Tulisiko uskomushoito-termi kriminalisoida?

Kirjoittaja: Mika Rönkkö

Hämeen Sanomat (4.2.) käsitteli täydentäviä hoitomuotoja. Kanta-Hämeen kansanedustajat olivat lehden mukaan pääosin sitä mieltä, että terveydelle vaaralliset täydentävät hoitomuodot on kiellettävä.

Missä täydentäviä hoitoja tekevien ja kuluttajien näkemykset?

Täydentävien hoitojen asema ja merkitys Suomessa on tervetullut keskustelu. Jostain syystä aihetta käsitellään lehdistössä lähes poikkeuksetta ”uskomushoito”-termillä, eikä jutuissa näy täydentäviä hoitoja tekevien ammatinharjoittajien tai kuluttajien näkemyksiä.

Ennen kuin poliitikot ja muut päättäjät valmistelevat täydentävät hoidot kieltävän lain, niin liikkeelle voisi lähteä varovaisesti pohtimalla aluksi täydentävistä hoidoista käytettävää termiä ja tutustua niistä tehtyihin kansainvälisiin tutkimuksiin sekä kartoittaa Suomessa käytettävät täydentävät hoitomuodot.

CAM-projekteista vaietaan

Täydentävien hoitojen suosio on kasvanut maailmalla nopeasti. Maailman Terveysjärjestö (mm. WHO:n strategia CAM-hoidoille ) ja Euroopan Unioni (mm. CAMbrella -hanke) kannustivat niiden selvittämiseen ja tutkimuksen lisäämiseen. Täydentävien hoitomuotojen integraatio viralliseen terveyden hoitoon on käynnissä monessa maassa. Suomessa ei tästä kehityskulusta juuri näe lehtijuttuja, yleistä keskustelua tai poliittisia linjauksia. Jopa Euroopan Komission CAM-projekteista on vaiettu kuin valtiosalaisuuksista.

Kukapa ei haluaisi kieltää vaarallisia uskomushoitoja

Kysymykseen saa usein sellaisen vastauksen, kuin kysymyksen asettelulla ja termien käytöllä haluaa. Mielestäni ”uskomushoito”-termi on huono. Kansainvälinen CAM-termi (Complementary and Alternative Medicine) on suomennettuna täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot.

Minulle uskomushoito-sanan käyttö jutuissa tarkoittaa sitä, että toimittaja suhtautuu näihin hoitoihin negatiivisesti. Ymmärrän termin käytön sitaattina haastateltavan suusta, mutta toimittajan omassa tekstissä tai jo otsikkovalinnassa käyttö viestii minulle kirjoittajan arvolatauksesta, joka siirtyy lukijalle.

Täydentävien hoitojen parissa toimivia yrittäjiä on Suomessa arvioitu olevan useita tuhansia. He ovat ammattiinsa kouluttautuneita, veronsa ja muut yhteiskunnalliset velvoitteensa maksavia ja usein myös työllisyyttä lisääviä yrittäjiä. Puhumattakaan heidän panoksestaan ihmisten hyvinvoinnille ja kansanterveydelle.

On ymmärrettävää, että täydentäviä hoitomuotoja vastustavat tahot mieluusti näkevät käytettävän uskomushoito-termiä, mutta samalla aiheen kiihkoton tai ennakkoasenteeton tarkastelu käy vaikeaksi.

Neutraalin termin käyttö täydentävistä hoidoista loisi paremman pohjan rakentavalle keskusteluilmapiirille kansalaisten itsehoitoon liittyen, olettaen että siihen on laajempi pyrkimys.

Mika Rönkkö

Mika Rönkkö on toiminnanjohtajana Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitossa. Liiton kautta Rönkkö on mukana useissa viranomaistyöryhmissä sekä kaupan alan järjestöissä (Suomen Yrittäjät ja Kaupan liitto). Rönkkö aloitti terveystuotealan tehtävissä 1990-luvun alussa ja valmistui fytonomiksi vuonna 1996. Rönkkö on toiminut luontaistuotetehtävissä lääketehtaassa, luontaistuotemyyjä-kouluttajana Kiipulan Aikuiskoulutuskeskuksessa ja Terveystuotekauppiaiden Liitossa vuodesta 2002.
Rönkkö on yksi RavintolisäWikin kehittäjistä (www.ravintolisawiki.fi). Mika Rönkkö Twitterissä: @mikaelRonkko, Instagramissa: mikael_ronkko.
Mika Rönkön blogi löytyy osoitteesta:www.terveystuotekauppa.fi/blogi