Taneli Leskisen tarina

Tämä juttuni julkaistiin aiemmin Iltalehden terveysblogissani, joka sittemmin tarmokkaalla tavalla hiljennettiin. Lehden sponsorit ja lääkealan yritykset hermostuivat. Taneli Leskinen on edelleen “going strong”. Äskettäin hänen oiva kirjoituksensa julkaistiin Surun Tarinoissa.

Olipa kerran (ja on vieläkin) Taneli Leskinen, snadi puolalaispoika, joka ensimmäisenä avasi silmänsä maailmaa ihmettelemään Krakovassa vuonna 1955. Samana vuonna ilmestyi enteellisesti saman maan tieteiskirjailija Stanislaw Lemin teos Szpital Przemienienia (Muodonmuutoksen sairaala).

Kirjassaan Lem kertoo nuoren lääkärin, Stefan Trzynieckin, tarinan. Valmistuttuaan lääkäriksi kirjan päähenkilö sai työpaikan mielisairaalassa. Kirjassa eletään rauhattomia aikoja, sillä natsi-Saksa on juuri miehittänyt Puolan toisen maailmansodan aikoihin.

Melkoisen rauhattomia aikoja on ollut myös Taneli Leskisen elämässä, varsinkin nyt viime aikoina. Mutta ei kiirehditä vielä nykyaikaan, vaan annetaan Tanelin ensin tulla tutuksi.

Olen ihan varma siitä, että ihastutte tähän rohkeaan mieheen. Minä kutsun häntä puleeratuksi suomalaiseksi (”polished Finn”), sillä tässä Tanelissa yhdistyy puolalainen eleganssi, charmi ja nerous, jäyhään, periksi antamattomaan ja sisukkaaseen suomalaisuuteen. Hänen oikea nimensä on niin täynnä konsonantteja, että olen valinnut hänelle suomalaisen nimivastineen.

Ahkerasta koululaisesta kuoriutui ylioppilas ja vuoden 1974 syksyllä Tanelin löysi Krakovan yliopistosta molekyylibiologian ensimmäisillä oppitunneilla. Aihe tempaisi Tanelin mukaansa ja jo vuonna 1978 hän valmistui maisteriksi ja aloitti solubiologian jatko-opinnot Varsovassa.

Ahkeruus palkittiin ja vuonna 1983 hän väitteli tohtoriksi. Hän tuli Suomeen vuonna 1983 heti väitöstyön valmistuttua. Tutkimukset Suomessa kustansi Opetusministeriö. Elettiin Riitta Uosukaisen aikaa. Taneli ihmetteli Uosukaisen touhuja, rakastui Suomeen, sisuun ja saunaan. Ennen kaikkea hän tapasi tulevan fyysikkovaimonsa vuonna 1985.

Lopullisesti hän muutti Suomeen avioiduttuaan 1986. Hänellä on edelleen sama vaimo ja heillä on kaksi ihanaa lasta.

Se on kuulkas kova poika väittelemään tämä Taneli! Vuonna 1990 hän väitteli uudelleen tohtoriksi. Nyt Helsingin yliopistossa. Hän toimi tutkijana Georgetownin yliopistossa Washingtonissa.

Vuonna 1992 Tanelin akateeminen ura lähti hurjaan nousuun. Hänet nimitettiin Helsingin yliopiston biokemian dosentiksi ja hän aloitti tutkijana Säteilyturvakeskuksessa (STUK). Vuonna 1997 hän lähti apulaisprofessoriksi arvostettuun Harvardin yliopistoon. Parin vuoden kuluttua hän palasi Suomeen ja aloitti kännykkäsäteilyn tutkimisen.

Vuosituhannen vaihtuessa apulaisprofessori Taneli Leskinen nimitettiin STUKin tutkimusprofessoriksi. Hän osoitti tarkoilla tutkimuksillaan vuonna 2002, että kännykkäsäteilyllä on vaikutuksia ihmissoluihin. Vuonna 2007 hän aloitti vierailevana professorina kiinalaisessa Zhejiangin yliopistossa. Vuonna 2008 Taneli julkaisi artikkelin, joka osoitti kännykkäsäteilyn mahdollisesti vaikuttavan elävän ihmisen ihoon. Eli kännykkäsäteilyllä on muitakin vaikutuksia kuin lämpösäteily. Syntyi rohkeita ideoita siitä miten tämä kännykkäsäteily voitaisiin todentaa ihmissoluissa.

Vuonna 2009 hän oli Yhdysvaltain senaatin kuultavana kännykkäsäteilyn vaikutuksista. Siellä otettiin Taneli vakavasti. Vuonna 2011 hänet kutsuttiin WHO:n asiantuntijaryhmään, joka arvioi, aiheuttaako kännykkäsäteily syöpää.

Mitä Tanelille kuuluu juuri nyt? Ei kovinkaan hyvää. Hänellä ei ole vakituista virkaa Suomessa. Suomella on varaa pitää lahjakkaita tutkijoita jopa työttöminä. Hän sai potkut STUKista vuoden 2013 lopulla. Kyse ei ollut rahasta. Kyse oli siitä, että tämä lahjakas tutkija, joutui aivan käsittämättömän ajojahdin uhriksi.

Yhtenä rumana päivänä hän sai huomata, että hänellä ei ole enää laboratoriota, ei virkaa, ei palkallista työtä. STUK syyllistyi sensuuriin, kun hänen johtamansa kännykkäsäteilyn biologisia vaikutuksia selvittänyt tutkimusryhmänsä lakkautettiin. Kuitenkin hän on maailman kuuluisimpia kännykkäsäteilyn tutkijoita. Käsittämätöntä resurssien tuhlaamista pitää tällainen mies poissa työn, tutkimuksen ja innovaatioiden parista!

Jo nyt saamme kiittää Tanelia siitä, että viranomaiset ovat taipumassa suurempaan varovaisuuteen kännykän käytössä. Erityisesti nuorten ja lasten kännykänkäyttöön Tanelin toiminta on vaikuttanut. Nuoria pyydetään puhumaan lyhyitä puheluita ja mieluummin käyttämään tekstiviestittelyä, ettei keho joutuisi alttiiksi kännykän säteilylle.

Luuletteko, että kuusikymppinen tutkija saa helposti uuttaa työtä? Ei todellakaan. Suomessa harjoitetaan ikärasismia. Tilanne on hyvin masentava. Meidän ”polished Finn” vaipuu yhä synkempiin ajatuksiin. Tässäkö se oli minun antini tutkimustyölle? Annetaanko minulle uusi mahdollisuus? Miksi Suomessa ei puhuta STUKin soveltamasta sensuurista?

Kun Taneli siis ei suostunut sensuroimaan suomalaisille jaettavaa tietoa, STUK kiitti häntä antamalla potkut. Suomi on vapaa maa? Heti kun ilmaantui mahdollisuus sulkea Tanelin laboratorio ja päästä eroon hänestä, STUK käytti tätä keinoa! Ja asia mitä Taneli on yrittänyt edistää on riippumaton tiede, missä kerrotaan totuus, koko totuus. Taneli on halunnut käydä keskustelua kännyköiden turvallisuusriskeistä. Hänen työnantajansa haluaa tällaisen keskustelun vaientaa. Ei voi olla vain sellaista totuutta, joka kiinnostaa tutkimuksen rahoittajaa.

Taneli olisi halunnut keskustella siitä miten STUK vie harhaan ministereitä ja eduskuntaa. Samalla kun STUK informoi silloisen hallituksen ministereitä (Kataista, Haglundia, Rinnettä, Tuomiojaa jne), että tieteellistä edistystä seurataan herkeämättä, laitoksen ainoa tiedeasiantuntija sai potkut! Käsittämätöntä toimintaa.

Vuodesta 2009 lähtien hän on ylläpitänyt kuuluisaa tiedeblogiaan missä hän seikkailee kovan kiven ja kovan kohtalon välissä (http://betweenrockandhardplace.wordpress.com/). Hän ei pelkää ottaa käsittelyyn arkojakin aiheita liittyen omaan erikoisosaamiseensa. Tanelin blogikirjoitukset ovat nautinnollista luettavaa ja kertovat ikävällä tavalla nykysuomen meiningistä. Toisinajattelijoita ei hyväksytä. Tämänhän sai tuntea nahoissaan myös psykologi Andrzej Kopiczynski Mehiläinen konsernista.

Suosittelen kaikille englantia osaaville tutustumista tämän Taneli Leskisen viisaisiin ajatuksiin esimerkiksi hänen bloginsa kautta. Tässä blogissa ei hyssytellä, vaan sanotaan asiat suoraan.

Tutkijoiden ja viranomaisten kanssa Taneli on aina tullut hyvin toimeen. Se ei ole minulle mikään yllätys. Tämän tiedon toteamiseen riittää hyvinkin lyhyt jutteluhetki. Hän vain sai ottaa uhrin paikan tässä käsittämättömässä sadussa missä ruma ankanpoikanen saa turhan pitkään odottaa uljasta lentoaan. Taneli odottaa edelleen mahdollisuutta tehdä tiedettä Suomessa.

Turhaanko? Mitä neuvoisit?

Kun Kopiczynski sai potkut Mehiläisestä media nosti hänet esiin. Kun Taneli sai potkut, kukaan ei reagoi! Eikö ole aika kummallista? Molemmilla on erittäin pitkä ja ansiokas ura takanaan ja monta hedelmällistä vuotta edessään. Toisesta puhutaan, toisesta vaietaan.

Lupaan seurata Tanelin urakehitystä jatkossa ja raportoin heti jos hän on löytänyt palkkatyötä, sillä näillä meriiteillä ja koulutustaustoilla luulisi töitä löytyvän:

Taneli Leskisen Curriculum Vitae (päivitetty versio löytyy täältä):
Education: DSc Molecular Biology, Jagiellonian University, Krakow, Poland (1983); PhD Biochemistry/Cell Biology, University of Helsinki, Finland (1990); Docent of Biochemistry, University of Helsinki, Finland (1992); Current: Adjunct Professor (Docent), University of Helsinki, Finland (1992-present) ; Past: Research Professor at Radiation and Nuclear Safety Authority, Helsinki, Finland (2000-2013) ; Visiting Professor at Harvard Medical School, Boston, MA, USA (1997-99), Zheijang University School of Medicine, Hangzhou, China (2006-09), Swinburne University of Technology, Hawthorn/Melbourne, Victoria,
Australia (2012-13)
Editorial experience: Chief Editor of ‘Radiation and Health’ specialty for Frontiers in Public Health (2014) ; Associate Editor Bioelectromagnetics (2006-10) ; Guest Editor Proteomics (2006); Book Editor Springer (2012-13)
Accomplished and acknowledged expert ready for consulting: expert in research on biological/health effects of mobile phone radiation; 2003 WHO expert in revision of research agenda; 2007 expert presenting for the US National Academies; 2009 testified in US Senate hearing; 2011 IARC expert in classification of cell phone radiation carcinogenicity; Chaired WHO/Cost281/STUK workshops on stress response (Apr’2004) and on proteomics & transcriptomics (Oct’2005); Chaired TPC BioEM 2009, Davos, Switzerland & 2010 BEMS Seoul, S. Korea; Steering Committee of the Swiss National Science Foundation program on cell phones; Chaired Task Group on HTST in EMF research (EU COST BM0704 Action). My research group studied regulation of cellular stress response and
used high-throughput screening methods of transcriptomics and proteomics to identify genes and proteins affected by mobile phone radiation. Thereafter, cellular processes regulated by the identified genes/proteins were examined using classical cell biology methods to determine whether the observed changes in gene/protein expression/activity may have any impact on cell or tissue physiology.

Tuore apulaisprofessori Leskisen kirjoitus: Taneli Leskinen. Radiation proteomics: a brief overview. Proteomics 14(45): 481 (2014)

Acute biological effects caused by the exposure to high doses of radiation, either ionizing or nonionizing, are relatively well-known but the delayed effects, occurring decades after exposure, are difficult to predict. The knowledge of the acute and delayed effects of the low doses of ionizing radiation (e.g. bystander effect) or non-ionizing radiation (e.g. radiation emitted by wireless communication devices) is not yet reliably established. Often the acute effects of low doses are small and difficult to discover and replicate in scientific studies. Chronic effects of prolonged exposures to low-dose radiation for decades are virtually unknown and often not possible to predict on the basis of the knowledge gained from acute exposures to high doses of radiation. Physiological significance of the biological effects induced by low doses of radiation is not known. The same lack of predictability of outcomes applies to the delayed effects of high-dose radiation
exposures. Proteomics, supplemented with other ”omics” techniques, might be the best way forward to find out the target molecules of radiation, the biomarkers of radiation exposure and the physiological and health significance of the acute and delayed biological effects caused by the exposures to high- and low-dose radiation. However, the currently available database of radiation effects on proteomes is far too small to be useful in formulation of new hypotheses concerning health consequences of radiation exposures.

Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/