Heikki Laine (anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri Mikkelin keskussairaalassa) osuu harvinaisen oikeaan tuoreessa kommentissaan Suomen Lääkärilehdessä (julkaistu 17.8.2015). Julkaisen osia kommentista tässä alapuolella ja sen jälkeen ne SOTEa koskevat omat kirjoitukseni, joita Iltalehti näki parhaaksi poistaa jakelusta keväällä 2015.
Jos jotain tässä maassa kannattaa kritisoida, niin se on se, että keskinkertaisuudet pistetään johtamaan hankkeita, joita ne eivät lainkaan hallitse. Piinaavaa luettavaa siis nyt tarjolla, hyvät ystäväni. Suomea johdetaan keskinkertaisuuksien kautta ja tulos näkyy mm. tässä SOTE-uudistuksessa.
Soten sietämätön keveys
Riippumatta siitä, millainen tulevasta sote-uudistuksesta muodostuu, tulee tämä Suomen terveydenhuollon suurimmaksi muutokseksi mainostettu uudistus tai sen valmistelu kirjautumaan myös maamme historian suurimmaksi hallinnolliseksi farssiksi.
Muistamme edellisen hallituksen aikaiset työryhmien ja niiden vetäjien vaihtumiset. Poliitikot ja asiantuntijat puhuivat täysin eri sävellajilla ja yleensä vielä ristiin. Erilaisia karttapohjia tuli ja meni. Lopulta koko uudistus vesittyi ja siirtyi nykyiselle hallitukselle, jonka ensimmäinen asiantuntijaryhmä on nyt sitten antanut ensimmäisen kannanoton sote-alueiden määrästä ja siitä, että nämä alueet voisivat aloittaa toimintansa vuonna 2019. Hyvällä tuurilla jopa nykyisen hallituksen aikana.
Sairaaloille ja terveyskeskuksille tämä poliittinen kissanhännänveto merkitsee kahdeksan vuoden harmaata jaksoa, jolloin omien organisaatioiden muutokset ovat mahdottomia, kun valtakunnalliset linjaukset puuttuvat. Kukaan ei vastaisuudessakaan ilmeisesti halua johtaa projektia, jonka poliittinen tulenarkuus on käsin kosketeltavaa. Sote-uudistus on siis myös eräänlainen historian ajopuu.
Tuntuu, että joltain tai joiltakin on täysin unohtunut, että potilaita ei hoideta sote-suunnitelmilla tai alueilla. Potilaita hoidetaan nykyisissä sairaaloissa tai terveyskeskuksissa. Sairaalaverkon toimivuudesta ja laajuudesta voidaan olla monta mieltä, mutta juuri siksi ja sote-suunnitelman alkumetreillä olisi pitänytkin saada jokin selvä käsitys nykyisten terveydenhuollon laitosten tulevasta roolista. Miten voidaan suunnitella esim. sairaalan toimintaa ja tilojen käyttöä, kun valakunnan tasolla ei ole pystytty linjaamaan yhtään mitään?
Monessa sairaalassa toimintojen ylläpidon todelliset vaikeudet johtuvat siitä, että tulevaisuuden punainen lanka puuttuu. Ei ole sitten ihme, että lääkärit eivät uskalla hakeutua kaikkiin sairaaloihin töihin. Keinotekoisesti aiheutettu paikallinen lääkäripula onkin sitten hyvä peruste sille, että toimintaa ei kannata jatkaa.
Sote-uudistus on esimerkki johtamisen ja johtajuuden täydellisestä puutteesta. Jos sote-uudistusta johtaneet olisivat luodanneet maatamme vuosina 1939–44, talvisota olisi julistettu siinä vaiheessa kun Lapin sodan viimeisiä laukauksia olisi ammuttu. Onneksemme sote-sählääjät eivät luodanneet maatamme 70-vuotta sitten. (Kirjoittaja: Heikki Laine)
Hienoa Heikki! Olen täsmälleen samaa mieltä tästä SOTE-farssista ja haluan jakaa lukijoilleni joitakin vuosien aikana kerääntyneitä SOTE-kirjoituksiani (Lähde: http://turpaduunari.fi/arkisto/):
11 heinäkuuta 2013
Tässä kirjoituksessani pidin SOTE-uudistusta suomalaisena sosiaaliterrorismina. Sitä luettiin sensurointiinsa asti tavattoman ahkerasti. Nyt se on ja pysyy tässä! Reagoi, kommentoi, täydennä!
Sanonta kuuluu ”Tieto on valtaa” ja siksi demokraattisessa maassa kukaan ei saa tietää mistään mitään. Varsinkaan kansa ei saa tietää mitään lääketieteestä, juridiikasta ja taloudesta. Kansalle pitää kertoa poliitikkojen harmittomista toilailuista, kuka on nainut kenenkin kanssa ja juonut itsensä pöydän alle.
Kansalle ei saa antaa vihiä siitä, että Käypä hoito -suositukset laaditaan bisnesmielessä. Hyvää Käypä hoito -bisnestä on mukamas sellainen, joka takaa tasaisen potilasvirran progressiivisine polyfarmasioineen vauvasta vaariin. Huonoa bisnestä olisi lääketeollisuuden mielestä sellainen, jossa sairauksia ennaltaehkäistäisiin ja sairauksiin saataisiin aitoa, parantavaa hoitoa sekä kuultaisin vastaanotoilla: ”Sinun kuuluu ottaa vastuu omasta terveydestäsi. Lääkärinä voin vain ohjata sinut tiedon lähteille ja tarjota parasta mahdollista osaamistani matkallasi terveyden lähteille”. Lääketeollisuuden rahoittamat Käypä hoito -suositukset pitäisi korvata Aito hoito -suosituksilla. Kuka lähtee mukaan toteuttamaan suositustekstejä Aitoon hoitoon?
Mutta nyt mä sen hokasin miten tämä terveydenhoitojärjestelmämme toimii: Mä en tiiä mittään -menetelmällä! Varkaudessa tapahtui nimittäin kerran niin, että eräs hoitsu sai päähänsä ottaa selville mitä potilaille kuuluu. Se oli paha juttu Pohjois-Savon käräjäoikeuden mielestä. Heinäkuun alussa lätkäistiin hoitsulle 40 000 euron sakot ja ehdollinen vankeustuomio päälle. Ei hoitsu saa tietää mitään potilaista, onhan se ennenkuulumatonta. Pahimmillaan tämä hoitsuhan olisi saattanut tajuta miten perseellään tämä sairaanhoito on Suomessa. Tällä sakkosummalla muuten saisi kymmeniätuhansia liotyroniini-tabletteja (eli T3-hormonia) kilpirauhasongelmista kärsiville.
Terveyden Hävityksen Laitoksella (THL) Harriet Finne-Soveri on ollut vuosikausia mukana näissä kansainvälisissä lääkkeiden käytön turvallisuutta tutkailevissa koosteissa, mutta niitähän ei isokenkäisten iloksi kukaan lue. Suomi kun on tapana rankata kehitysmaiden tasolle tässä hoidon turvallisuudessa. Vertailu varsinkin Tanskaan ja Norjaan tuottaa oikein pahaa jälkeä. Siispä silmät kiinni ja pää pensaaseen kuin pupujussilla. ”Mä en tiiä mittään”, kuuluu sanoa.
Esimerkiksi Beersin lista (Beers Criteria; KVG; Kato V*ttu Googlella) on luettelo lääkkeistä, joita iäkkäiden ihmisten pitäisi välttää. Mutta suomen kieli on ilmeisesti niin vaikeaa, että ”lista vältettävistä lääkkeistä” tahtoo muuntua muotoon ”lista välttämättömistä lääkkeistä”. Ja eikun koko repertuaari käyttöön. Yksinkertainen lääkäri määrää moninkertaisen lääkityksen. Tasapaino se pitää maailmassa olla ja ”mä en tiiä mittään”, kuuluu sanoa.
Tämä Beersin lista koki muuten outoja muutoksia kun sen laatija geriatrikko Mark Howard Beers itse kuoli vuonna 2009 sokeritaudin aiheuttamiin komplikaatioihin. Jostain syystä moni lääke poistui tällöin listalta ja muuttui turvalliseksi. Omituinen yhteensattuma. ”Mä en tiiä mittään”, kuuluu sanoa.
Mutta muistatko tämän vakoiluskandaalin Turussa? Turkulainen tohtorisetä kärähti siitä, että pisti illan päätteeksi elävän potilaan ruumiskylmiöön. Aamulla muu henkilökunta alkoi ihmetellä, että mitäs tämä potilas jäissä tekee kun henki kulkee paremmin kuin nykyajan varusmiehillä Cooperin testissä. Kyllähän se potilas lopulta hengiltä saatiin, mutta oli siinä tekemistä.
Muistatko mitä juristit tuumasivat tilanteesta? Turun käräjäoikeus totesi, ettei lääkäriltä voi olettaa, että hän voisi erottaa elävän potilaan kuolleesta! Se on kuulemma niin vaikeaa. Taisi tohtorisetä saada vielä valtiolta korvauksia mielipahasta ja muusta murheesta. Vainajan perhe ei juhlinut. ”Mä en tiiä mittään”, kuuluu sanoa.
Onko suomalaisella potilaalla mitään ihmisoikeuksia? Puunhalaajat ja muut maailmanparantajat yleensä keskittyvät homoseksuaalisten kulkukoirien asemaan Mogadishun slummialueilla ja muihin raastaviin globaaleihin eli palloistuneisiin ongelmiin. Tuuppaa siinä suomalainen potilas jäädä eläinoikeuksien varjoon. Koiranpentu on julisteessa niin ihkun näköinen. Tosi lutunen. Suomalaisesta potilaasta kuuluu sanoa: ”Mä en tiiä mittään”.
Onko kukaan teistä kuullut farmaseutista nimeltä Pauli Puirava? Puirava toteutti Veikkolan vanhainkodissa 18 asukkaan kokeilun, jossa hän vähän vähenteli lahjuslääkäreiden määräämien pillereiden määrää. Potilaat piristyivät oikein silmissä. Näinkin pieneltä porukalta saatiin vähennettyä 27 000 pilleriä vuodessa. Rahaa paloi lääkehankintoihin kymppitonni vähemmän vuodessa.
Pauli Puirava kertoi tavanneensa miehen, jolle vuodessa määrättiin 57 eri lääkettä reseptillä ja siihen vielä itsehoitotropit päälle! On siinä pilleriä poikineen! Tässä syy siihen miksi 11 suurinta lääkefirmaa teki vuonna 2012 kivat 85 miljardia dollaria voittoa. Kymmenen vuoden yhteenlaskettu voitto oli 711 miljardia dollaria. ”Mä en tiiä mittään”, kuuluu sanoa.
Moni tuttavani kuvitteli, että lääkekulutus romahtaisi kun Tuomo Björksten julkaisi vuonna 2006 Suomen Kuvalehdessä jutun otsikolla ”Väärät lääkkeet”. Annin (83-v) järkyttävä kuolema pyelonefriittin oli todella riipaisevaa luettavaa, jos vähääkään tajuaa lääketieteestä. KVG. Lääkärien mielestä tapauksessa ei ollut mitään outoa. ”Mä en tiiä mittään”, kuuluu sanoa.
Onko potilaalla ihmisoikeuksia? Miten on mahdollista, että kaikesta huolimatta lääkkeiden kulutus kasvaa vuosi vuodelta? Eikö toisen ihmisen myrkyttäminen kuoliaaksi ole rikos Suomessa? Onko ihmisoikeuksia kunnioitettu sillä suljetulla osastolla, jossa potilaat on tainnutettu puolikuolleiksi psykofarmakalla? Kuinka usein kuolintodistuksessa lukee ICD-10 koodin kohdalla x85? KVG. ”Mä en tiiä mittään”, kuuluu sanoa.
Valevirastorahastajat (Valvira) on organisaatio tämän kobra-efektin laella. Todellinen pukki kaalimaan vartijana. Kobra-efekti kuvaa sellaista tilannetta, jossa ongelman ratkaisuyritys vain pahentaa itse ongelmaa. Termi tulee siirtomaa-ajoilta kun Intiassa Delhin matelevaa käärmeongelmaa yritettiin poistaa maksamalla korvaus kuolleista käärmeistä. Aivan oikein arvattu, hyvä lukijani, seurauksena oli massiivinen käärmeiden kasvatusbisnes palkkioiden toivossa. Käärmeiden määrä suorastaan räjähti käsiin.
Samalla lailla ajatus siitä, että lääkärien määrän lisääminen poistaa sairauksia, on tietenkin osoitus lausujansa psykoosista: todellisuudentajun vakavasta häiriintymisestä. Lääkeala kasvattaa omaa valtaansa tehtailemalla uusia tautimäärityksiä ja niihin sitten lääkkeitä, jotka lieventävät uuden taudin oireita aiheuttamalla samalla muita oireita. Hyvä lukijani, KVG Julkisen valinnan teoria (Public Choice)! Keynesiläinen ajatus, että hyväntahtoinen julkisen sektorin kukkahattutäti poistaa maailmasta kaikki konepajapatruunoiden ja myllärimestarien luomat ongelmat, on enemmän fantasiakirjallisuuden maailmaa kuin tieteiselokuvien uusklassikko ”Minority Report” konsanaan. KVG niin luulet vähemmän.
Medikalisaation käyttövoimana on vaarallisen kiero noidankehä, jossa eläkeyhtiöt omistavat lääkeyhtiöitä ja sosiaaliala kokonaisuutena on mahtava työllistäjä. Kaikkien näissä liemissä viihtyvien etujen mukaista on siis maksimaalisen sairas kansa! Suomessa on nyt enemmän lääkäreitä ja apteekkeja kuin koskaan historiassa, mutta kansa on sairaampaa kuin nälkävuosina. ”Mä en tiiä mittään”, kaikuu yhtiöiden ja virastojen käytävillä.
Tämä ei edes ole mikään salaliitto. Tutkimusten mukaan johtotehtäviin päätyy keskimääräistä enemmän narsistisia ja laskelmoivia ihmisiä, joilta puuttuu kaikenlainen empatia. Yritysfuusioiden myötä yhä pienempi piiri ihmisiä tekee laajakantoisia päätöksiä maailmassa. Tarvitaan vain muutama narsisti oikeiden organisaatioiden johdossa ja maailma on kovaa vauhtia matkalla kohti tuhoansa. Muistatko miten Yhdysvalloissa yritys nimeltään Enron manipuloi sähkön hintaa ylöspäin järjestämällä huoltotöitä ja sähkökatkoja aina kun sähkön tarve olisi ollut suurin? Kyllä narsistit osaavat! Samalla lailla toimivat lääkeyhtiöt: Ne eivät vielä toistaiseksi ole katkaisseet sähköjä, mutta ne pirulaiset keksivät diagnooseja, joilla uusia lääkkeitä saa myytyä. Oletko alakuloinen? Älä huolehdi. Siihen on tietenkin pilleri. Millähän pillerillä minut aikanaan hiljennetään?
Vain terveen järjen halveksunta voi aiheuttaa tällaista havainnoimaani joukkotyhmyyttä. Kaikki jotka ovat Pekka Puskan kanssa eri mieltä lentävät pois televisiosta ennen kuin ehtivät lausua ”Antti Heikkilä”. Kilpirauhas-potilaat ja diabetes-potilaat ovat ehkä eniten tehneet tuttavuutta tähän Hölmölän lasiseinään, mutta kolesteroli-potilaat, verenpaine-potilaat ja masennus-potilaat eivät vain vielä ole saaneet rivejään kuntoon.
Organisaatiot ajavat organisaatioiden etuja, se on luonnonlaki, mutta kuka ajaa potilaiden etuja? Kuka on kuolleiden puolustaja? Kuka haluaisi terveen kansan? Kuka kaipaa Aidon Hoidon -suosituksia?
29 lokakuuta 2013
Tätä luettiin aikoinaan valtavalla mielenkiinnolla. Seison edelleen tekstini takana. Ymmärrän toki vähitellen itsekin miksi Iltalehti halusi tällaisesta blogikirjoittelusta eroon: Totuutta ei Suomessa saa paljastaa, ei edes roskalehdessä. Olen vahvasti sitä mieltä, että SOTE-uudistusta käärmeen lailla pyssyyn tunkeneet keskinkertaisuudet olisivat hyötyneet siitä, että olisivat lukeneet edes muutaman rivin tekstiäni, jota tuotin suurella vaivalla ja työtunteja laskematta yhdessä nippelitiedon mestari Birdien kanssa. Lue sinä nämä tekstit! Mitä mieltä olet?
Turpaduunari syväluotaa Sote-uudistusta. Attendo – nyt hereillä! Tässä selviää myös miten tutkiva journalismi lopetetaan MTV3:ssa ja hutkiva journalismi tulee tilalle. Ihmettelitkö miksi meillä on niin pitkät hoitojonot?
Jalosti on taas ihmisiä kehuttu viime aikoina. Oikein Nobel-palkintoja on myönnetty, ei käy kieltäminen. Robert James Shiller oli palkittujen joukossa, Ruben Stiller jäi ilman.
Tutkiva journalisti, Suomen ainoa virallinen turpaduunari, käsittelee jäljittelemättömään tapaansa surullista Sote-uudistusta. Syväluotaavassa artikkelissa käydään ensin ihailemassa eniten terveyspolitiikkaan liittyvää Nobel-pystiä, nimittäin taloustieteen palkintoa. Sen voittivat amerikkalaiset Eugene Fama, Lars Peter Hansen ja Robert Shiller.
Jotkut tyypit pokkaavat lääketieteen Nobel-palkinnotkin, mutta koska lääketieteen keksinnöt tulevat käytäntöön keskimäärin sadan vuoden viiveellä, niin ehdin kyllä käsitellä nämä lääketieteen gurut James Rothman, Randy Schekman ja Thomas Südhof myöhemminkin. Lisäksi tarkoitus on syvällisemmin perehtyä Sote-uudistukseen, eikä tarkistella Solu-vuorovaikutuksia.
Moni elokuvafriikki varmaan muistaa, että kansantalouden professori Robert Shillerin kotikaupunki on konkurssin partaalla keikkuva Detroit ja hänen Virginia vaimonsa on ammatiltaan psykologi. Tästä syystä vuoden 1987 Robocop-maailma on Shillerin kapinallisissa aivoissa mallinnettuna, eikä tämä Chicagon ukkeli Eugene Fama ja hänen EMH-oppinsa (Efficient Market Hypothesis) ole kovin korkeassa kurssissa.
Jengiä voi viedä kuin pässiä narussa
Faman teoriat ovat enemmän velkaa Steel Cityn eli Pittsburghin kasvatille John Fraser Muth ja Rational Expectations -koulukunnalle sekä Random Walk -teorioille, jotka Louis Bachelier innoitti. EMH siis perustuu rationaalisuuden ja sattumanvaraisuuden yhdistelmään, kun taas Shiller uskoo trendeihin ja siihen, että jengiä voi viedä kuin pässiä narussa. Mielikuvat ratkaisevat. Ei todellakaan järki eikä tosiasiat.
Journalistin koulutuksen saanut Edward Neumeier oli Robocop elokuvan käsikirjoittaja. Tuossa filmissähän Detroit on jo raunioina, mutta kieroakin kierommat liikemiehet yrittävät attendo, attendo yksityistää kaiken ja rakentaa Delta-Cityn. Paha suuryritys OCP (Omni Consumer Products) hoitelee kaupungin sairaalat ja poliisitoimen samalla seteliselkärankaisella moraalilla, jonka Yrjö Kopra (Alexander Group) ja Anna Granskog (McKinsey & Co) ovat rantauttaneet Suomeenkin. Lääkärit taitavat tuntea veronkierron paremmin kuin verenkierron. ”Good business is where you find it”, kuten yritys-pahis filmissä lausuu.
Tavalliset kansalaiset eivät reaalielämässä eikä filmissä paljon paina vaakakupissa kun korporaatio jyrää ja rikollisuus rehottaa. Elokuvan yritys-pahis on muuten roolinimeltään Dick Jones, jota loistavasti esittää Total Recall -elokuvassakin näkynyt Ronny Cox. Aikuismaista nimileikittelyä! Ihan Dick pahiksen nimenä. Ihan niin kuin Suomessa jossain menestyvässä yrityksessä voisi olla johtajana Jorma. Edeltäjä oli kaiketi Kalle. Ei nyt olla Pekkaa pahempia vaan arvataan, että sekin varmaan naurattaa jos jonkun nimi olisi väärin päin luettuna peräti Pole.
Pidemmän päälle ei tule mitään siitä, että menee jorma edellä kohti uusia haasteita. Huvittavana yksityiskohtana mainittakoon, että hollantilaisen Paul Verhoevenin ohjaama Robocop oli tieteiselokuvan maineessa, mutta aidossa elämässä Detroit ajautui konkurssiin ihan tavallisena torstai päivänä 18.7.2013. Todellisuus imitoi taidetta, vai miten se nyt olikaan?
Tavallista kuolevaista kiinnostaa Shillerin tutkimukset
Nyt mennään takaisin tähän taloustieteen Nobeliin ennen kuin käsitellään kotimaista Sote-soppaa. Nobel myönnettiin omaisuuserien hinnanmuodostusta koskevista tutkimuksista. Robert Shiller on kirjoittanut paljon riskien käsittelystä terveydenhuoltoalalla ja sosiaalitoimessa. Se kiinnostaa tavallista kuolevaista. Jos sattuu kova lukuinto iskemään, niin Shilleriltä löytyy ”Irrational Exuberence” (2005) ja ”The New Financial Order: Risk in the 21st Century” (2003). Noilla teoksilla saa jo talousgurun maineen ja voi keskustella sivistyneesti ystäväni Birdien kanssa täysin nolaamatta itseään (niin kuin minulla on tapana tehdä!).
Sosiaaliturvan juhlavuosi
Vuosi 2013 on oikeastaan sosiaaliturvan juhlavuosi, sillä nyt on kulunut 130 vuotta siitä hetkestä kun Preussin rautakansleri Otto von Bismarck keksi, että vanhoillakin ihmisillä pitäisi olla omia tuloja. Vuosi 1883 jäi historiaan.
Bismarckin idea oli teollistuvassa taloudessa sangen nerokas, mutta toteutus oli tyypilliseen saksalaiseen tapaan byrokraattinen ja järjetön. Malliksi valittiin vakuutusjärjestelmä. Tämä järjestelmä ei kuitenkaan tasaa riskejä ikäluokkien välillä, vaikka riskien tasaamisen luulisi olevan kaikenlaisten hallintohimmeleiden perusidea. Sen sijaan vakuutukset lisäävät eriarvoisuutta.
Birdie kertoi minulle, että eräs Jeffrey B. Kindler tajusi vakuutuksia menevän kaupaksi enemmän jos ne ovat pakollisia. Yksilön vapaus vapaassa markkinataloudessa on yliarvostettua. Niinpä Pfizer-lääkeyhtiö huomasi, että Yhdysvalloissa on vielä 50 miljoonaa ihmistä vailla statiinia ja muuta kivaa ennalta-ehkäisevää myrkkyä. Lipitor atorvastatiini odotti ostajaansa ja uhriaan (muutaman päivän kuluttua tulee diplomi-insinööri Leino Utriaisen uuden ”Statiinin uhrit” -kirjan arvio).
Kindler ja kaverit lobbasivat ObamaCare-terveyspaketin: Kaikkien kynnelle kykenevien ja jopa sohvalla makaavienkin oli maksettava yksityinen vakuutus ja käytävä tohtori-sedän juttusilla. Sen jälkeen tohtori määrää tabletteja ja kaikki on taas hyvin. Mitä kalliimpi pilleri, sitä enemmän Obama -pressa saa verotuloja. Teekutsut eivät enää kiinnosta republikaanejakaan kun tablettien haittavaikutukset pitävät kansalaiset kotisohvalla eikä turhissa mielenosoituksissa. Demokratia on sitä, että demokraatit ja suuryritykset ovat vallassa.
Anna Granskog pukee päälleen kokomustaa ja vikittelee kokoomusta
Kekseliäät konsultit keksivät, että tämä yksityistämiseen niin hemmetin demokraattisesti pakottaminen sakkojen uhalla, voisi lisätä pillereiden myyntiä muuallakin kuin Obamalandiassa, vaikkapa Finlandiassa. Niinpä Anna Granskog puki päälleen kokomustaa ja alkoi vikitellä kokoomusta. Nappulaliiga oli heti myyty ja oppositio sai suksia kuuseen, liikunta on nimittäin terveellistä. Ja tapahtui niinä päivinä, että McKinsey ja BIG PHARMA muuttivat Arkadianmäelle. Sote-uudistus oli valmis. Pahus vain kun se oli perustuslain vastainen. Tutkivan journalismin paikka?
Maria Guzenina-Richardson 35-henkisine työryhmineen ja Petteri Orpo vähän pienemmällä porukalla kantoivat kortensa kekoon, mutta kantona kaskessa oli pahuksen itsemääräämisoikeudet. Martti Hetemäki saa nyt hoitaa loput. Kaappifederalisti Katainen alkaa jo hiiltyä kun tässä on vaara, että kansan ääni pääsee esille. Ei siinä niin pitänyt käydä, vaan taitavaa sumuverhon rakentelua sen piti olla hamaan loppuun asti.
Kuka keksi kaivaa ongelmat esille?
Mediaa pitäisi opettaa kiltiksi ja suitsia hiljaiseksi. Sikariporras huomasi vaaran ilmiöt ja pisti heti MTV3:n väkeä pelolle. Kaivakaa peltoa – älkää nostako ongelmia päivänvaloon. Tutkiva journalismi lopetetaan. Hutkiva journalismi on kivempaa ja sikariportaalle turvallisempaa. Lisää laulukilpailuja, kokkiohjelmia ja Tuula Malin pois kameran edestä. Epikriisi on vaiennettu jo syyskuussa. Nyt voi herrojen elintaso rauhassa nousta. Neljäs valtiomahti keskittyy Idols-tähtiin.
Mutta miettikääpä tätä: Reaalimaailmassa elintasoa ei voi siirtää ajassa. Eläkkeelle jäänyt leipuri ei syö leipää jota hän on nuoruudessaan leiponut, eikä eläkkeelle siirtynyt apteekkari popsi pillereitä joita hän harjoitteluaikoinaan pyöritteli. Meille viime vuosikymmeninä opetettu usko yksilön omiin mahdollisuuksiin hupenee viimeistään sähkökatkon aikana. Yhteiskunta toimii tai kaatuu yhteisönä. Siinä ei Kataisen Jyrkikään muutu junaksi kun VR:n vuoro on myöhässä.
Terveys on eriarvoistettu
Tiedätkö mitä? Äsken tajusin, että myös terveys on eriarvoistettu. Suuret lääkeyhtiöt aivopesevät lääkäreitä ja terveysalan kouluttajia. Tee laskutoimitus lähipiirissäsi: Kuka tuntemistasi ylipainoisista ihmisistä täyttää kaikki tai useimmat seuraavista ehdoista:
Nyt käsi sydämelle/Raamatulle, kuka aikuisen oikeasti tuntee ihmisen, joka on lihonut pelkästään kotitekoista karjalanpaistia syömällä?
Ylipainoisia ja sairaita ihmisiä syyllistetään omasta tilastaan, vaikka tuska, puuskutus ja kolotus on usein aiheutettu väärällä lääkityksellä ja ns. ”terveellistä” ruokaa syömällä. Jos statiinilääkityksen ja verenpainelääkkeiden jälkeen ei jaksa mennä lenkille, niin ihminen on virkakoneiston mielestä laiska ja saamaton. Sellaiselle laiskurille kuuluukin kuukausien jonotusajat arvauskeskuksiin. Masennuslääkereseptin voi uusia apteekissa. Suomessa on kaikki hyvin.
Terveyden Hävityksen Laitos (THL) tahtoisi potilaille lisää valinnanvapautta Pohjoismaiseen malliin, mutta saa nähdä miten tämän esityksen kanssa käy. Torpataan todennäköisesti. Birdie sanoi tämän minulle todella hienolla tavalla. Tavatkaa perässä ja ihmetelkää:
Maksuperusteet ovat tehokas kannustin, sitä ei taloudessa koskaan saisi unohtaa. Jos terveyspalvelujen tuottaja saisi sitä pienemmän korvauksen mitä kauemmin potilas odottaa hoitoa, niin hoitojonot olisivat kadonneet jo viime viikolla. Pelkkä tapahtumaperusteinen maksu kannustaa pitkiin jonoihin ja sairaisiin ihmisiin. Kuka nyt haluaisi hyvää bisnestä lopettaa?
Valta tahtoo pysyä vallassa ja niin kauan kuin ihmiset luulevat, että joku muu tekee jotain, kukaan ei viitsi vaatia oikeaa muutosta. Siksi lopetankin sitaattiin TV-sarjasta Boss, jossa Kelsey Grammer näyttelee niin kylmäävän upeasti vallanhimoista Chicagon pormestaria Tom Kanea:
Now, the illusion of change on the other hand, is a good thing. It gives the people a jolt of hope, it makes them believe in the possibility of things… I’m defending the status quo.
20 helmikuuta 2014
Pitäisikö Suomen palkata TV-tohtori House käsikirjoittajatiimeineen laatimaan Suomen sote-uudistusta ja kohentamaan Käypä hoitosuosituksiamme? Homma hoituisi näin ehkä paremmin kuin nykyporukoilla.
Nyt kaikki lukijani: silmät selkoselälleen ja korvat hörölle! Tämä on käsky! Tämä on tosijuttu siitä miten yliopiston sydänspesialisti viittaa kintaalla kaikille perinteisille selityksille sydänsiirron tarpeellisuudesta ja pelastaa potilaan ottamalla ennakkoluulottomasti oppia juristin kirjoittamasta suositusta TV-sarjasta ”House M.D.” Tämän sarjan lääketieteellinen asiantuntija on sanomalehden kolumnisti – ei mikään lääketehtaan palkkaama haamukirjoittaja.
Lääkäri- ja lääketehdasmafian laatimat ohjeistukset sydänspesialisti ohittaa ja ajattelee omilla aivoillaan. Pitäisikö tällaiselta sydänspesialistilta viedä lääkärinluvat ja kiiruusti?
Onneksi tämä ei tapahtunut Suomessa. Olisi silloin Valvirassa puhelin soinut alta aikayksikön ja lääkärikollegat käräyttäneet tällaisen ruodusta lipevän virkaveljen. Viitata nyt kintaalla pyhille Käypä hoitosuosituksille! Mikä se sellainen toiminta on?
Pyhäinhäväistyspaikkana ei siis ollut Meilahti vaan Marburgin yliopistosairaala Saksassa. Ruodusta livennyt sydänspesialisti on professori Jürgen Schaeffer. Niin innostunut tämä proffa on tohtori Housesta, että hän käyttää sarjan jaksoja opetusmateriaalina huippusuosituilla luennoillaan. Taisi olla Oscar Wilde, joka sanoi, että todellisuus jäljittelee taidetta.
Näin omituisten tositapahtumien edessä turpaduunari näkee parhaaksi kilauttaa kaverille, eli Birdien selityksiä kaivataan. Hän saa luvan kertoa tärkeimmät nippelitiedot tapauksesta ja siihen liittyvästä tiedehistoriasta. Terveysjuomaa kului molemmissa päissä taas paljon.
Hugh Laurien isä oli lääkäri William ”Ran” Laurie, olympiamitalisti Lontoon kisoista vuodelta 1948. Kovin paljon enemmän suhteita ei sitten viriteltykään koululääketieteen suuntaan.
House-sarjan pääaivot, eli showrunner, ja vetojuhta oli David Shore. Hän oli koulutukseltaan juristi. Yhdessä Paul Attanasion kanssa he saivat idean tähän sarjaan niistä sanomalehtijutuista, joita vuonna 1994 edesmennyt toimittaja Berton Roueche oli aikansa kuluksi kirjoitellut ”The New Yorker” -lehteen.
Roueche keksi nerokkaan idean:erotusdiagnoosi on kuin salapoliisitarina. Dekkari ihmettelee mikä pöpö on tehnyt mitäkin, onko steptokokilla alibi, mitä raskasmetallit puuhailevat elimistössä ja onko syyllinen sittenkin itse lääkäri. Hui hai, niin se käy.
TV-hahmo Gregory House lähtee liikkeelle aina kahdesta oletuksesta: Ihmiset valehtelevat ja kaikki muut ovat aina väärässä. Housen mukaan potilaalle tehty diagnoosi ei tietenkään vielä tarkoita, että potilaalla olisi diagnoosin edellyttämä sairaus. Ainoastaan parantuminen vahvistaa diagnoosin (”The proof is in the patient, not in the pudding”).
Olisikohan yllämainittu havainto syy siihen miksi niin monet lääkärit reaalimaailmassa eivät näytä pitävän sarjasta. Erotusdiagnoosin tekeminen ja virheiden myöntäminen ei kuulu siihen pirtaan, että ensin tehdään hallinnollinen päätös siitä mitä lääkettä halutaan käyttää ja sitten vedetään hatusta jokin syy miksi moiseen hoitoon on kulloinkin ryhdytty. Esimerkiksi aiemmin olen tässä terveyssatiirien sarjassani kertonut miten Markku Laakso ja Leif Groop kehuvat Duodecim-lehdessä, että diabetes-diagnoosi on aina hallinnollinen päätös eikä siihen välttämättä liity mitään patofysiologista perustetta. Hui hai, niin se käy.
Tavallinen kansa on aina rakastanut House-sarjaa. Niinkin suuri menestys tämä sarja oli, että sitä saatiin tehdä monen monta kautta. Yleisen käsityksen mukaan sarjan olisi voinut lopettaa neljännen tai viidennen tuotantokauden jälkeen, mutta tämän kirjoitukseni aiheena olevan 55-vuotiaan saksalaismiehen pelasti lopulta seitsemäs kausi ja jakso nimeltä ”Family Practice”. Jakso suomennettin jostain syystä näin: ”Luulosairautta ja alkoholismia”. Jakson käsikirjoitti Harvard-juristi Peter Blake.
Mutta siirrytäänpä taiteen parista nyt siihen tiedeosioon. Vedän lonkalta pari uutista. Saksalainen professori ja kardiologi Jürgen Schaeffer oli Lancet-lehdessä kehunut omaa House-tietämystään kobolttimyrkytyksen tunnistamisen helpottajana. Larry A. Allen voivotteli The New England Journal of Medicine -lehdessä, että vasta tehtyään sydänsiirron, hän tajusi potilaan mineraaliarvoissa olleen jotain häikkää. Sekä Schaefferin että Allenin tapauksessa oli syyllisenä useita satoja kertoja korkeampiin mineraaliarvoihin rikkoutunut lonkkaproteesi, jonka metalli oli imeytynyt elimistöön. Hui hai, niin se käy.
Mietitäänpä hetki mitä siellä kansakoulussa turpaduunarille aikoinaan opetettiin metalleista. Siirtymämetallit muodostavat sekalaisen seurakunnan. Erilaiset värilliset ionit tuotetaan näillä. Tämän jutun yhteydessä merkityksellinen koboltti sisältää uloimmalla elektronikuorella kaksi elektronia aivan kuten on laita myös raudalla ja nikkelillä. Kuten nimestä voi päätellä, niin syanokobalamiini eli B12-vitamiini sisältää myös kobolttia. Metallijauheen muodossa elimistö ei kuitenkaan oikein diggaa sitä.
Juuri tässä kohtaa päättelyketjua Allen törmäsi seinään kuin maratoonari 35 km kohdalla. Kun koululääketiede on niin tottunut kuskaamaan elimistöön kaikenlaisia molekyylejä, jotka syrjäyttävät toiminnallisen biologian (esimerkiksi statiinit), niin on vaikea keksiä, että ongelmana tässä voisi olla miten vierasaineita saadaan kropasta ulos. On siis kyseessä kusetus, koska ratkaisuna on kusetus. Potilas pitää saada kusemaan koboltti ulos ja ratkaisu on kelaatio (ei siis fellaatio). Hui hai, niin se käy.
Sivistyssanojen käytössä menee usein senat sakaisin ja kelaatio ja fellaatio eivät muodosta poikkeusta. Kieltämättä eräänlaisia imutuksia molemmat. Kohteen ympärille muodostetaan tötterö, jonka avulla kohteen toimintaa voidaan hallita. Kelaatiossa esimerkiksi dimerkaptopropanyylisulfaatti kuljettaa koboltin ja kromin vessaan tai puskaan. Aine on muuten keksitty Kiovan yliopistossa. Rauhoittakaa rähinöitsijät vaikkapa ahkeralla fellaatiolla! Suomi voisi lähettää sinne avustustehtäviin pari sataa kettutyttöä.
EDTA eli etyleenidiamiinitetraetikkahappo on tuttu kelaatioaine Yhdysvaltain laivaston tutkimusten ansiosta. Norman E. Clarke keksi Detroitissa, että sillä paranee myös muisti, näkö ja kuulo. Siksi sitä ei käytetä Suomessa. Hui hai, niin se käy.
Heti täytyy sanoa, että onneksi Suomessa on turvallisia lonkkaproteeseja, joissa koboltit ja kromit eivät vaadi kelatoitumista. Esimerkiksi DePuy-skandaali (KVG.fi!) ei tietenkään koske Suomea. Virallisten tilastojen mukaan vuonna 2011 vain 0,8% lonkkaproteesien uusimisista johtui siitä syystä, että proteesi olisi murtunut. Tämä kuulostaa ensin kovin hyvältä, mutta tässä ei ole koko totuus.
Birdie laski samoista tilastoista hieman toisenlaisia tunnuslukuja: 47,3% proteeseista uusittiin syystä joka oli merkattu tiedolla ”puuttuva tieto” ja kohtaan ”muu syy” mahtui 11,4% uusimisia. Toisin sanoen yli puolella potilaista (58,7%) ei ollut harmainta aavistusta miksi juuri heidän proteesinsa vaihdettiin.
Mitä ihmeen hyötyä on tällaisilla tilastoilla, jotka ovat yhtä paljon hatusta vedettyjä kuin suomalaiset kuolinsyytilastot? Eikö lauantai-illan lottoarvonnassa voisi arpoa nämä asiat yhtä hyvin ja yhtä luotettavasti?
Vuonna 2011 lonkkaproteesin uusintaleikkauksia oli Suomessa 1559 kpl. Luku ei kuulosta hirveän isolta, mutta asetetaan tämä luku oikeisiin suhteisiin: primaarileikkauksia tehtiin vain 7923, uusintaleikkausten syistä ei ole luotettavaa tietoa ja pelkät uusintaleikkaukset aiheuttivat 10 miljoonan euron kustannukset.
Homma ei mene ihan putkeen, tai sitten se menee hukkaputkeen. Protelos soikoon kun ne metallit eivät pysy kasassa sen paremmin kuin strontiumilla vahvistetut luutkaan.
Uutta terveyssatiiria pukkaa, sitten kun runosuoni taas sopivasti sykkii. Nauttikaa terveistä päivistä, käyttäkää maalaisjärkeä, tutustukaa elinehtoisiin hoitomuotoihin ja pistäkää tarvittaessa terveysviranomaiset tiukille. Suomi ei ole valmis – vielä.
5 joulukuuta 2014
Punaisella fontilla on merkitty SOTE-uudistusta koskeva kohta, mutta sinun kannattanee lukea koko juttu tarkkaan! Tämä oli sensuroidun Iltalehti -blogini vilkkaimmin luettuja tekstejä. Tämä on terveyssatiiri.
Suomen itsenäisyyden 132-vuotista muistoa kunnioittaen turpaduunari yhdistää vaihteeksi politiikan ja lääketieteen solmukohtia toisiinsa. Suomihan oli itsenäinen maa vuoden 1863 Helsingin valtiopäivistä Ritarihuoneella aina siihen saakka kun Helsingin Sanomat vuonna 1995 liitti maamme Luxemburgin veronkiertounioniin. Lyhenne EU tulee sanoista Epätoivon Umpisuoli. Janne Virkkunen on asiasta pahoillaan, mikäli se jotakuta lohduttaa.
Pillerin tarkoitus?
Siinä ei enää itsenäistä ajattelua kaivata, kun ennalta ehkäisevien lääkkeiden ostoon tarvitaan lääkärin kirjoittama resepti. Siis pillerin on tarkoitus parantaa ja pidentää ihmisen elämää, mutta potilasturvallisuuden takia vain valkotakkinen lääkäri voi pakottaa niitä syömään. Miksi ihmeessä, kysyy turpaduunari.
Mitäpä jos se pilleri onkin oikeasti vaarallinen, mutta saatavuutta rajoittamalla siitä saadaan haluttu. Tunnetustihan ruoho aidan toisella puolella näyttää aina vihreämmältä ja naapurin lehmä komeammalta. Utareetkin voivat olla aidan takana paremmat.
Verenpainelääkkeiden nerokas logiikka
Mietitäänpä vaikka verenpainelääkkeitä. Lääkärien logiikka on, että alhainen verenpaine pidentää ikää ja tekee onnelliseksi. Ongelma on tietenkin siinä, ettei ihmisen elinikää voi mitata etukäteen, joten hoidon tehoa ei siis myöskään voi mitata. Sama nerokas logiikka koskee tyydyttyneiden rasvojen vaarallisuutta Pohjois-Karjalan korvessa.
Kaiken pohjana onkin vain hypoteesi eli oletus siitä että alhainen verenpaine ja olematon rasvansyönti on hyväksi ja siunaukseksi kaikille. Platt-Pickering Debate eli flaidis kahden lekurin kesken Englannissa hieman aikoinaan kyseenalaisti asioita, mutta siitä on jo kauan aikaa.
Koska kuitenkin tarvitaan jokin byrokraattien hyväksymä mitattava asia, verenpaine määritellään sivutapahtumaksi, joka ennustaa päätetapahtumaa, eli pitkää ja tervettä elämää. Jotta asia näyttäisi tieteelliseltä niin verenpaine ilmoitetaan millimetreinä, eikä suinkaan millään sellaisella asteikolla mitä bensa-asemalla on autonrenkaita varten. Baari viittaisi yksikkönä epäterveelliseen elämään, ja PSI on Amerikan hömpötystä.
Jotta hypoteesi saatiin aikoinaan hyväksytyksi, vaarallisen verenpaineen raja määriteltiin niin korkeaksi ettei kukaan viitsinyt kritisoida itse hypoteesia. Juuri kukaan ei aluksi kuulunut riskiryhmään. Sydänliiton juhlakirja ”Sydämen paloa ja aatosta jaloa” paljastaakin julman pudotusleikin raja-arvoilla. Kirjasta löytyvä info-taulukko kertoo kuinka arvoista 180/100 tultiin ensin alas 160/95, sitten 140/90 ja lopulta 130/80. Nykyään yritetään jo selittää että yläpaineen pitäisi olla alle 120 millimetriä.
Markkinointipuolella tätä kutsutaan termillä lanseeraustarjous. Alkuaikoina juuri kukaan ei oikeasti käyttänytkään verenpainelääkkeitä, mutta tarkoitus olikin myydä ideologia alhaisen verenpaineen ylivertaisesta terveellisyydestä. Kansa täytyi saada koukkuun ja uskoon.
Se oli siihen aikaan kun Pekka Puska pelasti 250 000 suomalaista
Koukuttava on myös legenda siitä, että Pekka Puska ja Pohjois-Karjala-projekti pelastivat neljännesmiljoonan suomalaisen hengen. Ongelma oli 1950- ja 1960-luvulla kun työikäiset suomalaiset kuolivat kuin täit saunassa. Vuonna 1978 kun Pekka Puska laajensi propagandakoneistonsa kattamaan koko Suomea, ikäluokassa 35-39 vuotta kuolleisuus oli 1,92 promillea. Kymmenen vuotta myöhemmin eli vuonna 1988 kuolleisuus ikäluokassa oli 2,02 promillea ja vuonna 1991 se oli 2,06 promillea. Kuolleisuus siis lisääntyi, mutta omien laskujensa mukaan vuoteen 2006 mennessä Puska pelasti tasan 243000 suomalaista. Mitäköhän laskukonetta Pekka mahtoi käyttää?
Pekka Puskan tilastot alkavat yleensä vuodesta 1972, jotta silloin jo pitkään laskussa ollut kuolleisuustrendi ei näkyisi. Ongelmaksi kuolleisuus oli tullut sattumalta juuri kun lääkkeitä siirrettiin reseptipakon piiriin. Ihmisiä kuoli siis kun mummon suosimia troppeja ei enää vapaasti saanut ja valkotakit tyrkyttivät talidomia ja muuta epämääräistä. Moni 1950- ja 1960-lukujen hittilääke onkin poistunut hiljaa markkinoilta, mutta niistä ei THL:n juhlapuheissa mainita.
Lopulta kuolleisuus kyllä alenikin kunnolla mutta ajankohta osuu kummasti siihen kun Pohjois-Karjala-projekti loppui ja karppausbuumi alkoi. Antti Heikkilä taisikin olla suurempi guru kuin Pekka Puska. Sokerin ja vehnän pelko sai kuin saikin suomalaiset pysymään hengissä. Vuonna 2012 ikäluokan 35-39 vuotta kuolleisuus oli enää 0,99 promillea.
Takinkääntäjä Arne Astrup
Tanskan oma pekkapuska eli Arne Astrup on uusimmassa American Journal of Clinical Nutrition -lehden editoriaalissa lopullisesti kääntänyt kelkkansa kolesteroli-hypoteesin suhteen ja kiteyttää asian timanttisesti: ”The totality of evidence does not support that dairy SFAs increase the risk of coronary artery disease or stroke or CVD mortality” eli savoksi sanottuna ”Nykkyynen tiätämys eip tuje sit et tyyryttyny maion rasva ois vuorallist”.
Turpaduunarille Pekka Puska lähetti tällaisen sähköpostin koskien Astrupin pääkirjoitusta: ”Kiintoisa juttu. Koetin lukea huolella. Toki kiinnittää huomiota, että hänen laitoksensa saa tukea mitä erilaisimmilta meijerifirmoilta ja juttu onkin kirjoitettu erityisesti meijerituotteiden ’synninpäästöksi’. Jutun pääsanoma lienee, että pitää kiinnittää huomiota ’health effects of whole foods’. Se ei tarkoita sitä, että SAFA muuttuisi yhtäkkiä terveelliseksi, vaan että esim. maidossa voi olla muita myönteisiä tekijöitä. Ruokavalion kokonaisuuteenhan kiinnitetään yhä enemmän huomiota mm. uusissa ravintosuosituksissa. Ja kun suomalaisten ruuan rasvakoostumus on sitten P-K projektin päivien paljon parantunut, monet muut tarpeet (kasvikset, marjat, hedelmät) nousevat yhä vahvemmin esille. Huomiotani kiinnittää myös johtopäätösten suositukset ’lean dairyn’ puolesta. Jos oikein ymmärrän, niin tämä vastaa jo 1970-luvulta asti puhettani ’kurrin’ puolesta.”
Lääkkeet saavat myyntiluvan aika lepsulla tavalla
Ideologia on olennaisen tärkeä palikka lääkkeiden myyntiluvan takia. Kun ideologia on olemassa niin pelkkä sivutapahtuma riittää myyntiluvan saamiseen. Lääketehtaan ei tarvitse osoittaa että lääke vähentäisi verisuonten kalkkeutuneisuutta, sydänkohtauksia tai yleistä kuolleisuutta. Myyntiluvan saa kun lääkeaine alentaa verenpainetta jokusen millimetrin.
Lääkkeiden myyntiluvan ehtoihin ei myöskään kuulu, että niiden pitäisi olla parempia kuin jo myynnissä olevat lääkkeet millään kategorialla. Tämän takia uuden lääkkeen voi tuoda markkinoille aina kun vanhan patentti loppuu, vaikka vanha olisi monta kertaa parempi. Lääkkeen olennaisin tarkoitus on tuottaa voittoa jonka voi kanavoida veroparatiiseihin.
SOTE-soppaa kerrakseen
Ideologian myynnistä on kyse muussakin kielenkäytössä kuin verenpaineesta ja rasvoista puhuttaessa. Nykyajan muotisana on terveydenhuolto. Emme siis puhu vanhanaikaisesti sairaanhoidosta vaan modernisti terveydenhuoltojärjestelmän uudistamisesta eli SOTE-sopasta. Koska terveys on tavoitteena ylevä, järjestelmä pyrkii kompensoimaan kustannuksia. Rahavirtojen ohjailumekanismeina ovat siis ongelmat.
Ongelmat maksuperusteena on siinä mielessä huono, että järjestelmä kannustaa lisäämään ongelmia. Rahaa tulee aina lisää kun kaikki menee pieleen. EU:ssa hyvänä eli siis huonona esimerkkinä on tietenkin Kreikka. Ongelmiin keskittyminen lisää myös byrokratiaa, koska ratkaisu kaikkiin ongelmiin on virkamies, mieluiten jäsenkirjalla valittu. Kun ennen vanhaan toisen maailmansodan jälkeen kuka tahansa mummo saattoi apteekista ostaa yskänlääkettä jossa oli heroiinia, tai piristettä, tai unilääkettä, niin nyt se Tenox onkin reseptilääke jota Vita Ängeln Mannerheimintiellä säännösteli kunnes lopetti. Joku Natalia tarvitaan aina kirjoittamaan resepti, ei riitä, että isoäiti sanoo aineen olevan hyväksi tai että oli kuullut kun Olli Polo kehui sitä.
Mikä siis on se logiikka että terveyttä parantavia aineita säännöstelee virkamiesoikeuksia käyttävä yksityinen täysin umpikorruptoitunut markkinatalous?
Suomessa mädännäisyyden paljastaja ei ole sankari vaan työtön
Vanha harmaapartainen ystäväni Birdie muistaa näitä juridiikan historian häpeäpilkkuja, kun FDA:n antibiooteista vastannut johtaja jäi kiinni lahjonnasta jo viraston alkuaikoina vuonna 1959. Lääkevalvonnasta päättänyt Henry Welch ehti kähmiä lääkefirmoilta satoja tuhansia dollareita, ennen kuin tutkiva journalisti John Lear ja rötösherroja jahdannut senaattori Estes Kefauver käräyttivät miehen käsi lompakossa.
Suomessa THL:n piikkimies Juhani Eskola on myös entinen lääketehtaan tutkija, mutta tutkiva journalisti Tuula Malin sai aikoinaan kenkää kun teki liikaa paljastuksia, vaikka oli Lumilapio-voittaja vuodelta 2008. Suomessa alan mädännäisyydestä kertova ei siis ole sankari vaan työtön. Olli Polo ja Aku Kopakkala saavat kärsiä rehellisyydestään.
Suomessa ilmiantaja on kuoleva rotu. Sekä Stora-Enso-vuotaja Gerard Goodwyn että keskusrikospoliisin ilmiantaja vainajoituivat nopeasti tietovuotojen jälkeen. Salla Vuorikoski ja MTV3 on linjannut että Suomessa ei saa paljastella. Lakiakin ollaan muuttamassa niin, että ilmiannettuja tietoja ei voisi käyttää oikeudessa, ja itseäänhän ei kukaan paljasta. Siitä on oikeuden päätös että mitään ei tarvitse myöntää.
Yhdysvalloissa kongressin säännös ”Section 7623″ antaa talousrikosten ilmiantajille provikat paljastuneista rötöksistä, mutta maailman ”vähiten korruptoituneessa” Suomessa korruptiota ei saa edes tutkia. Täytyy pitää hyvät välit Pohjois-Koreaan ja veroparatiiseihin.
Birdie muistuttaa, että itse reseptipakon aikakauden alku oli sekin melkoista kähmintää. Lakiehdotuksen tekivät 1950-luvulla kaksi apteekkari-poliitikkoa Carl Durham ja Hubert Humphrey, pesunkestäviä seteliselkärankaisia demokraatteja kummatkin. Hämäläisten vastine demokraateille on tietenkin Laura Rädyn joukkue kokoomus.
Lopulta reseptipakko levisi länsimaissa kuin Espanjantauti ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Kähminnästä ja lääkärien lahjonnasta tuli maantapa. Lääke ja tiede ei enää oikein kuulu yhteen.
Vastuun pakoilua
Kuulostaa kenties oudolta, että lääkärien lahjonnan aloittanut lakialoite tuli apteekkareilta, mutta motiivina olikin vastuunpakoilu. Normaalistihan myyjä on vastuussa tuotteen haittavaikutuksista, mutta apteekkarien ei tarvitse varoittaa reseptilääkkeiden vaaroista koska se kuuluu lääkäreille. Apteekkarin kuuluu varoittaa vain aspiriinin ja muiden OTC-lääkkeiden haitoista. Sullivan Case vuodelta 1948 auttoi tässä linjauksessa.
Koska lääkäri taas on arvoasteikossa hieman jumalan yläpuolella, niin reseptilääkkeiden haittavaikutuksia ei siksi ole ollenkaan. Lääkäriä ja jumalaa kun ei voi tuomita oikeudessa. Esimerkiksi sopii vanha kuuluisa tapaus jossa turkulainen lääkäri pisti elävän potilaan ruumiskylmiöön, mutta oikeuden mukaan, elävä ja kuollut potilas on niin hankala erottaa toisistaan, että lääkäri sai vielä korvauksia.
Siksi tämä Vita Ängeln ja Olli Polo ja Aku Kopakkala on pahinta syntiä mitä vaatteet päällä voi tehdä. Annetaan potilaalle sellaista hoitoa mitä tämä toivoo saavansa. Ajatelkaa nyt jos joku vaikka parantuisi. Siinä lääkemyynti pitkällä tähtäimellä tyssäisi eivätkä lääketehtaat enää lahjoisi lääkäreitä. Karibian matkailu ainakin kärsisi.
Rahamaailma tarvitse korruptiota
Raha seuraa asiakasta -ideologia yhdistettynä päätetapahtuman arvostamiseen eli pitkään elämään olisi turpaduunarin mielestä oikea suunta kansalaisten perustuslaillisten oikeuksien kunnioittamiselle. Potilas saisi valita vapaasti lääkärinsä, myös erikoislääkärin, ja SOTE-piiri saisi sitä enemmän rahaa mitä vanhempina ihmiset kuolevat. Ei siis niin että rahaa tulee kun alueella on paljon lääkkeiden käyttäjiä, kuten nykyään kun ongelmia kompensoidaan.
Reseptipakon poistaminen lääkemyynnistä vähentäisi huumerikollisuutta ja lääkäriasemien jonot lyhenisivät. Oikeasti sairaat pääsisivät saman tien lääkäriin. Näin helppoa olisi luoda terveyteen kannustava yhteiskunta, mutta kun se ei ole minkään etupiirin intressissä, niin jää toteutumatta. Rahamaailma tarvitsee korruptiota ja ihmisten epätoivoa.
Angela Merkel puhui Berliinin muurin kaatumisen 25-vuotis-juhlapäivänä kauniisti siitä että ihmisten kaipuuta vapauteen ei koskaan pidä aliarvioida. Ehkä siis jonain päivänä se suvun mummo saa kertoa taitoluisteleville Pepille ja Aadalle mitä sieltä apteekista kannattaa ostaa, että kolotukset katoaa ja väsymysoireyhtymä helpottaa. Kyllä se lääkkeiden ja marihuanan reseptivapaus joskus koittaa. Piristeet yleistyvät ja askeleenlyhentäjät menettävät myyntiään. Suomessa tarvitaan vain oma Mason Tvert ja Jared Polis.
Lue tämä loppuosa huolellisesti!
Länsimaiden suurin ihmisoikeusongelma on siinä, että lääkärit, ravitsemusterroristit ja energiaekspertit käyttävät ihmisten henkeen ja terveyteen merkittävää virkamiesvaltaa ilman minkäänlaista demokraattista tai juridista kontrollia. Pohjoismaisissa pahoinvointivaltioissa ennaltaehkäisevä pillerinpopsinta, virallisterveellinen ruokavalio ja virallistehokkaat hometalot ovat tuhonneet miljoonien ihmisten elämän, mutta ketään ei näytä kiinnostavan. Sairas kansa ei jaksa edes osoittaa mieltään ja ilmiantajien tietojen käyttökielto estää kaiken vastuunkannon.
Silloin kun Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari Oliver Wendell Holmes Jr. jäi eläkkeelle vuonna 1932 ei ollut reseptipakkoa, valtion ravitsemusohjeita rypsiöljystä eikä edes muovia seinissä kosteussulkuna. Onneksi eläkeikää aiotaan korottaa, sillä Oliver oli eläkkeelle jäädessään vain 91-vuotias. Nykyään kaikki ovat tietenkin terveempiä kun Ursula Schwab neuvoo miten syödään ja Valvira kertoo mitä lääkkeitä pitää kansan syödä. Arne Astrup on ihan outo kun käänsi takkinsa. Rasvainen kupla puhkeaa!
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori
Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Hengittäminen on elintärkeää! Tässä blogiartikkelissa tarkastelen hengityksen merkitystä terveydelle. Jokainen meistä on…
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Tämän kirjoituksen inspiraatiolähteinä toimivat lukijapalaute, vuosikymmeniä jatkunut kiinnostus aiheeseen ja valmentaja Juha…
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Ensimmäiset terveysblogikirjoitukseni ilmestyivät vuonna 2005. Pian 20 vuotta tarjottuani asiantuntemustani ja ahkeruudenkin…
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Yhdistävä lääketiede ry järjesti Radical Health Festival Helsinki 2024 -messutapahtuman yhteyteen tiistaina 21.5.2024…
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Yhdistävä lääketiede ry järjesti Radical Health Festival Helsinki 2024 -messutapahtuman yhteyteen tiistaina…
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Viimeisen 10 vuoden aikana olen vastaanottanut lukuisia puheluita ja sähköposteja vakavasti sairastuneilta…
This website uses cookies.
View Comments