Mitä sinä pelkäät?

Pelkäätkö edelleenkin tehdä valintoja oman vapaan tahtosi pohjalta? Jätätkö asioita tekemättä ja mahdollisuuksia käyttämättä, koska pelkäät tekeväsi ”väärän” valinnan? Pelkäätkö epäonnistuvasi vai pelkäätkö ehkä jopa onnistuvasi?

Minä pelkäsin. Pelkäsin epäonnistuvani niin paljon, että en uskaltanut edes yrittää toteuttaa ideoitani. Toipuessani ja eheytyessäni tästä pelostani, aloinkin pelätä onnistumista ja menestymistä. Niinpä… Miten ja miksi voi ihminen pelätä onnistumista? Siksi, että pelon juurena oli toinen pelko ja uskomus. Nimittäin oikeasti pelkäsin ylpeyttä ja sitä, että jos menestyn niin minusta voi tulla ylimielisen ylpeä, ja koska se on syntiä saisin siitä rangaistuksen. Eli pelkäsin rangaistusta.

Rakkaat ystäväni, ei ole mitään rangaistusta. Ei ole, siksi että ei ole ketään rankaisijaa. Ei ole Jumalaa tai mitään muutakaan olentoa, joka meitä rankaisisi. Jos siis koemme saavamme rangaistuksen jostain ”väärästä” valinnastamme (tai teostamme, sanoistamme) niin tosiasiassa me itse rankaisemme itseämme. Ajattelemalla ja uskomalla olevamme rangaistuksen alainen luomme sellaisen.

Luomalla itsellemme rangaistuksen siirrämme myös vastuun valinnoistamme pois itseltämme. Meistä tuleekin uhreja ja uhrihan on syytön omaan tilaansa, näin meille on opetettu. Totuus on kuitenkin se, että mitä ikinä meille elämässämme tapahtuukin olemme osallisina tapahtuvassa tavalla tai toisella. Jollain tasolla olemme antaneet luvan, siis sallimme sen tapahtua mikä tapahtuu. Useimmiten tämä salliminen tapahtuu niin, että jätämme käyttämättä omaa vapaata tahtoamme ja sen luomaa omaa sisäistä voimaamme. Annamme siis oman voimamme pois.

Nyt on kuitenkin niin, että kasvaaksemme henkisesti kokonaan aikuiseksi meidän haasteemme on hyväksyä vastuumme valinnoistamme, niiden seurauksista aivan täysin. Meidät haastetaan kerta toisensa jälkeen aina siihen asti, että tiedostamme, hyväksymme ja alamme elää todeksi sitä, mitä todella tahdomme ottaen täyden vastuun, luopuen uhrin roolista ja syylisten etsimisestä sekä itsemme ulkopuolelta että itsestämme.

Koska me olemme luojia ja luomme jatkuvasti – ajatuksiemme ja uskomuksiemme luomisvoima on mahtava, valtava – niin on enemmän kuin tärkeää, että alamme luoda tietoisesti ja harkiten, kuunnellen Todellisen Itsemme (Sielun) tahtoa.

Maailmamme ja elämämme näyttää siltä kuin näyttää juuri siksi. että niin suuri osa ihmiskunnasta edelleen on kuin unessa. Luovat tiedostamattaan uskomuksiensa harhoissa ja pelosta.

Tietoinen luominen tapahtuu Sielutahdon ohjaamana Rakkaudesta ja Rakkaudessa aina sekä meidän että muiden todelliseksi parhaaksi. Sillä Sielutasolla me olemme aina ja ikuisesti Yksi ja sama.

Luodaan siis rohkeutta kohdata pelkomme ja eheytyä niistä. Luodaan tietoisina siitä, että meille on annettu vapaa tahto, jotta me käyttäisimme sitä ja eläisimme tyytyväisinä kiittäen.

Pia Koukila

Runoilija, filosofi, vapaa ajattelija. ”Puhuu suoraa suomea.” Tuo on paras koskaan saamani arvostelu.
Olen aina ajatellut omalla tavallani, hieman laatikon ulkopuolella ja useimmiten kuulemani lause on ollut jo lapsesta saakka: ”Eihän noin voi ajatella.”
No, kyllä voi ja minä ajattelen. Kehtaan vielä jakaa näitä ajatuksiani muillekin, usein maustettuna reippaalla kourallisella itseironiaa.