Erityisherkkää

Olen erityisherkkä. Olen pienestä pitäen aistinut kanssaihmisten tunteita ja fyysisiä kipuja. Olin pienenä ujo ja suojauduin kiltteyden taakse, etten häiritsisi tai tulisi huomatuksi. Tosi tilanteen tullen puolustin aina heikoimpia ja sorrettuja, puutuin epäoikeudenmukaisiin tilanteisiin koulussa ja yhteisöissä. Pääsin näyttämään silloin todellisen ja täyden potentiaalini. En välittänyt lainkaan, mitä muut ajattelivat. Kuuntelin sydäntäni ja toimin täysin intuitiivisesti auttaakseni heikompia.

Sama toimintatapa on ohjannut elämääni läpi tähän päivään saakka, ja se jatkuu edelleen entistä voimakkaampana. Kykyni erottaa omat ja toisen ihmisen fyysiset ja henkiset olotilat ovat tarkentuneet viime aikoina. Välillä on ollut vaikeaa erottaa, mikä on omaa ja mikä on toisen ihmisen tunnetta tai kipua. On tullut hauskoja tilanteita, kun on tuntenut esimerkiksi ystävän erotilanteen hänen ottaessaan sormusta pois. Tai että selväkuulee, mitä biisiä toinen kuuntelee etäällä. Normaalia on se, että tietää, että joku ajattelee, ja kohta tämä ihminen ottaa yhteyttä tai hänet näkee sattumalta.

Omat lapseni ovat myös erityisherkkiä – jokainen eri tavalla. Se on ollut erilaisempaa elämää kuin monissa muissa perheissä. On joutunut ymmärtämään mm. haju- ja meluherkkyyttä, tietämistä ja ennakoivaa tiedon jakamista. Mikään, ei siis mikään pysy salassa – ainakaan kovin pitkään. Kuopus varsinkin pamauttaa asiat tietävänä ja usein kohdilleen. Hän lukee minua kuin avointa kirjaa. Kertoo, mitä minun pitää tehdä. Mutta muistuttaa myös, että hänen asioistaan ei saa muille puhua (ainkaan puhelimessa).

Elämäni on ollut ja on edelleen rikas ja monipuolinen, sisäisesti ja ulkoisesti. Elämäni on erityisherkkää. Elän elämääni erityisherkkänä erityisherkkien kanssa. Olen myös herkästi auttanut muita ihmisiä, tullut myös hyväksikäytetyksi, vaikka olen aistinut tilanteen. Kieltäytyminen on ollut vaikeaa. Omien rajojen vetäminen ei ole ollut itsestään selvyys, ja siksi monesti on tullut vedettyä itsensä jaksamisen äärirajoille. On täytynyt opetella vetämään rajat, sanomaan toisille myös ei. Ymmärrys, että sanottuaan muille ei, ja että se on itselle kyllä, auttoi valtavasti. Siitä aukesi tie suurempaan itsensä tuntemiseen ja ymmärtämiseen, itsensä rakastamiseen.

Halutessani olen aistit avoinna ympäristöä tutkaileva tietojen kerääjä, niiden yhdistäjä ja jakaja. Toimintatapani on ihastuttanut ja vihastuttanut. Rakastan olla minä ja koen erityisherkkyyteni vahvuudeksi, joka vihdoin ymmärretään. Lähelläni on upeita ihmisiä, joiden kanssa voi rakentaa uudenlaista toimintatapaa. Minulla on valtava halu auttaa ja kuunnella ihmisiä, jotka haluavat tulla kuulluksi, mutta eivät saa ääntään kuuluville. Olen luontaisesti muiden ihmisten äänitorvi. Haluan vaikuttaa asioihin ilman rajoituksia ja kääntäen vaikeudet voitoksi. Se tapahtuu tuomalla esiin epäkohdat, joita yhdessä voimme korjata ja muuttaa. Muutos alkaa minusta, se alkaa sinusta, se alkaa meistä!

Pike Hilakari

Espoolainen kirjoittaja, toimittaja, äiti.

Tunteellinen älykkö, joka herkästi huomioi ja tunnistaa muutokset ja sen tarpeen niin ympäristössä, lähipiirissä kuin myös itsessään.
Hyvin taipuvainen analysoimaan, pähkäilemään, pohtimaan, selvittämään ja tutkimaan asioita, valmis oppimaan kuulemastaan ja kokemastaan tuottaen herättävää tekstiä kulloinkin pinnalla olevasta aiheesta. Ehdottoman oikeudenmukainen, uskaliaskin kyseenalaistaessaan jämähtäneitä toimintatapoja.

”Jos yksikin ihminen saa avun tekstieni kautta tai toimintatavastani, olen kiitollinen onnistuja.”