Demarien tuoreessa lakialoitteessa (Eeva-Johanna Eloranta, Lauri Ihalainen, Jukka Gustafsson ja Maria Guzenina) esitetään, että radio- ja matkapuhelinmastojen määrää tulisi rajoittaa, koska langattoman teknologian riskejä ei ole vielä riittävästi arvioitu. Tällä hetkellä Säteilyturvakeskus tulkitsee asiaa niin, että
”rajaamiselle ei ole tieteellisiä perusteita”,
eikä Säteilyturvakeskuksen uusissa asennusohjeissa operaattoreille huomioida herkkiä kohteita. Demarien aloitteen mukaan mastoja ei siis tulisi sijoittaa koulujen, päiväkotien, vanhainkotien tai sairaaloiden läheisyyteen.
Eduskunnassa on aiemminkin käsitelty asiaa. Liikenne- ja viestintävaliokunta on kommentoinut lausunnossaan hallitukselle (10/2014):
”Valiokunta pitää myös hyvänä, että viestintämarkkinoiden toimijoilta saadun arvion mukaan esimerkiksi tukiasemien paikkoja suunniteltaessa, tukiasemia ei käytännössä sijoiteta esimerkiksi suoraan päiväkotien tai koulujen yhteyteen. Valiokunta pitää tärkeänä, että tätä käytäntöä noudatetaan myös jatkossa.”
Valiokunnan kannanottoa ei millään tavalla ole noteerattu.
Kun katselette ympärillenne, Suomessa lähes kaikkien sairaaloiden, päiväkotien ja koulujen katoilla on lähetinantennit. Meillä ”herkät kohteet” tunnistaakin antenneista, mikä on voimakkaassa ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että Euroopan neuvosto ja Euroopan ympäristövirasto suosittavat jäsenvaltioille, ettei tukiasemia pitäisi sijoittaa sellaisten kohteiden läheisyyteen, joissa lapsia oleskelee. Myös Isossa-Britanniassa säteilyviranomaisena toiminut Sir William Stewart on ohjeistanut vastaavasti jo 2000-luvun alussa IEGMP-raportissaan (Independent Expert Group on Mobile Phones). Stewartin komitea toi esille, että ionisoimattomalla sähkömagneettisella säteilyllä voi niin sanotun lämpövaikutuksen lisäksi olla myös biologisia vaikutuksia.
Maailman terveysjärjestö WHO:n syöväntutkimuslaitos (IARC) tunnusti biologiset vaikutukset 2011 luokitellessaan langattomat verkot (30 kHz-300 GHz)
”mahdollisesti karsinogeeniseksi ihmiselle.”
Luokitus koskee kaikkia langattomia laitejärjestelmiä; matkapuhelimia ja niiden lähetinantenneja, WLAN-teknologiaa, mokkuloita, itkuhälyttimiä, langatonta kotipuhelinta, jne. Vuoden 2011 jälkeen on julkaistu monia vertaisarvioituja tutkimuksia, joiden perusteella osa asiantuntijoista suosittelisi jo kategoriaa;
”todennäköisesti karsinogeeninen ihmiselle.”
Tärkeän tutkimusnäytön pohjalta monissa maissa onkin tiukennettu lainsäädäntöä. Ranskassa ja Saksassa on julkinen rekisteri antennien sijainnista, ja Ranskan viranomaiset ovat kehottaneet operaattoreita kaikin teknisin keinoin madaltamaan säteilytasoja asuinympäristöissä.
Ranskassa myös julkisella keskustelulla on tärkeä rooli. Suomessa valtamedia on kaupallistunut. Mitä suurempi bisnes, sitä laajempi sananvapaus. Media ei enää puhu niiden pienten ihmisten puolesta, jotka eivät itse saa ääntään kuuluviin. Tästä esimerkkinä Lännen Median uutisointi demarien lakialoitteesta.
”ASIANTUNTIJAT DEMARIEN LAKIALOITTEESTA: TÄMÄ ON TÄYSIN JÄRJETÖN”
Suomessa teknologian kriittinen arviointi painetaan näkymättömiin. Tämä tapahtuu valitsemalla oikeat haastateltavat. Lännen Media valitsi Tapio Ala-Nissilän, tunnetun Aalto-yliopiston teknologiadogmaatikon. Aalto-yliopistossa on pitkään kehitelty langattomia sovelluksia, kuten muun muassa 5G-järjestelmää ja elektroniikkateollisuus toimii yhtenä yliopiston rahoittajatahona. Aiemmin Lännen median asiantuntijana kuultiin Risto Ilmoniemeä, joka puolestaan on mukana langattomassa sairaalabisneksessä.
Monesta muusta aiheesta, kuten vaikkapa makkaran ja lihan syöpävaarallisuudesta nostetaan ”haloo”, vaikka makkaralle ei ketään altisteta vasten tahtoaan ympärivuorokautisesti. Median on tunnettava vastuunsa.
Iranilaistutkimuksessa (2012) selvitettiin 250 satunnaisesti valitun henkilön psyykkistä ja fyysistä terveydentilaa suhteessa heidän asuntonsa sijaintiin tukiasemaan nähden. Havaittiin, että lähempänä kuin 300 metriä matkapuhelintukiasemaa asuvilla esiintyy enemmän päänsärkyä, pahoinvointia, huimausta, ärtyneisyyttä, epämukavuuden tunnetta, hermostuneisuutta, univaikeuksia, muistin ongelmia ja seksuaalisuuden heikkenemistä, kuin kauempana tukiasemasta asuvilla.
Itävallassa vuonna 2006 tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin, aiheuttavatko matkapuhelinantennit päänsärkyä, väsymystä, keskittymiskyvyn vaikeutta, unihäiriöitä tai muita oireita antennien lähistöllä asuville. Tutkimus käsitti kaiken kaikkiaan 365 henkilöä. Osanottajat valittiin satunnaisesti eri puolilta Itävaltaa ja he saivat aluksi arvioida kokemiensa erilaisten oireiden voimakkuutta. Myöhemmässä vaiheessa suoritettiin matkapuhelinsäteilytasojen mittauksia. Tämän jälkeen koehenkilöt jaettiin kolmeen ryhmään asunnon säteilytasojen perusteella: vähemmän kuin 0,1 mW/m2 tasoille altistuvat, 0,1–0,5 mW/m2 ja yli 0,5 mW/m2 suuruisille tehotiheyksille altistuvat. Tutkijat löysivät selvän yhteyden päänsäryn ja mitattujen säteilytasojen välillä. Muut oireet, joiden myös havaittiin lisääntyvän, olivat: kylmät jalat ja kädet, keskittymisvaikeudet, uupumus ja vapina. Tutkijoiden suosituksen mukaan matkapuhelinantennit on säteilyn minimoimiseksi syytä sijoittaa niin kauas asutuksesta kuin mahdollista, koska vaikutuksia havaittiin jo hyvinkin alhaisilla säteilytasoilla.
Samankaltaisia oireita esiintyi myös puolalaistutkimukseen osallistuneilla koehenkilöillä. Matkapuhelinantennien lähellä asuvien todettiin kärsivän muun muassa verenkiertohäiriöistä, uni- ja keskittymisvaikeuksista, masennuksesta, päänsärystä ja huimauksesta. Kyselytutkimuksessa edellä mainittuja oireita raportoivat sekä henkilöt, jotka liittivät oireensa kotinsa lähistöllä sijaitsevaan matkapuhelinantenniin että ne, jotka eivät yhdistäneet oireita maston läheisyyteen.
Brasiliassa tutkijat vertasivat Minas Geraisin osavaltiossa asuvien terveydentilaa syöpäkasvainten rekisteritietoihin sekä paikallisen teleoperaattorin tukiasemien sijaintia ja henkilöiden osoitetietoja. Vuosina 1996–2006 toteutetussa tutkimuksessa todettiin, että alle 500 metrin päässä tukiasemista asuvilla on noin seitsenkertainen kuolleisuus syöpäkasvaimiin, verrattuna etäämmällä asuviin verrokkiryhmään kuuluviin koehenkilöihin. Tutkimuksen pohjalta tiedetään, että Brasilian raja-arvot eivät ylittyneet. Raportin epäkohtana voidaan kuitenkin pitää sitä, että kohteissa ei suoritettu säteilytasojen mittauksia vaan tutkimus perustui pelkästään tilastotietoihin. Tutkimuksen mukaan kuolleisuus syöpäkasvaimiin oli noin 35 henkeä 10 000 asukasta kohden.
Saksalaisessa Naila-tutkimuksessa viisi lääkäriä selvittivät, kohoaako syöpäriski suhteessa tukiaseman etäisyyteen asunnosta. Pohjois-Bayerissa sijaitsevassa Nailan kaupungissa on 8500 asukasta. Vuonna 1993 kaupunkiin asennettiin kännykkämasto. Viisi lääkäriä alkoivat selvittää sairauskassan rekisteritiedoista vuosilta 1994–2004, oliko syöpätapauksilla yhteyttä asunnon sijaintiin matkapuhelinantenniin nähden. Lääkärit jakoivat tutkittavat kahteen joukkoon, joista ensimmäiseen kuuluvat asuivat 400 metrin säteen sisällä mastosta (320 henkilöä) ja toiseen ryhmään lukeutuvat 400–1000 metrin välisellä alueella antennista (647 henkilöä).
Tutkimus osoitti, että 400 metrin säteen sisällä mastosta tutkimusta edeltäneen kymmenen vuoden ajan asuneilla oli merkittävästi suurempi riski sairastua syöpään verrattuna asukkaisiin, joiden koti oli 400–1000 metrin etäisyydellä antennista. Kyseisten 320 henkilön keskuudessa 18:lla oli todettu jokin syöpäsairaus tutkimusta edeltäneen 10 vuoden aikana, kun taas 400–1000 metrin etäisyydellä asuvista 631 henkilöistä 16 oli sairastanut syöpää. Kun seurattiin tutkimusta edeltäneen viiden vuoden aikana todettuja syöpätapauksia, havaittiin nelinkertainen syöpäriski ja sairastuminen tapahtui kahdeksan vuotta aikaisemmin kuin Nailan alueen ulkopuolella asuvilla keskimäärin. Kun lääkärit selvittivät rekisteritietoja viiden tutkimusta edeltäneen vuoden 1999–2004 ajalta, selvisi, että riski sairastua syöpään oli kolme kertaa suurempi niillä, jotka asuivat lähempänä kuin 400 metriä antennista verrattuna toiseen ryhmään. Sen sijaan ensimmäisen viiden vuoden aikana antennin asentamisesta (1994–1999), ei vielä nähty mitään merkittävää yhteyttä syöpäriskiin kummallakaan alueella. Ero muodostui viiden vuoden latenssiajalla.
Electromagnetic Biology and Medicine -tiedelehti julkaisi syksyllä 2003 tukiasemasäteilyä koskevan tutkimuksen, joka osoittaa tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ihmisten raportoimien terveyshaittojen lisääntymisestä. Espanjalaisryhmä tutki 101 henkilön itse terveydentilaansa liittämiä oireita pienessä La Noran kaupungissa. Tässä tutkimuksessa ei arvioitu ainoastaan etäisyyksiä tukiasemiin, vaan tutkijat mittasivat radiotaajuisen säteilyn tasot kodeissa.
Koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään. Ensimmäiseen kuuluivat henkilöt, jotka altistuivat korkeammille kenttävoimakkuuksille, keskimäärin 1,1 mW/m2 (milliwattia per neliömetri), ja etäisyyttä matkapuhelinantenniin oli enintään 150 metriä. Toinen ryhmä asui yli 250 metrin etäisyydellä antenneista ja altistui keskimäärin 0,11 mW/m2 kenttävoimakkuuksille. Mitatut säteilytasot olivat siis huomattavasti alle ICNIRPin salliman turvastandardin.
Tutkijoiden johtopäätösten mukaan selkein yhteys säteilyn kenttävoimakkuuden ja koettujen oireiden välillä ilmeni epämiellyttävänä olona, ruokahaluttomuutena ja päänsärkynä, mutta myös keskittymisvaikeuksia ja unihäiriöitä esiintyi. ”Tutkimuksemme osoittaa selvää yhteyttä mikroaaltosäteilyn ja terveyshaittojen välillä”, toteaa Claudio Gomez-Perretta. Hän vahvisti tutkimustuloksensa vuonna 2013.
Vuonna 2006 julkaistun egyptiläistutkimuksen mukaan matkapuhelinantennit aiheuttavat neurologisia oireita niiden lähistöllä asuville. Monoufiyan yliopiston tutkijoiden raportti julkaistiin Neurotoxicology-tiedelehdessä.
Tutkimuksessa selvitettiin kaiken kaikkiaan 85 henkilön terveydentilaa. Heistä 37 asui asunnossa, joka sijaitsi suoraan antennin alapuolella. Tutkittavista toinen ryhmä, 48 henkilöä, oli puolestaan töissä kiinteistössä, joka sijaitsi 10 metrin etäisyydellä antenneista. Kontrolliryhmässä oli 80 henkilöä, joiden asunnoista oli kaksi kilometriä matkaa lähimpään antennimastoon. Tutkimuksen ensimmäinen ryhmä työskenteli siis antennia vastapäisessä rakennuksessa ja altistui matkapuhelinsäteilylle 8 tuntia päivässä. Toinen ryhmä asui antennirakennuksessa ja altistui keskimäärin 15 tuntia päivässä. Tutkittavat eivät saaneet ennalta tietää tutkimuksen tarkoitusta tai sitä, että tutkimus koski matkapuhelinsäteilyä, ennen kuin he olivat vastanneet terveydentilaansa koskeviin kysymyksiin.
Tulokset osoittivat, että kontrolliryhmään verrattuna matkapuhelinsäteilylle altistuneet kärsivät enemmän päänsärystä (23,5 %), muistihäiriöistä (28,2 %), ärtymyksestä (27,1 %) ja univaikeuksista (23,5 %). Kun tutkijat vertasivat tuloksia vastapäisessä rakennuksessa työskenteleviin, jotka altistuivat korkeimmille tehotiheyksille kuin antennirakennuksessa asuvat, tulokset olivat vieläkin selvempiä: kolmasosalla oli uniongelmia, päänsärkyä tai ärtyneisyyttä.
Egyptiläistutkimuksessa havaittiin eroja koehenkilöiden oirekuvassa riippuen heidän asumis- tai työskentelyetäisyydestään matkapuhelinantenniin.
Vuonna 2010 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin asukkaiden terveydentilaa pienellä ja rajatulla alueella, jolla oli vain yksi tukiasemamasto. Tutkimuksessa analysoitiin maston säteilyn vaikutusta stressihormonien ja aivojen välittäjäaineiden pitoisuuksiin. Lääkärit mittasivat pitoisuuksien muutoksia virtsassa neljään otteeseen, joka seitsemäs kuukausi, vuosina 2004–2005. Ensimmäinen mittaus tehtiin ennen maston pystytystä ja viimeinen puolitoista vuotta maston käyttöönoton jälkeen.
Tutkimukseen osallistui 60 eri-ikäistä ihmistä, joista 28 oli 5–9 -vuotiaita lapsia. Lääkärit mittasivat tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden kotien säteilytasot. Mittauksissa huomioitiin sekä langattomat kotipuhelimet että tukiasemamaston vaikutus. Virtsanäytteiden tulokset osoittivat, että stressihormoneina tunnettujen adrenaliinin ja noradrenaliinin pitoisuudet kohosivat ensimmäisen puolen vuoden aikana, mikä viittasi kohonneeseen stressiin. Tämän jälkeen pitoisuudet taas laskivat. Samaan aikaan välittäjäaine dopamiinin pitoisuus laski jyrkästi. Dopamiinitasot palautuivat osittain, mutta jäivät paljon alkuarvoja alemmalle tasolle, alhaisimmiksi eniten säteilylle altistuneessa ryhmässä. Näillä henkilöillä pitoisuudet olivat 18 kuukauden kuluttua 40 prosenttia lähtötasoa matalammat. Dopamiinipitoisuuksien alentuminen yhdistetään keskittymisvaikeuksiin, uniongelmiin ja masennukseen.
Kun masto oli ollut käytössä vuoden, myös fenyylietyyliamiini-nimisen välittäjäaineen pitoisuudet muuttuivat dramaattisesti. FEA-tasot laskivat alle puoleen eniten altistuneessa ryhmässä, jonka asunnoissa säteilytasot olivat viimeisellä mittauskerralla, 18 kuukautta maston käyttöönotosta, yli 100 mikrowattia neliömetriä kohden. Fenyylietyyliamiini liitetään dopamiinin tavoin käyttäytymiseen: korkeat pitoisuudet yhdistetään sukupuoliseen halukkuuteen, rakastumisen tunteeseen ja yleiseen hyvinvointiin, matalat pitoisuudet taas ADHD:hen ja muihin käyttäytymishäiriöihin, kuten myös dopamiinin kohdalla.
Lääkärit tutkivat myös oireiden muutoksia tutkimukseen osallistuneilla henkilöillä. Unihäiriöistä kärsivien määrä kohosi 72 prosentilla (yhdestätoista yhdeksääntoista) ja päänsärystä kärsivien määrä viisinkertaistui (kahdesta kymmeneen). Allergiat lisääntyivät puolella (yhdestätoista kuuteentoista).
Tutkija Horst Egerin mukaan tulokset vahvistavat tiedon, että säteily aiheuttaa ihmisessä jatkuvaa stressiä. Myös pitkäaikaisen stressin tunnetut vaikutukset vahvistuivat. Stressihormonien lisäys johtaa ensin dopamiinitason alenemiseen. Ajan myötä keho kompensoi tämän vähentämällä fenyylietyyliamiinin tuotantoa.
2) Liikenne- ja vientintävaliokunnan mietintö 10/2014 vp – HE 221/2013 vp. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/mietinto/Documents/livm_10+2014.pdf
3) Stewart, William (2000). Mobile Phones and Health. IEGMP. http://www.femp.es/files/3580-254-fichero/06%20-%20Informe%20Stewart%202000.pdf
4) Euroopan neuvosto (6.5.2011). Committee on the Environment, Agriculture and Local and Regional Affairs: The Potential Dangers of electromagnetic fields and their effect on the environment. Doc 12608.
5) Euroopan Ympäristökeskus (2013) Late lessons from early warnings: science, precaution, innovation. EEA Report No 1/2013.
6) Update of the “Radiofrequencies and health” expert appraisal (15.10.2013). ANSES. https://www.anses.fr/sites/default/files/documents/PRES2013CPA18EN_0.pdf
7) Mesure des ondes. Agence Nationale des Fréquences. http://www.cartoradio.fr/cartoradio/web/html/mesures/
8) Agence Nationale des Fréquences. Internet-sivu, jossa karttahakupalvelu. http://www.cartoradio.fr/cartoradio/web/
9) Shahbazi-Gahrouei, D. et al. (2014). Health effects of living near mobile phone base transceiver station (BTS) antennae: a report from Isfahan, Iran. Electromagnetic Biology and Medicine, 33:3, 206–10. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23781985
10) Dode, A.C. et al. (2011). Mortality by neoplasia and cellular telephone base stations in the Belo Horizonte municipality, Minas Gerais state, Brazil. The Science of the Total Environment, 409:19, 3649–65. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21741680
11) Hutter, H. P. et al. (2006). Subjective symptoms, sleeping problems, and cognitive performance in subjects living near mobile phone base stations. Occupational and Environmental Medicine, 63, 307–313. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2092490/
12) Gadzicka, E. et al. (2012). Subjective complaints of people living near mobile phone base stations in Poland. International Journal of Occupational Medicine and Environmental Health, 25:1, 31–40. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22219055
13) Eger, H. et al. (2004). Einfluss der raumlichen nahe von mobilfunksendeanlagen auf die krebsinzidenz. [The influence of being physically near to a cell phone transmission mast on the incidence of cancer.] Umwelt-Medizin-Gesellschaft, 17, 326–332. http://bit.ly/13TRDMU
14) Gómez-Perretta, C. et al. (2013). Subjective symptoms related to GSM radiation from mobile phone base stations: a cross-sectional study. BMJ Open, 3:12. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3885815/
15) Abdel-Rassoul, G. et al. (2007). Neurobehavioral effects among inhabitants around mobile phone base stations. Neurotoxicology, 28, 434–440. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16962663
16) Eger, H. & M. Jahn (2010). Spezifische Symptome und Mobilfunkstrahlung in Selbitz (Bayern) – Evidenz für eine Dosiswirkungsbeziehung. [Specific Health Symptoms and Cell Phone Radiation in Selbitz (Bavaria, Germany)—Evidence of a Dose-Response Relationship.] Umwelt-Medizin-Gesellschaft, 23, 130-139. http://bit.ly/1xDoDFH
17) Stever, H. et al. (2005). Verhaltensanderung unter elektromagnetischer Exposition. Pilotstudie. Institut fur mathematik. Arbeitsgruppe. Bildungsinformatik. Universität Koblenz-Landau.http://www.bienenarchiv.de/forschung/2005/elmagexp_bienen_05.pdf
Erja Tamminen on Suomen tietokirjailijat ry:n jäsen. Hän on seurannut sähkömagneettisten kenttien terveys- ja ympäristövaikutuksia vuodesta 1997.
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Hengittäminen on elintärkeää! Tässä blogiartikkelissa tarkastelen hengityksen merkitystä terveydelle. Jokainen meistä on…
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Tämän kirjoituksen inspiraatiolähteinä toimivat lukijapalaute, vuosikymmeniä jatkunut kiinnostus aiheeseen ja valmentaja Juha…
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Ensimmäiset terveysblogikirjoitukseni ilmestyivät vuonna 2005. Pian 20 vuotta tarjottuani asiantuntemustani ja ahkeruudenkin…
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Yhdistävä lääketiede ry järjesti Radical Health Festival Helsinki 2024 -messutapahtuman yhteyteen tiistaina 21.5.2024…
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Yhdistävä lääketiede ry järjesti Radical Health Festival Helsinki 2024 -messutapahtuman yhteyteen tiistaina…
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Viimeisen 10 vuoden aikana olen vastaanottanut lukuisia puheluita ja sähköposteja vakavasti sairastuneilta…
This website uses cookies.
View Comments
Entäs kädessä pidettävät radiolähettimemme? Tykkään vanhahtavasta simpukkamallisesta kännykästä. Siinä antenni on mikrofonin puoleisessa päässä (näppäimistön alapuolella), ja antennin voikin yleensä pitää vaaksan päässä pääkopasta :-)
Monia muita mallejahan pitää painaa tiiviisti kalloa vasten ja mikroaaltouunittaa aivojaan jos sattuu aivot omistamaan...