Tämä teksti ja sen jatko-osat ovat saaneet innoituksensa vuonna 2010 kirjoittamastani kirjasta ”Sietämätön leveys” (SUL Julkaisut). Kustantajan käsikirjasta poistamat osuudet ovat tässä mukana ja muutamia jännittäviä käänteitä on lisätty lähinnä viihdearvon lisäämiseksi. Tietopuolta olen lisännyt runsaasti. Jos todella haluat tietää mitä on laihduttaminen käytännössä, sitten luet tämän tekstin.
Silmäilet aika poikkeuksellista tekstiä. Tiedossani ei ole vastaavaa tekstiä, jossa päivänpolttavaa terveysteemaa käsiteltäisiin jännitystarinan muodossa. Toiveenani on, että lukisit tekstiäni laihduttavasta insinööri Jussi Tervosesta avoimin mielin. Tarinassani ravitsemuksen huippuammattilaiset ja lääkärit esiintyvät vähän huonossa valossa, mutta läsnä on elämän koko kirjo, raadollisen rehellisesti kerrottuna. Monella ihmisellä on valitettavasti huonojakin kokemuksia lääkäreistä ja ravitsemusterapeuteista. Niistä saat lukea tässä tekstissä. Kokemusperäistä tietoa olen saanut erityisesti niiltä laihdutuskursseilta ja painonhallintaluennoilta, joita olen vuosien saatossa pitänyt eri puolilla Suomea.
Luin äsken pätkän lääketieteen historiaa. Aika julmia asioita on historian saatossa koettu ja tuli taas näytetyksi toteen, että lääkäri on toiselle lääkärille susi. Kun Ignaz Semmelweis tajusi miten tärkeää on lääkärin ja varsinkin kirurgin pestä kätensä kosketeltuaan ruumiita ja vakavasti sairaita ihmisiä, lääkärikollegat ivasivat häntä ihan olan takaa ja järjestivät hänet lopulta mielisairaalaan. Nykyään käsien pesemättä jättämistä ei todennäköisesti kukaan enää suosittele. Mutta Semmelweis olisi ansainnut enemmän arvostusta.
Historia toistaa itseään mm. käsityksessämme siitä mitä meidän pitäisi syödä, jos haluamme pysyä hoikkina. En käsitä miten vaikeaksi painonhallinta on tehty lääkärikunnan, ravitsemusterapeuttien ja terveysviranomaisten kautta. Jos haluaa ammatillisuuttaan näyttää, se ei saisi tarkoittaa asioiden monimutkaistamista. Sen ammatillisuuden voisivat akateemisesti sivistyneet pikemminkin näyttää toimimalla selkeyden airueena.
Susia on tässä tekstissä liikkeellä ja niistä saat lukea pian. Että sitten tiedät. Sinua on varoitettu. Ei tämä aina niin kaunista luettavaa ole. Lähinnä säälittävää tarinaa asiasta, joka olisi voitu hoitaa fiksumminkin. Enkä minä väitä tietäväni kaikkea tässä asiassa. Sen vähän minkä tiedän tuon julki, jotta tietomme jalostuisi. Onneksi minulla on oma blogini: turpaduunari.fi
Todennäköisesti kovimmat haukut saan tämän tekstin johdosta vanhoihin kaavoihin kangistuneilta ravitsemuksen ammattilaisilta ja ylimielisiltä lääkäreiltä. Täältä löytyvä rohkeakin terveysvalistus kiinnostaa näitä ihmiskunnan edustajia mahdollisesti vain rienaustarkoituksessa ja mitätöinnin kohteeksi joutuu tuottamani teksti. Ennakkoluulottomille ravitsemusalan tutkijoille ja kilojensa kanssa kamppaileville ihmisille tekstini on silmien avaaja ja aivotoiminnan käynnistäjä. Sillä tämän tekstin luettuasi, sinusta tulee painonhallintaprojektisi paras asiantuntija.
Lapsenomaisesti innostun ajatuksesta, että tiedemiehet, terveysvalistajat, lääkärit, laihduttajat jne. silmäilevät tekstiäni ja ihmettelevät sen sanomaa. Kommentteja saa mieluusti tulla.
Teksti on fiktiivistä. Jussin tarinaa ei ole oikeasti olemassa. Jussi ja hänen ystävänsä esiintyvät kirjassa lähinnä koosteena monista ajatuksista ja ideoista, joita ystäväni ovat minulle tarjonneet. Eräälle insinöörille olen erityisen suuressa kiitollisuuden velassa. Hänellä on ollut ratkaiseva merkitys minun silmieni avaamisessa ja ymmärrykseni laajentumisessa. Hän tietää tästä ja silmäilee todennäköisesti tälläkin hetkellä tätä tekstiäni tunnistaen siinä omat oivalluksensa.
Fiktiivisen tarinan avulla voin rohkeammin tuoda esille kohtaamiani kysymyksenasetteluja painonhallinnasta. Kun luet valistustani laihdutuksesta, pyydän sinua kysymään itseltäsi, voiko tämä olla totta? Näitä laihduttavia Jusseja löytyy yhä enemmän ja tekstini on täyttänyt tehtävänsä, jos löydät sen toivon ja epätoivonkin, jonka keskellä laihduttaja elää. Sillä painonhallinta ei ole helppoa.
Ehkä voit myös tekstini luettuasi ymmärtää hieman enemmän siitä monimutkaisesta elämänmenosta, johon laihdutustutkija törmää etsiessään rehellisesti tietoa laihdutuksen terveysvaikutuksista. Miten normaalipaino voisi olla jokaisen ihmisen ulottuvilla?
Olen viime vuosina ollut terveyskeskustelun keskiössä. Suosituissa terveysblogeissani, lehtikirjoituksissani, luentokierroksillani ja järjestämissäni julkisissa keskustelutilaisuuksissa olen käsitellyt arkaluonteisiakin terveysasioita. Suurelle yleisölle onkin nyt tarjolla ennakkoluuloton lähestymistapa laihdutukseen.
Olen kiitollinen siitä innostuksesta, mitä blogejani kohtaan on tunnettu vuodesta 2005 lähtien. Olen yrittänyt tallentaa ajan ilmiöitä jälkipolvien hämmästeltäväksi. Mukavia lukuhetkiä.
Helsingissä 16.5.2016
Christer Sundqvist
turpaduunari, puhuja, kirjailija, biologi
Jussi Tervonen: Kirjan 34-vuotias päähenkilö on laihtunut yli 30 kiloa vajaan vuoden aikana lähinnä karppaamalla, eli ruokailemalla vähähiilihydraattisesti. Hän pohtii eläväisellä tavalla ystäviensä ja ammattilaisten kanssa laihduttaako hän mahdollisesti väärin.
Risto Lahtinen: Tässä on Jussin ystävä ja työkaveri. Risto on perehtynyt karppaukseen. Hän on ravintoasioissa maallikko, mutta saamme hämmästellä hänen nerokasta tapaansa selittää laihdutuksen kiemuroita. Ravitsemuksen ammattilaiset ja lääkärit eivät ota Ristoa vakavasti ja se harmittaa häntä.
Sinikka Tolppa: Tutustuu terveyskeskuksen laihdutusillassa Jussiin. Saamansa tiedon lisäksi Sinikka taitaa olla aika lailla ihastunut Jussiin!
Tauno Tolppa: Eläkkeellä oleva sisätautien erikoislääkäri, Sinikan isoisä. Tauno innostuu keskustelemaan Jussin kanssa laihduttamisen tieteellisestä perustasta.
Harri Hiltunen: Terveyskeskuslääkäri, joka on ollut Jussin apuna hänen laihdutuspyrkimyksissään. Valtavan puhelias ammattilainen. Noudattaa viimeisen päälle kaikkia Käypä hoito -suosituksia.
Pentti Kauhanen: Etelänmatkalla sydänkohtaukseen kuollut 50-vuotias rakennusfirman toimitusjohtaja. Kärsi sairaalloisesta ylipainosta.
Kappeliin paistoi iltapäivän armollinen aurinko. Auringonsäteet etsiytyivät ohuen pölykerroksen läpi valkoisen arkun pintaan. Tunnelma oli juuri sellainen kuin hautajaisissa yleensä on. Joidenkin mielestä harras ja toisten mielestä ahdistava.
Jussille teki pahaa. Hän oli tottumaton hautajaisiin. Milloinkohan viimeksi olin hautajaisissa, Jussi mietti itsekseen. Hän katseli lähiomaisten suuntaan, vainajan nuorta vaimoa ja kahta lasta. Tuo komea nainen eturivissä taitaa olla Kauhasen sisko. Komeahan Kauhasen Penakin oli, mutta niin tavattoman lihava. Pitikin käydä ikävästi, kun Penan sydän petti.
”Kasteessa alkanut matka on Pentti Kauhasen kohdalla päättynyt. Jumala on katsonut parhaaksi kutsua Pentin taivaan kotiin. Vaikea meidän on käsittää, miksi kuolema saapui jo nyt, temmaten parhaassa työiässä olevan ystävämme pois keskuudestamme. Yrityksistämme huolimatta emme löydä tyydyttävää vastausta kysymykseen: Miksi jo nyt otit meiltä Pentin pois? Voin hyvin ymmärtää miksi moni meistä on kiukkuinen Jumalalle. Me saammekin olla kiukkuisia. Sillä tämänkin kiukun tunteen Vapahtajamme koki puolestamme ristillä ehkä kaikkein voimakkaimmin huutaessaan:
Jumalani, miksi minut hylkäsit? Jeesuksen alkuperäiseen suunnitelmaan tuskin kuului kuolla ristillä. Hylättynä. Kärsimyksellään, kiukullaan, kuolemallaan ja riemullisella ylösnousemuksellaan Vapahtajamme viitoitti meille tien ulos siitä ahdistuksesta, jota tunnemme juuri tänään. Me saamme luottaa siihen, että tälläkin hetkellä on oma osuutensa Jumalan suuressa suunnitelmassa. Me saamme tuoda tähän hetkeen kaikki tunteidemme ulottuvuudet. Myös kiukun. Tunteemme eivät kuitenkaan tuo rakastamme takaisin elävien kirjoihin. Tie ulos menetyksen tuoman tuskan tunteesta on pitkä ja vaivalloinen.”
Jussi kuunteli keskittyneesti papin puhetta.
”Omaiset, työkaverit ja muut ystävät. Me olemme tänään kokoontuneet jättämään viimeisen tervehdyksemme toimitusjohtaja Kauhaselle. Opin itse tuntemaan Pentin reiluna ja elämää rakastavana ihmisenä. Keskusteluissani lähiomaisten kanssa on selvinnyt, miten paljon Pentti rakasti vaimoaan ja lapsiaan. Hänen poislähtönsä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Emme voi tietää, milloin itse kukin lähdemme sille viimeiselle matkallemme.”
”Pitikö papin tuostakin muistuttaa?” Jussi aprikoi. ”Ihan kuin kiertäisi veistä haavassa puhuessaan Penan lähdön hetkestä. Toivottavasti ei ala selvittämään sitä, miten vaivalloista oli saada Pena koti-Suomeen sinkkiarkussa. Mauton puhe, lopettaisi nyt jo, Jussi mietti.”
”Maasta sinä olet tullut. Maaksi sinun pitää jälleen tuleman. Jeesus Kristus on sinut herättävä viimeisenä päivänä.”
Pappi asetti pitkävartisen kauhansa takaisin hiekka-astiaan ja jäi hetkeksi katsomaan arkun kanteen piirtämäänsä ristiä. Liian aikaisin sinunkin elämäsi tuli valmiiksi, pappi pohti itsekseen.
Jussi istui lääkärin vastaanotolla ja kuunteli vaivautuneena lääkärin vuolaasti tuottamaa puhetta.
”Olet laihtunut viime käynnistäsi lähes kolme kiloa. Se on hieno tulos. Kun katson tästä painoindeksitaulukosta, niin sinut luokitellaan nykyään vain lievästi ylipainoiseksi. Homman nimi on tämän vuoden aikana ollut, että sinulta tippuu paino koko ajan tasaiseen tahtiin. Taidat noudattaa ohjeita oikein täsmällisesti? Liikuntaa voit asteittain vielä lisätä, niin tippuu vielä muutama lisäkilo.”
Jussi ei yleensäkään ollut saanut puhevuoroa tämän suulaan lääkärin luona käydessään. Nyt hänellä ei ollut mitään aavistusta siitä, kannattaisiko suuta edes yrittääkään avata. Pieni pään nyökkäys sai luvan riittää, vaikka mielessä pyöri useampikin mahdollinen keskusteluaihe. Terveyskeskuslääkäri Harri Hiltunen oli ollut Jussin apuna hänen laihdutuspyrkimyksissään.
”Saat laboratoriosta verikokeen tulokset. Niistä nähdään miten kolesteroliarvot ovat kohentuneet. Voit mennä nyt heti kysymään tytöiltä, ovatko tulokset valmiit. Katson sinulle sillä välin seuraavan tapaamisajan, jonka saat sitten vastaanotosta. Sopihan tämä perjantai-iltapäivä?”
Käytävän päästä löytyi Jussille jo tutuksi tullut terveyskeskuksen laboratorio. Tottuneesti hän ohitti käytävää reunustavat viherkasvit. Mitä lie muovikukkia, Jussi pohdiskeli. Ei aitoja luonnonkasveja terveyskeskuksesta tainnut löytyä. Joku terveysdirektiivi varmaan kielsi luonnonkukat. Laboratoriossa Jussia pyydettiin odottamaan.
Vuosi oli ollut merkillinen. Jussi oli viettänyt koko aikuiselämänsä toisinaan laihduttaen, toisinaan lihoen, sitten kutistuen ja taas uudelleen paisuen entisiin liian runsaisiin mittoihin. Terveellistä tuollainen jojottelu tuskin oli. Mutta minkäs teet? Ilmeisesti isän puolelta peritty taipumus lihomiseen oli tehnyt tehtävänsä myös Jussissa.
Nyt oli menossa vaihteeksi kutistumisvaihe. Vaaka oli näyttänyt yhä pienempiä lukemia kevättä lähestyttäessä. Lähes kolmenkymmenen kilon lahtuminen oli ihmetyksen aihe myös Jussin lähipiirissä.
”Tässä ovat tulokset. Ihan hyviltä näyttävät. Joko sovitte lääkärin kanssa uuden tapaamisen?” laboratorionhoitaja sanoi.
”Se selviää tuolla vastaanotossa hetken kuluttua. Eiköhän minun käynnit täällä saa jatkoa kun alkuun päästiin. Nähdään taas.”
Vastaanotossa Jussi sai hommat hoidettua. Lähestyessään ulko-ovea, lääkäri Hiltunen tarttui yllättäen Jussia olkapäästä ja sanoi:
”Insinööri Tervonen, unohtui äsken yksi asia mistä minun piti kertoa. Meillä on täällä terveyskeskuksessa ensi viikolla laihdutuskeskustelu. Et ole vähään aikaan käynyt laihdutusilloissamme. Olisitko halukas tulemaan sinne ja kertomaan laihdutuksestasi? Ei tarvitse mitään pitkiä esitelmiä pitää. Riittää kun kerrot, miten tuo laihdutus on onnistunut sinulta noin mukavasti. Olisit porukalle rohkaisuksi, että kyllä sitä onnistuu ihan jokainen jos oikein kovasti yrittää. Pääsetkö millään ensi keskiviikkoillaksi?”
”Enhän minä ole kovinkaan kummoinen puhuja. Millaista porukkaa siellä on? Pitääkö ihan kauniisti turpaansa aukoa?”
”Ei laihdutuskeskustelun osanottajia tarvitse pelätä. Siellä on koolla ihan sellaisia tavallisia ihmisiä. Merkitsenkö sinut puheenvuoron käyttäjäksi?”
”Saattaisin minä suostuakin. Onhan meikäläinen tosiaankin jossain määrin onnistunut pääsemään noista ihrakasoista eroon ja toistaiseksi ne eivät ole tunkeneet takaisin vyön alle.”
”No niin, nähdään sitten keskiviikkona kuuden aikaan tuolla pienessä kokoushuoneessamme”, sanoi lääkäri Hiltunen ja osoitti sormellaan pitkän käytävän suuntaan.
”Älä yhtään vähättele tapaamista laihdutusryhmässä. Fiksu temppu lääkäriltäsi”, työkaveri Risto Lahtinen vastasi Jussin ihmettelyyn.
”Mitä minä puhun niille laihduttajille? En voi kertoa mitä olen tänä vuonna vetänyt naamaani. Se lääkäri kuvittelee minua sekopääksi muutenkin.”
”Mitä sekoilua se on, kun olet kerrankin löytänyt laihdutuskeinon, joka toimii. Luettelet niille nyt vaan reilusti minkälaisella ruoalla se nälkä lähtee ja kilot häviää.”
”Et nyt oikein tajua tilanteen vakavuutta, Risto. En ole sanallakaan vihjaissut lääkärille syömisistäni. En ole kertonut, että olen mussuttanut ihan päinvastaisia ruokia kuin mitä hän on minulle koko tämän vuoden neuvonut. Aika nolo homma.”
”Mitä noloa tuossa on? Oletko mukamas laihduttanut väärin, jos kilot ovat tippuneet tasaiseen tahtiin?”
”Mitäs jos auttaisit minua etevänä kaverina kirjoittamaan sen laihdutussaarnan. Kyllä minä puhun jotain omastakin päästä, kun on sopivaa sanottavaa alkulämmittelyksi.”
”Ensi keskiviikoksi? Onnistuu. Tule huomenna töitten jälkeen käymään. Katsotaan sitä tarinaasi yhdessä.”
”Kiitti Risto. Nähdään huomenna.”
Arvoisat kuulijat, kohtalotoverit ja minua hoitanut lääkäri
Laihduttaja toivoo asiantuntijoilta tarkkoja tietoja siitä, mitä hänen pitää syödä pysyäkseen terveenä, elinvoimaisena ja normaalipainoisena. Moni löytää itselleen sopivan tiedon Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksista. On mahdollista säilyttää hyvä vointi ja kunto noudattamalla vahvaa tieteellistä näyttöä ja yhteisymmärrystä omaavaa virallista suositusta, sitä tuttua lautasmallia. Varsinkin jos arki- ja vapaa-ajan liikuntapanos on huomattava, tämän suosituksen varassa voi pysytellä normaalipainoisena.
Tiede ja kasvava kansallismielipide viitoittaa kuitenkin tietä toisenlaisellekin käsitykselle siitä mitä meidän pitää syödä. Jättämällä lautaselta pois perunan, pastan ja riisin sekä korvaamalla tämän kolon lautasella runsailla vihanneksilla ja luontaisilla ravintorasvoilla, voidaan toteuttaa terveellinen, kaikkia ravintotekijöitä riittävästi sisältävä ruokavalio ja terveyttä voidaan näin pitää yllä. Näin voi laihtua ja mahdollisesti säilyttää saavutettu laihdutustulos koko loppuelämäksi. Juuri tällaisella vaihtoehdolla minä olen laihtunut yli 30 kiloa vajaan vuoden aikana. Tätä vaihtoehtoa kutsutaan vähähiilihydraattiseksi ruokavalioksi.
Meillä voi olla kovinkin erilaisia käsityksiä hiilihydraateista, proteiinista ja ravintorasvoista. Kunnioitan jokaisen omaa mielipidettä. Kerron tässä nyt vain mitä mieltä itse olen hiilihydraattien rajoittamisesta ja miten se on auttanut minua saavuttamaan näinkin hyviä laihdutustuloksia. Ottakaa huomioon, että minulla on koko aikuiselämän kestävä kokemus laihdutuksesta. Ilmeisesti isän perintönä tullut ”taito” kerryttää ihroja joka puolelle kehoa, on ollut ainaisena riesana. Tippuivat ne kilot muillakin tavoilla, mutta vasta tällä vähähiilihydraattisella ruokavaliolla tulokset on saavutettu vaivattomasti. Lisäksi minulla on vakaa usko, että kilot nyt myös pysyvät poissa.
”Juhlallista ja komeaa!” Jussi sanoi lukiessaan seuraavana päivänä Riston kirjoittamaa puherunkoa.
”Tuolla pääset hyvin alkuun. Tuon alustuksen jälkeen ajattelin, että otat ja näytät ihan havainnollisesti joitakin ruoka-aineita mitä olet syönyt. Näytät niille sen oliiviöljypullon. Voitelet niille näkkileivän oikealla voilla ja pistät siihen rasvaista emmentaalia. Punaista maitoa myös rekvisiitaksi ja graavilohta muutama siivu mukaan. Kerrot myös miten heitit kevyttuotteet mäkeen ja lupasit, ettet koske rasvattomiin tuotteisiin enää pitkällä tikullakaan. Saat käyttää myös energialaskelmiani, jos kaipaat jotain todella mielenkiintoista juttua kaiken muun lisäksi.”
”Heh, olet sinä melkoinen puheentekijä. Näinhän minä tosiaankin olen laihtunut. Syönyt reilusti rasvaa ja nauttinut hyvästä ruoasta. Ikään kuin sivujuonena kilot ovat lähteneet tippumaan. Mutta miten me junaillaan nuo parantuneet kolesteroliarvot? Eivätkö ne ole menneet ihan päinvastaiseen suuntaan kuin mitä oppineet selittävät?”
”Ei siinä mitään selittelyä tarvita! Lyöt faktat pöytään. Eivät ne laboratorioarvot valehtele. Selittäköön lääkäri itse mikä veriarvojasi on mihinkin suuntaan vienyt dieettikokeiluissasi. Kolesterolit huitelivat korkeuksissa vielä vuosi sitten, mutta nyt lääkäri itse kehuu arvojasi. Luulisi lääkärin tietävän, mikä kolesteroliarvoja määräilee. Hiltunen on käynyt kouluja ja kursseja. Selittäköön sinulle mikä nostaa ja laskee kolesterolia.”
”Mitä jos se polttaa proput oikein kunnolla, kun saa kuulla minun ruokakokeiluistani?”
”Anna suuttua, jos siltä tuntuu! Lapsellistahan se olisi. Tapauksesi on ihan selvä. Olet löytänyt vähähiilihydraattisuudesta avun laihdutukseen. Mitä sitä totuutta piilottelemaan? Et ole ainut, jolle on käynyt niin.”
”Kiitti kauheasti avusta. Taidan lähteä kotiin vääntämään puhetta sujuvaan muotoon.”
”Joo, lämmitän saunan meille keskiviikkona. Saat tulla kertomaan minulle illan annista.”
Jussi oli Terveyskeskuksen laihdutuskeskustelun ainoa puheenvuoron pitäjä sinä keskiviikkoiltana. Tottumattomana puhujana hän puheenvuoron saadessaan luki puheen alkuosan suoraan Riston väsäämän käsikirjoituksen mukaan. Vaivihkaa hän nosti katsettaan ja seurasi miten kuulijat reagoivat hänen sanomisiinsa. Jussi oli aavistavinaan pientä kalpeutta lääkärin kasvoilla. Laihdutuspiirin osanottajat kuuntelivat ilmeisen tarkkaavaisesti.
”Olen nyt 34-vuotias. Painoni on viimeksi punnittu täällä terveyskeskuksessa. Vaaka pysähtyi viikko sitten lukemaan 87 kiloa. Vai mitä lääkäri Hiltunen? Tänä aamuna painoin 86 kiloa farkut jalassa ja kädet taskuissa. Pahimmillaan kiloja oli vuosi sitten 122. Sen painoista ruhoa ei pienet tuulet heiluta.”
Jussi piti pienen tauon odottaen kommenttia kuulijakunnalta. Oli hiirenhiljaista, joten Jussi jatkoi:
”Minulla on takana runsaasti laihdutusyrityksiä reilun viidentoista vuoden ajalta. Olen painanut välillä 90 kiloa, välillä taas menin yli sadan kilon. Satasen ylittäminen ei ollut mikään riemun hetki. Sellaista luovuttamisen meininkiä oli aina, kun digitaalivaakaan ilmestyi se toivottoman ankea kolminumeroinen lukema. Mitä pitempään aikaa kului satasen kerhossa, sitä enemmän toiveikkuus hiipui mielestä. Olen kokeillut monia laihdutusdieettejä. Oikeastaan olen pitänyt itsestään selvänä, että rasvaa vähentämällä saavutan laihdutustulokseni varmimmin. Näinhän terveydenhoitajat ja lääkäritkin olivat minulle vuosien saatossa suositelleet. Minulle ei tullut mieleenkään kyseenalaistaa näitä ohjeita.”
”Yksi iso ongelma minulla oli ollut laihduttaessani vähärasvaisesti: koko ajan oli kova nälkä. Nälkä oli välillä niin kova, että olo meni heikoksi. Paino saattoi toki pudota, mutta sitten kun en enää jaksanut tapella nälkää vastaan, ratkesin syömään ja painoni nousi uusiin ennätyksiin. Retkahdin mässäilemään, vaikka kuinka taistelin sitä vastaan. Kun puhuin tästä armottomasta näläntunteesta lääkärille, sain kuulla olevani sellainen helposti periksi antava tyyppi. Laihdutus kysyy kovaa luonnetta, sain kuulla. Nälässä pitää kärvistellä, muuten eivät kilot karise.”
”Runsas vuosi sitten tapasin kaverin, joka suositteli minulle rasvaisten ruokien lisäämistä. Samalla tämä laihdutusryhmä alkoi kokoontua täällä terveyskeskuksessa. Alussa taisin olla mukana tapaamisissa aika usein, mutta sitten tuli työesteitä ja kävin vain lääkärin luona punnituksissa ja verikokeita otettiin. Ei tullut lääkärin kanssa juteltua sen kummemmin tuosta uudesta ruokakokeilustani. Kaverin kanssa tuli töissä juteltua sitäkin enemmän laihdutuksestani. Kilot karisivat lupaavasti ja lääkäri kannusti jatkamaan. Lahtisen Risto se on se kaverini. En tiedä onko hän teille tuttu?”
Lääkäri Hiltunen, joka pitkään ja hartaasti oli kuunnellut Jussin puhetta, rykäisi kurkkunsa selväksi ja loihti ilmoille seuraavat sanat:
”Olet sinä melkoinen velikulta Jussi. Olin kyllä koko ajan siinä uskossa, että vihanneksilla ja hedelmillä sekä liikunnalla sinä tuon laihdutusvaikutuksen sait aikaiseksi. Minulla ei käynyt mielessäkään, että sinä lotraat rasvoilla! Ei millään pahalla. Jatka toki kertomustasi. Kuunnellaan mielenkiinnolla miten lähdit kaverisi ohjeita toteuttamaan.”
”Olisikohan ollut viime vuoden huhtikuussa, kun Risto mainitsi millä tavalla hän itse oli laihtunut sillä Atkinsilla. Siis sellaisella rasvoja suosivalla ruokavaliolla. Sellaista dieettiä en ollut kokeillutkaan. Risto oli sitä mieltä, että saan ruoasta aivan liikaa hiilihydraatteja. Hän neuvoi jättämään pois kaikki viljatuotteet ja perunat. Hän teki yksinkertaisia vertailuja eri ruoka-aineiden välillä ja innosti minua kokeilemaan rasva- ja proteiinipitoisten ruokaaineiden nauttimista hiilihydraattipainotteisten ruokien sijaan. Tulos oli tavattoman mielenkiintoinen, sanoisinpa musertavan tyly koululääketieteen nykylinjaukselle. Ymmärsin muutamalla kaverini näyttämällä laskuesimerkillä mistä lihavuuteni kasvu oli johtunut. Olin syönyt aivan liikaa viranomaisten tuputtamia hiilihydraatteja leivän, perunan, pastan ja myslin muodossa.”
”Aika hurjaa puhetta! Onhan perunassa ja viljatuotteissa runsaasti ravintoaineita ja kuituja. Eihän niitä ilman voi elää”, Hiltunen penäsi.
”Anteeksi nyt kauheasti, mutta olen ymmärtänyt, ettei perunassa ole kovinkaan paljon vitamiineja enää talvella. Ehkä uusissa perunoissa on jotain arvokasta, mutta säilytyksessä ne tuhoutuvat ja viimeistään keitettäessä ja kuoriessa. Vitamiinit me saamme tuoreista vihanneksista. Raasteen tielle kannattaa ehdottomasti mennä. Ja on niitä vitamiineja ja hivenaineita lihassakin tarjolla.”
”Parhaimman olon ja parhaimman laihdutustuloksen sain kun jätin aamupuurot ja sämpylät syömättä ja söin sen sijaan aamulla pari-kolme keitettyä kananmunaa, pekonia ja raasteita runsaan oliiviöljyn kera. Se vei nälän paremmin pois ja ruokapöytään piti marssia uudestaan huomattavan paljon myöhemmin kuin puuroaamiaisen jälkeen. Havaitsimme kaverini kanssa, että jättämällä perunan, riisin, pastan ja leivän kokonaan pois ja korvaamalla nämä kananmunilla ja lihalla, pääsin selkeään energiavajeeseen.”
”Voin näyttää teille sen vertailun, jonka Risto teki. Hän vertasi ruoka-aineita joiden energia koostui lähes yksinomaan proteiinista ja rasvasta sellaisiin ruoka-aineisiin joiden energia koostui vahvasti hiilihydraateista. Esimerkiksi 170 kaloria saa täyteen kahdesta kananmunasta tai noin 30 grammasta mysliä kahden desilitran maidon kanssa. Katsokaa tätä pientä kahvikuppia. Siihen mahtuu 30 grammaa mysliä, eli viranomaisten tuputtamaa terveysruokaa. Miettikää nyt kummastako lähtee paremmin nälkä? Kananmunasta vai myslistä! Kumman aterian jälkeen täytyy arssia nopeammin uudelleen ruokapöytään?”
”Olin pudota tuoliltani näitä vertailuja tehdessäni. Kuinka on mahdollista, että lihavia ohjataan syömään runsaasti hiilihydraatteja, kun on aivan päivänselvää, että tämä lihottaa enemmän kuin vähähiilihydraattinen ruokavalio. Painoni tipahti muutamassa kuukaudessa 10 kiloa. Enkä tuntenut lainkaan olevani dieetillä. Koskaan ei ollut kurniva nälkä ja kun nälkä yllätti, menin syömään. Söin ruokaa, jonka mausta pidin. Painonpudotus oli alun jälkeen hitaampaa, mutta paino hivuttautui koko ajan alaspäin tai pysyi samassa. Olen syönyt usein esimerkiksi pekonia ja kananmunia. Niistä saa paljon rasvaa ja kolesterolia. Tästä huolimatta veren rasva-arvot paranivat lähes koko ajan ja kun uusimmat veritulokset tulivat viime viikolla, niin ne olivat lääkärin mielestä aivan erinomaiset! Miten se on selitettävissä?”
Hiltunen ryki kurkkuaan.
”Ei tätä voi selittää. Nykykäsitys on, että rasvoja pitää välttää silloin, jos veren kolesteroli on korkea. Kyllä minä koko ajan olin siinä luulossa, että sinä vältit rasvoja, Jussi. Tämä oli kyllä melkoinen yllätys. Eiköhän tilanne kuitenkin tasoitu kohdallasi, kun aikanaan luovut dieetistä. Ei tuollaista dieettiä pysty noudattamaan lopun ikäänsä.”
”Päinvastoin, ilman tällaisia valintoja loppuelämäni jäisi lyhyeksi. Itse suosittelette erittäin niukasti energiaa sisältävää ENE -dieettiä. Niillä jauhokasoilla ei taatusti kukaan elä pitkään.”
”Mikä on tuollainen ENE –dieetti?” kysyttiin kuulijoiden joukosta.
”Sori vaan, en hoksanutkaan, että heittelen varomattomasti näitä lyhenteitä”, Jussi sanoi, ja jatkoi:
”Voisiko lääkäri kertoa mikä on ENE –dieetti?”
Hiltunen aivan selvästi ilahtui kun hänen asiantuntemustaan kaivattiin. Hän kertoi miten erittäin niukasti energiaa sisältävä ENE –dieetti oli käytössä monessa sairaalassa. Hiltunen kertoi, että niukasta energiamäärästä huolimatta ruokavalio sisälsi kaikkia elimistön tarvitsemia ravintoaineita. Myös proteiinien määrä oli riittävä, mikä oli tärkeää lihasmassan säilymisen kannalta.
”Tällä sairaaladieetillä on mahdollista saavuttaa merkittäviä laihdutustuloksia lyhyessä ajassa. Laihduttaminen vaikuttaa suotuisasti useisiin sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöihin ja parantaa veren rasva-arvoja.”
Hiltunen totesi, miten pienikin pysyvä laihdutustulos oli terveyden kannalta merkittävää.
”Vähän energiaa sisältävän dieetin ja hyvien laihdutustulosten jälkeen haasteena on laihdutustulosten ylläpitäminen. Koska ENE –dieettiä ei ole tarkoitettu pysyvään käyttöön, uusien ruokailutottumusten ja pysyvien elämäntapamuutosten omaksuminen on erityisen tärkeää dieetin jälkeen.”
Hiltunen kertoi myös, että laihdutustulokset olivat pysyvämpiä silloin, kun laihdutusjaksoon liittyi elämäntapamuutoksiin tähtäävää ryhmä- tai yksilöohjausta.
”Miten terveellinen tuo ENE –dieetti on?” Marjatta kysyi kuulijoiden joukosta.
”Kuten tiedät Marjatta, ohjatusti toteutetusta ja ravintokoostumukseltaan riittävästä ENE –dieetistä ei ollut haittaa terveydellesi, kun käytit sitä viimeksi. Myöskään toistuvasta ENE –dieetin käytöstä ei ole haittaa terveydelle. Voisit ihan hyvin ottaa uuden kuurin”, Hiltunen vastasi.
”Dieetin alussa oli kyllä aika epämiellyttävä olo”, Marjatta mainitsi.
”Olet aivan oikeassa. Alussa voi mahdollisesti esiintyä huonoa oloa, mutta se on vaaratonta. Iho voi kuivua ja elimistön vähäisestä energiasta johtuen voi esiintyä pahanhajuista hengitystä. Semmoista asetonin hajua. Terveydentilaa kuitenkin seurataan koko ajan ja sitten hakeudutaan tietenkin jatkotutkimuksiin, mikäli asiaan kuulumattomia oireita esiintyy. On tiettyjä sairauksia, joiden kohdalla ENE –dieetti ei sovellu käytettäväksi. Jos on vähänkin riskejä odotettavana, silloin dieettiä ei aloiteta.”
Laihdutusillan osanottajat halusivat kuulla enemmän Jussin esille nostamista epäkohdista ravitsemuksessamme. Eija keksi yhtäkkiä kysyä: ”Pitäisikö tässä kauhulla tulkita viranomaisten ohjeita. Ovatko ne sellaisia ohjeita, jotka lihottavat ihmisiä?”
”Tässäkö on koko lihavuusepidemian syy, että emme enää syö rasvoja?” ihmetteli vuorostaan Sinikka.
”En minä tiedä”, vastasi Jussi ja jatkoi: ”Rasvojen vähentäminen on ehkä sekoittanut joidenkin ihmisten nälänhallinnan. Syödään paljon välipaloja, kun nälkä ei lähde kunnolla rasvattomalla ruoalla. Ihmisiä rääkätään alituisessa näläntunteen noidankehässä. Elimistö huutaa rasvaa, jota sille ei ikinä anneta. Tuntuu todella pahalta.”
”No, koetetaan nyt pysyä aisoissa”, huomautti lääkäri Hiltunen. ”Ei tuo rasvoilla ilakointi sovi kaikille. Olisikohan niin, että Jussille runsaasta rasvan syönnistä ei ole haittaa. Valtaosalle väestöstä kuitenkin on suositeltava lautasmallia. Perunaa, leipää, vihanneksia ja vähärasvaista lihaa. Olipa mukava kuulla tarinasi, joka antoi paljon pohtimisen aihetta meille kaikille. Seurataan Jussin tilannetta ja erityisen tarkasti täytyy seurata noita veriarvoja. Jos kolesteroli alkaa nousta, niin kyllä sitten on palattava järkevämpiin ratkaisuihin. Jussi, kertomasi mukaan et syö säännöllisesti. Se ei ole hyväksi. Verensokeri pääsee silloin välistä laskemaan liian alhaiseksi.”
”Minun verensokerini ei heilahtele, koska en päästä sitä koskaan merkittävästi nousemaan. Syön kun on nälkä ja syön sen verran, että nälkä lähtee. Tämä on luonnollista jos mikä. Jos ruoka-ajat ja -määrät määritellään terveysviranomaisten toimesta, niin eikö valtio voisi antaa suositukset myös ulostamisajankohdista ja –määristä?”
Jussin letkautus houkutteli laihdutuspiiriläisten naurun esille, mutta lääkäri Hiltunen vajosi yhä syvempiin mietteisiin.
Jatkuu muutaman viikon kuluttua…
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori
Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Hengittäminen on elintärkeää! Tässä blogiartikkelissa tarkastelen hengityksen merkitystä terveydelle. Jokainen meistä on…
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Tämän kirjoituksen inspiraatiolähteinä toimivat lukijapalaute, vuosikymmeniä jatkunut kiinnostus aiheeseen ja valmentaja Juha…
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Ensimmäiset terveysblogikirjoitukseni ilmestyivät vuonna 2005. Pian 20 vuotta tarjottuani asiantuntemustani ja ahkeruudenkin…
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Yhdistävä lääketiede ry järjesti Radical Health Festival Helsinki 2024 -messutapahtuman yhteyteen tiistaina 21.5.2024…
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Yhdistävä lääketiede ry järjesti Radical Health Festival Helsinki 2024 -messutapahtuman yhteyteen tiistaina…
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Viimeisen 10 vuoden aikana olen vastaanottanut lukuisia puheluita ja sähköposteja vakavasti sairastuneilta…
This website uses cookies.
View Comments
Minä laihduin helposti: sain aineenvaihduntani vuosia sitten kuntoon sillä että söin aina kun oli nälkä, ja unohdin kaikki dieetit kokonaan. Mutta en syönyt enkä syö teollista roskaa vaan kunnollista, puhdasta ruokaa. En välttele mitään ruokia, paitsi prosessoitua moskaa. Syön ihan yhtä tyytyväisenä hedelmiä, leipää, munia ja vaikkapa kermavaahtoon upotettuja mansikoita tai luonnonjogurtia hunajalla. En laske hiilarien, proteiinien tai rasvan määrää. En ota paneita siitä, jos joskus joudun syömään hampurilaisaterian tai juomaan limua tms. roskaruokaa. Stressi pois!
Kas kummaa, veriarvot ovat hyvät, paino laski ja pysyn helposti "omissa mitoissani" vahtimatta ollenkaan syömistäni. Puntarin heitin romukoppaan jo vuosia sitten. Lisäksi mahavaivat ja kummalliset kivut ja pikku krempat katosivat, mieliala parani ja aineenvaihdunta toimii.
Toki, kolesteroliarvot ovat suomalaisittain liian korkeat (5,6) mutta tiedän itse, että normaalihan tuo arvo minun ikäiselleni on, statiineja on turha tyrkyttää.
:)