Rakkautta, ja rakkautta

Elämä on opettanut rakkaudesta tähän ikään mennessä paljon. Lempeä, kaiken salliva, myötätuntoinen äidinrakkaus kestää, vahvistaa ja ohjaa elämän karikoissa. Ystävän rakkaus tukee ja kannustaa, auttaa, se jakaa ilot ja puolittaa surut. Ystävä on olkapää ja parhaimmillaan se on vuorovaikutteista.

Ihastus, rakkauden ensiaskel vastakkaiseen sukupuoleen kihelmöi, saa perhoset lepattamaan vatsanpohjassa ja posket punoittamaan katseiden kohdatessa. Rakkaus, ihana ensirakkaus, on usein viaton, mutta se voi kohdistua myös artistiin tai bändiin, mutta voi saada myös häiritseviä piirteitä, kun kohteen silmäniskut tulkitaan rakkaudeksi, ja kyse on vain palvella yleisöä.

Rakkautena pidetään usein myös fyysistä vetovoimaa, joka palvelee aikansa. Mutta siitä puuttuu se syvyys, joka kannattelisi suhteen sellaiselle tasolle, jossa molemmilla olisi oikeasti hyvä olla. Usein se on himoa ja halua, ja siitä puuttuu yhdessä tekemisen meininki, se tavallinen arki. Se on tarpeiden tyydyttämistä ja kestää niin pitkään kuin se molemmille sopii.

Monta kertaa tällainen rakkaus päätyy aiheettoman mustasukkaisuuden myötä kostotoimenpiteisiin, pettämiseen. Ja usein se, joka pettää myös syyttää toista samasta syystä saadakseen itselle oikeuden jatkaa toimiaan tai lopettaa suhteen. Jos ei ole kokenut sitä oikeaa rakkautta, niin päättyessään tällainen rakkaus jättää syvät arvet. Usein siinä roikutaan menneiden kokemuksien myötä tulleesta pelosta, heikon itsetunnon ja pettymysten takia.

Oikeassa rakkaudessa on rauha, ja se ei perustu vonkaamiseen tai kiihkoon. Se on pyyteetöntä, eikä se vaadi tai odota mitään. On ihana olla toisen lähellä, olla vuorovaikutusessa. Oikeassa rakkaudessa toiselle annetaan tilaa kasvaa ja kehittyä, myös mennä eritahtiin. Siinä on rauha ja luottamus. Toisen lähellä on yksinkertaisesti niin pirun hyvä olla.

Ja kun tällaisen hyvän olon toisen lähellä kokee, saa ihailua, arvostusta ja toisen kunnioitusta, on sillä merkittävä vaikutus hyvinvointiin monella eri tasolla. Ja kun näin toisiaan kohtaan tuntevat kohtaavat, niin se on sielujen tanssia, yhteen sulautumista, jossa on läsnäolo ja toisen huomioonottaminen.

Pike Hilakari

Espoolainen kirjoittaja, toimittaja, äiti.

Tunteellinen älykkö, joka herkästi huomioi ja tunnistaa muutokset ja sen tarpeen niin ympäristössä, lähipiirissä kuin myös itsessään.
Hyvin taipuvainen analysoimaan, pähkäilemään, pohtimaan, selvittämään ja tutkimaan asioita, valmis oppimaan kuulemastaan ja kokemastaan tuottaen herättävää tekstiä kulloinkin pinnalla olevasta aiheesta. Ehdottoman oikeudenmukainen, uskaliaskin kyseenalaistaessaan jämähtäneitä toimintatapoja.

”Jos yksikin ihminen saa avun tekstieni kautta tai toimintatavastani, olen kiitollinen onnistuja.”