutta hyvin toimii myös tämä Kari Kosken tuore suomennos.

Jörn on otsikoissa

Jörn Donner on näköjään taas iltapäivälehtien otsikoissa. Hän osaa mediapelin. Mikä mahtaa olla totuus hänen suhteestaan lapsiinsa? Mikä on laskelmoitua tunkua julkisuuteen?

Tätä mieltä nuo mummot ovat: Jörn Donner päätti olla isä vain kahdelle kuudesta lapsestaan – hei Jörkka, vanhemmuus ei ole tahdon asia!

Tuomas Enbuske sivaltaa Jörniä näin: Insesti, Jörn Donner ja lapsensurmat naurattavat minua

Täytyy ehkä lukea myös Rafael-pojan tilitys Jörn-isästään: ”Se on hävitty kamppailu” – Rafael Donner yritti seurata isänsä Jörn Donnerin jalanjälkiä

Jörn osaa kirjoittaa rakkaudesta

Viis otsikoista, luin Jörn Donnerin kirjaa rakkaus mielessä. Kyllä Jörn osaa historiansa (vuoden 1918 tapahtumia käsitellään), mutta parhaimmillaan hän on herkän rakkaustarinan synnyttäjänä. Kirjan päähenkilöiden, Annan ja Alexanderin, rakkaustarina on upea. Rakkaus peittää alleen sadan vuoden takaisen sekasorron. Kirja esitellään mm. näin:

“Venäläinen Alexander pakenee Pietarin kaaosta Suomen puolelle jääneeseen huvilaansa keväällä 18. Lokakuun vallankumouksen jälkeen raja on suljettu ja hän ylittää joen uimalla. Huvilassa häntä on vastassa nuori nainen ase kädessä.

Hajaannuksen aikana laittomuudet rehottavat eikä kehenkään voi luottaa. Rajakomendantti alkaa hieroa kauppoja oleskeluluvasta länteen pyrkivän Alexanderin kanssa. Myös nainen, Anna, on hänen otteessaan ja saa kirjoittaa puhtaaksi kapteenin saamia salaisia dokumentteja. Alexanderin ja Annan välille syttyy intohimoinen suhde, jota leimaa kaiken tilapäisyys.”

Nuori Anna saa kokea Alexanderin intohimoisen rakkauden, jonka alkutahteja Jörn kuvailee hienolla tavalla:

“Jälkeenpäin Alexander ei osaa selittää, kuinka kaikki tapahtuu. Ehkä se johtuu suukosta, varovaisesta suukosta Annan lämpimälle poskelle.

Hän näkee selvästi mitä nyt tapahtuu, kuin olisi joku toinen. He lähestyvät toisiaan tässä ahtaassa tilassa, Anna panee kattilan kalanperkeineen sivuun, hän riisuu esiliinan, joka tipahtaa lattialle, ja he menevät sanaakaan sanomatta, käsi kädessä yläkerran makuuhuoneeseen. Anna epäröi:

Haluatko tosiaankin?

Hän ei vastaa, avaa hitaasti Annan puseron napit samalla kun tämä hapuilee hänen housujensa etumusta, intohimo lämmittää viileässä huoneessa, kaksi alastonta ruumista, jotka etsivät toistensa lämpöä. Alexander löytää hitaasti tiensä Annan salaiseen huoneeseen. Puolittain tukahdutettu huuto.

Alexander ei tiedä, onko sattumalla, joka johdatti heidät tänne, jokin tarkoitus. Hän ei kysy. Ensimmäisen kerran pitkiin aikoihin, kun ruumis muistaa yhä Pietarin kuulustelut ja kidutuksen, hän tuntee olonsa turvalliseksi Annan hien hajussa, tämän vatsalle valuneen ylimääräisen sperman tahmeudessa. Mikään ulkoinen uhka ei voi vaikuttaa häneen. Hän kysyy Annalta, miltä tästä tuntuu.

Hyvältä, tämä vastaa, ei muulta. Tehdään se uudelleen. Pian. Ettei minua ala kaduttaa.

Kaduttaa miksi? Ja mikä?

Hitaasti, mietteliäästi, käsi hänen vatsallaan, Pietarin arvilla, Anna sanoo:

Mies astuu sisään, haluaa nukkua talossa jonka väittää omistavansa. Saa ruokaa, saa vuoteen, saa vähän vaatteita, istahtaa pöydän ääreen ja rupeaa kirjoittamaan. Vaatii huolenpitoa, saa etäisyyttä. Ei, se on kaikki ihan väärin. Paitsi sinä? Yritätkö uskotella minulle, että voimme olla yhdessä nyt ja ikuisesti?

En sanonut mitään ikuisuudesta. On vain nykyhetki. Eikö se riitä?”

Enempää en taida e-kirjaa leikata ja liimailla. Ehkä ei tarvitsekaan. Se on todistettu. Jörn osaa kirjoittaa rakkaudesta, sodasta, surusta, mielettömyydestä, kaaoksesta.

Jörn osaa yllättää

Kirja loppuu yllätyksellisellä tavalla. Sekin taitaa olla Jörnille ominaista. Yllätyksellisyys. Yllätän teidät vielä tällä asialla, sitten kipin kapin kirjakauppaan siitä. Lukeminen kannattaa aina, dorka:

“Ehkä Alexander tarkoitti, täysin paikkansapitävästi, että katkelmat hänen elämäntarinastaan ovat kiinnostavampia kuin hänen kirjoittamansa kirjat. Se voi olla totta, sitä asiaa en osaa arvioida, vain harvat kirjoista on käännetty venäjästä. Hänen ystävästään Sirinistä sen sijaan tuli maailmankuulu kirjailija ja perhosten keräilijä oikealla nimellään. Voisi siis pitää paikkansa, että elämä on tarua ihmeellisempää. Kenties.

Mitä tulee kirjalle ehdottamaani nimeen Vesi on verta sakeampaa, Annahan vuoti kuiviin virtaavan veden jäälle, jolloin tulin ajatelleeksi, että Rajajoen vesi virtaa Suomenlahteen ja edelleen myrskyjen ja merivirtojen mukana Tanskan salmista Pohjanmerelle ja maailmaan. Pisara Annan verta kulkee mukana ja päätyy pimeiden syvyyksien nielemäksi. Valtamerissä kaikki veri muuttuu vedeksi.

Minulla on tapana sanoa, että vedestä olet tullut, vedeksi olet jälleen tuleva.

Tiedän muista asiakirjoista, että Alexander ajatteli usein Annaa ja merta ja että hänellä oli tapana sytyttää kynttilä Annan muistolle venäläisissä kirkoissa, joita oli eri puolilla maailmaa veden läheisyydessä, esimerkiksi Venetsiassa. Mutta se on toinen tarina. Toivon että olen suorittanut oman osani tehtävästä.”

Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/