Ruoan hajeutuminen ja suoliston toiminta

Otsikossa on yksi uusi sana ”hajeutuminen”.  Se on peräisin ravintoneuvoja Nina Saineen äskeiseltä luennolta. Kysyin olisiko hänellä tarjota jotakin parempaa sanaa ruoan ”sulamisen” sijaan. Ruoansulatus vie minun ajatukset lähinnä uudenvuodenaaton tinan sulamiseen ja pois ruoan pilkkoutumisesta ja imeytymisestä.

Osoituksena Ninan kekseliäisyydestä hän ehdotti minulle ja nyt myös tämän blogikirjoituksen lukijoille ihan uutta sanaa: ruoan hajeutumista. Näin kirjoittaa Nina sähköpostissaan:

”Digestio ja absorbtio suomeksi: ”hajeutuminen” ; eli hajoaminen osiin ja imeytyminen. Hajeutunut ruoka on tietenkin hajeuma! Ehkä vähän pakottamalla keksitty, mutta keksitty kuiteskin.”

Mitä muuta sain kuulla Ninan suolistoluennolla? No, vaikka mitä kiinnostavaa ja vaikka oli hyvin tuttuakin tietoa tarjolla, niin aina on mahdollisuus viisastua luennoilla käydessä.

Lohikäärmen ruoansulatus, anteeksi ruoan hajeutuminen, käytiin läpi porukalla ja todettiin mummon (=ruoan) loppuvaiheessa muutuneen rusinaksi käytyään läpi kaikki mureutuskammiot yms. ja ompelukerhosta vapauduttuaan.

Hauska tapa esittää ruoan hajeutuminen!

Noin yhdeksän metriä pitkä ruoan hajeutuskanava tarjoaa monenlaisia yllätyksiä ja suoranaisia murheenkryynejä. Jos hiilihydraatit eivät pilkkoudu, niistä on monenlaista harmia ripulin, turvotuksen ja ilmavaivojen muodossa. No, tarvitseeko noita hiilareita vetää kaksi käsin? Ei ainakaan Ninan mielestä. Voi olla hyvä panostaa laadukkaisiin rasvoihin ja proteiineihin.

Sappinesteen merkitys rasvojen pilkkoutumisessa tuli esille ja oivallisena tarkistuskeinona on rasvaisen ripulin tarkkailu ja kurkkaaminen sinne WC-pönttöön. Jos esiintyy paljon ”kelluvia kakkoja”, silloin on mahdollisesti häiriöitä rasvojen pilkkoutumisessa. Hajeutuskanava ei tykkää siitä, että rasvaa jää imeytymättä, ja lisäksi voi esiintyä hajutushaittoja.

Stressi ja kiireinen elämänrytmi saattaa häiritä proteiinien imeytymistä. Ja ongelmia on silloin tiedossa: närästystä heti ruokailun jälkeen, turvotusta, ilmavaivoja, ripulia, väsymystä, mieliala- ja käytösongelmia, univaikeuksia, levottomuutta ja treeni ei kulje.

”Suolistomme on joko terveytemme kehto tai sairauksiemme tyyssija.”

Näin Nina ilmaisi asian. Lyhyesti ja ytimekkäästi. Saimme luennolla kuulla, että meissä lymyilee ”vierasta” DNA:ta jopa kymmenkertainen määrä omaan DNA:mme verrattuna. Valtaosa pöpöistä pitävät majaa paksusuolessa ja jos ne väärät pöpöt ottavat talonmiehen paikan, voi olla häädön aika. Pahispöpöt pitää saada pois ja hyvikset tilalle. Saattaa viedä aikaa ja vaatia suuria ponnisteluja saada suolisto kuntoon. Usein riittää onneksi ruokavaliohoito. Joskus tosin saatetaan tarvita tarkempia suolistoanalyyseja.

Erinomaisen luennon parasta antia oli tämä loppukaneetti:

Stressinhallinta, hyvät ihmissuhteet, mielekäs tekeminen, ilon ja valon vaaliminen elämässä sekä riittävä lepo ovat tärkeitä ruoanhajeutukselle ja mahasuolikanavan toiminnalle. Pureskele hyvin, syö rauhassa ja mieluiten hyvässä seurassa (myös yksinään syöminen oman itsensä hyvässä seurassa lasketaan!). Älä jätä aterioita väliin, mutta älä puputa jotakin koko ajan, juo riittävästi, jätä ylimääräiset epäterveelliset herkuttelut, liiku. Eroon tupakasta, liiasta kahvista, jotkut ei siedä edes lieviä ’päihteitä’ yhtään. Älä ryypiskele (alkoholi ei sovi suolistolle)!”

Käykää terveysluennoilla! Nina Saineen lähiaikojen luennot löytyvät esimerkiksi tästä.

Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/