Väärin sammutettu – väärin laihdutettu, osa 3

Tämä on kirjoitussarjani kolmas osa, missä seuraamme insinööri Jussi Tervosen laihdutusprojektia. Teksti on saanut innoituksensa vuonna 2010 kirjoittamastani kirjasta ”Sietämätön leveys” (SUL Julkaisut). Kustantajan käsikirjasta poistamat osuudet ovat tässä mukana ja muutamia jännittäviä käänteitä on lisätty lähinnä viihdearvon lisäämiseksi. Tietopuolta olen lisännyt runsaasti. Jos todella haluat tietää mitä on laihduttaminen käytännössä, sitten luet tämän tekstin.

Osa 1 tutustutti meidät Tervosen käyttämään laihdutusmenetelmään, eli Atkinsin ruokavalioon. Tervonen oli terveyskeskuslääkäri Hiltusen tietämättä laihduttanut jättämällä hiilihydraatit vähemmälle. Asia paljastui vasta terveyskeskuksen laihdutusillassa, jossa Tervonen esitteli laihdutustuloksiaan ja kertoi ruokavaliostaan.

Sitten seurasi ruokavalion tarkempi analyysi. Osassa 2 Jussin paras ystävä Risto Laitinen osaa kertoa karppauksesta hieman enemmän. Jussi tapaa myös mm. Tauno Tolpan, eläkkeellä olevan sisätautien erikoislääkärin, joka kertoo Tervoselle laihdutusmenetelmän tieteelliset perustelut. Mukavia lukuhetkiä!

Jussi juttelee Taunon kanssa

”Ristolla on sellainen idea, että hän vertaa ruoka-aineiden suojaravintoaineiden määriä ruoka-aineen energiamäärään. Tämä vertailutapa näyttäisi jättävän ravitsemussuositukset aika huonoon asemaan verrattuna sellaiseen vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, jota minä noudatan. Eihän perunassa, pastassa, riisissä ja leivässä ole kovin monipuolisesti suojaravintoaineita, mutta niissä on valtavasti energiaa.

Tärkkelyspitoisten hiilihydraattien rajoittamisesta on se hyöty, että vähemmällä energiamäärällä saa enemmän suojaravintoaineita. Tätä vaihtoehtoa se ravitsemusterapeutti vastustaa, mutta mielestäni hän on väärässä. Hän tietenkin apinoi virallisten ravitsemusvalistajiemme sanomaa, että tärkkelysrajoitteisessa ruokavaliossa ei saa riittävästi suojaravintoaineita. Valistajamme väittävät, että kun ruokavaliossa rajoitetaan perunaa, leipää, riisiä, pastaa ja mahdollisesti hedelmiä tai marjoja, tästä aiheutuu suojaravintoaineiden vajetta.

Asia on täsmälleen päinvastoin. Näin siitä johtuen, että pottumuusi, vaaleat jyvät, pasta ja vanikka sisältävät erittäin vähän suojaravinteita, erityisesti jos suhteutamme suojaravinteiden määrän kyseisten ruoka-aineiden energiamäärään. Kun näin syntynyt energiavaje täytetään esim. lihalla, kalalla ja vihanneksilla, suojaravinteiden määrä kasvaa”, sanoi Jussi.

”Tuo on niin outo tapa määritellä ruoka-aineet, että minun on otettava selvää, onko siinä mitään tolkkua. Saattaa hyvinkin olla, mutta en nyt ihan heti lähtisi tukemaan ajatusta. Selvitetään asia ja kun seuraavan kerran tapaamme, niin käsitellään asia uudestaan. Tosi mielenkiintoista”, Tauno sanoi yhä enemmän innostuen.

”Mukavaa kun osaat arvostaa tällaista insinööritason ideointia.”

”Toki, tieteessä parhaimmat ideat syntyvät, kun asiaa tarkastellaan vähän eri näkökulmasta kuin mihin on totuttu. Onko sinulla joitakin esimerkkejä mahdollisesti virheellisestä ajattelusta, jota ravitsemusasiantuntijat harrastavat?” Tauno kysyi.

”Olin melkein varma, että kysyisit tuota, joten toin mukanani muutamia leikkeitä sanomalehdistä ja kopioita joistakin kirjoista. Katso esimerkiksi tätä professori Martti Jokelan väitettä kirjassa ’Ylipaino’:”

”Jos laihdutuksen aikainen ruokavalio on hyvin niukka tai yksipuolinen, vitamiinien ja hivenaineiden saanti voi jäädä liian alhaiseksi. Raja kulkee 1200 päivittäisen kilokalorin tietämillä: Näin niukkaenergisellä dieetillä vitamiinien ja hivenaineiden saanti voi jäädä vajaaksi, vaikka ruoka olisi monipuolista. Tällöin on järkevää käyttää monivitamiinitabletteja.”

”Ei näin voi sanoa! Tämähän riippuu luonnollisesti siitä, minkälaista ruokaa sattuu syömään. Jos valitsee ruoka-aineita, joissa on paljon suojaravinteita energiayksikköön suhteutettuna, saa aikuisen miehen suojaravinnetarpeen täytettyä vaikka energiaa olisi runsaasti alle 1200 kilokaloria päivää kohti. Se onnistuu ehkä jopa niinkin vähillä energiamäärillä kuin 800 kilokalorilla, jos valitsee ruoka-aineet oikein tarkkaan.

Tärkkelyksen suuri määrä ei todellakaan tee ruoasta ravinteikasta ja vähähiilihydraattinen ruoka on tyypillisesti suojaravinnetiheämpää kuin se virallisterveellinen, jossa suuret tärkkelysmäärät ovat keskeisessä roolissa.”

”Otetaan toinen esimerkki. Näin väittää Sydänterveyden liiton ja Sokeritautiliiton ylläpitämä sivu:”

”Kuidun lisäksi esimerkiksi magnesiumin saanti jää liian niukaksi, kun viljatuotteiden käyttöä rajoitetaan. Suurin terveydellinen puute on kuitenkin C-vitamiinin saanti, mikäli ohjeet hiilihydraattien vähentämiseen ymmärretään siten, että myös hedelmien, kasvisten ja marjojen saantia rajoitetaan.”

”Mikä tuossa on niin ihmeellistä?”

”Käsittämättömintä on C-vitamiinin saantia koskeva väite. Ei C-vitamiinin määrään tarvitse panostaa millään tavalla, jos syö vähähiilihydraattisesti. Atkinsin dieetissä suositaan kaaleja. Jopa induktiovaiheessa voi esimerkiksi syödä puoli kiloa ruusukaalia ja siitä saa C-vitamiinia 450 mg, joka on yli kuusinkertainen määrä verrattuna aikuisen ihmisen C-vitamiinin saantisuositukseen. Jos tuon lisäksi huolehtii siitä, että syö silloin kun on nälkä ja valitsee monipuolisesti maukkaita ruoka-aineita, niin ei voi mennä pieleen. Olen vältellyt perunaa, riisiä, pastaa ja leipää, ja pelkoa tuntematta syönyt rasvaa, suosinut kalaa, kananmunia ja kokolihaa.”

Jussi veti henkeä ja jatkoi sitten: ”Kalle Vanhanen, Niilo Nevanpää ja lukuisat muut johtavat asiantuntijamme ovat varoitelleet vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, juuri sen yksipuolisuuden ja suojaravinneköyhyyden vuoksi. Yksi tyypillisimmistä väitteistä kuuluu: Jos lautaselta poistetaan leipä, ollaan pulassa.”

Jussi intoutui: ”Tämä varmaan sen vuoksi, ettei saada kuitua. Mutta se on väärin! Leipä ei ole alkuunkaan parhaita kuidun lähteitä. Ruisleipä on Finelin eniten ja vähiten -listalla sijalla 40, kun listataan kuiturikkaimmat ruoka-aineet massayksikköä kohden. Ruisleipä on ylivoimainen kuidun lähde, kertovat valistajamme. Sellainen ei ole ylivoimainen, joka on sijalla neljäkymmentä. Ylivoimainen olisi ykkönen. Ruisleivän sijoitus on tällä listalla jokseenkin sama kuin Suomen jalkapallomaajoukkueen sijoitus Fifan rankingissa. Harva meistä on sitä mieltä, että Suomi on ylivoimainen jalkapallomaa, niin kivaa kuin se olisikin.

Jos suhteutamme kuidun määrän ruoka-aineen sisältämään energiamäärään, putoaa ruisleipä kaikkien vihannesten ja vähätärkkelyksisten juuresten alapuolelle. Esimerkiksi ruusukaalissa on 12,5 g kuitua 100 kcal kohden ja ruisleivässä on 3,6 g kuitua 100 kcal kohden. Samaa energiamäärää kohden saa siis ruusukaalista yli kolminkertaisen määrän kuitua. Tai toisinpäin ajatellen: Kun otat saman kuitumäärän leivästä kuin ruusukaalista, saat samalla yli kolminkertaisen määrän energiaa. Tärkkelyksen tuputtaminen on tuhoisaa monelle ylipainoiselle.”

”Kun ravitsemustieteen professorilta kysyttiin tutkimusnäyttöä leivän erinomaisuudesta esimerkiksi aineenvaihduntasairauksien hoidossa, saatiin selkeän leipäpropagandan sijaan pienenpieni myönnytys, että asiaa ei oikeastaan ole tutkittu”. Jussi jatkoi.

”Ei ole tutkittu?”, Tauno ihmetteli.

Jussi näytti professorin kirjeen:

”Kysymykseen ei voi vastata suoraan, koska väestötutkimuksissa ei ole riittävästi ihmisiä, joilla on viljaton ruokavalio. Tutkimuksissa siis jaetaan ihmisiä viljan käytön mukaan ja tässä on ihan kiistatonta, että ne, jotka syövät enemmän täysjyväviljaa, ovat terveempiä kuin ne, jotka syövät vähemmän. Samaa ilmiötä ei havaita vaalealla viljalla, pikemminkin päinvastoin. Mikään tieteellinen taustatieto ei puhu sen puolesta, että yllättäen täysjyväviljasta pidättäytyvät olisivat terveempiä kuin ne, jotka syövät sitä vähän (jotka ovat vähemmän terveitä kukin ne, jotka syövät sitä paljon). Aivan samalla idealla voisi spekuloida, onko hedelmien tai vihannesten totaalinen syömättä jättäminen terveellisempää kuin se, että niitä syödään vähän, joka kuitenkin on väestötutkimusten mukaan epäterveellisempää verrattuna siihen, että niitä syödään paljon.”

”Kysymykseen voi vastata suoraan”, väitti Jussi:

”Ei ole olemassa yhtäkään tutkimusta, jossa täysjyväviljaa sisältävä ruokavalio viljattomaan verrattuna ehkäisee sydän- ja verisuonisairauksia, syöpää, kakkostyypin diabetesta ja lihavuutta”, luki Jussi ääneen.

Ja Jussi jatkoi: ”Riston mielestä professorin vertaus vihanneksiin ja hedelmiin on täysin irrelevantti. Ei ole olemassa yhtäkään tapauskertomusta tai tieteellistä tutkimusta, jossa havaittaisiin painonpudotus ja sv-tautien riskitekijöiden parantuminen jättämällä vihannekset vähemmälle. Täysjyväviljaa suosiviin tuloksiin päästään väestötutkimuksissa, joissa tulokset perustuvat korrelaatioihin.

Korrelaatio ei todista syy-seuraussuhdetta. Korrelaatio voi olla pienestä otoksesta johtuva sattuma. Voi myös olla, että y on x:n syy tai päinvastoin, tai sitten jokin kolmas asia voi olla molempien syy, esimerkiksi jäätelönsyönti ja hukkumiset ovat kumpikin runsaampia kesällä mutta eivät silti ole toistensa syitä vaan kuumuus on molempien syy. Siis korrelaatio ei implikoi kausaliteettia. Usein se on kuitenkin hyvä vihje mahdollisesta syy-seuraussuhteesta.

Täysjyvän väestötutkimuksissa havaittu korrelaatio hyvään terveyteen ei varmastikaan ole sattumaa. Täysjyvää suosivaan tulokseen voidaan päätyä esimerkiksi siksi, että varakkaammat ihmiset syövät enemmän täysjyvää köyhimpiin verrattuna, jotka puolestaan suosivat edullista kuorittua viljaa. Varakkaat pärjäävät käytännössä kaikissa vertailuissa köyhiä paremmin. Spekulaatiota voisi jatkaa loputtomiin.

Jäätelön syönnin ja hukkumiskuolemien välinen korrelaatio on klassikko. Kaikki sitä hokevat, mutta harva sen todellista merkitystä ymmärtää. Väitän, että näin on myös monen lääke- ja ravitsemustieteen ammattilaisen kohdalla. Noita aloja pääsee opiskelemaan verrattain vaatimattomilla matemaattisilla lahjoilla. Toivoisimmekin varsinaisten tilastomatemaatikkojen kannanottoja tähän aiheeseen liittyen. Ylemmyydentuntoiset asiantuntijat närkästyvät meidän maallikkojen (ei virallista tutkintoa ravitsemustieteissä) ottaessa kantaa ravitsemusalaan.”

Taunon pyöritellessä epäuskoisena päätään Jussi sanoi vielä: ”Viljaton ruokavalio pärjää jokaisessa tutkimuksessa sv-tautien riskitekijöiden ja ylipainon suhteen paremmin kuin täysjyväviljaa sisältävä. Näin ollen viljattomuuteen siirtyneet eivät ole mitään kummajaisia vaan heidän kokemuksilleen löytyy vankkaa tieteellistä pohjaa. Edelleen pyydämme tutkimusta (tutkimuksia?) missä täysjyvää sisältävä voittaisi viljattoman. Missä sellainen on? Ei ainakaan professori osannut sellaista nimetä!”

”Vaikuttaa siltä, että olet ystäväsi kanssa perehtynyt asiaan tosi hyvin. Onko noiden Riston laskelmien lisäksi jotain muuta josta haluaisit lisää tietoa? Voin käyttää hyväkseni toimivia suhteitani suomalaisiin tiedemiehiin ja on minulla aika paljon myös alan kirjallisuutta. Osaankohan minä kertoa mitään sellaista, josta sinulla ei jo olisi vankkoja tietoja?”, Tauno pohti.

”Minä olin valmistautunut tätä tapaamistamme varten tosi hyvin. Latasin tähän keskusteluumme kaiken tietämykseni. Kyllä minä nyt tyhjensin varsin pienen tietopankkini tästä ravinnon roolista laihdutuksessa. Minulla on avoimia kysymyksiä vaikka kuinka paljon. Onko sinulla esimerkiksi mitään hajua siitä mikä selittäisi sen, että rasvaa ja proteiinia syömällä nälkä pysyy paremmin poissa? Silloin kun söin sen normimäärän hiilareita, olin lähes jatkuvasti nälkäinen. Nyt en ole kärsinyt ollenkaan samanlaista nälkää ja paino tippuu jatkuvasti.

Lisäksi tietysti kiinnostaa miten välttämätöntä on syödä viljakuituja. Lääkäri Hiltunen lähes kauhistui, kun sai kuulla, että en syö sitä terveellistä ruisleipääkään. Mitä vaaraa on siinä, jos jättää viljatuotteet syömättä?”

”Tosi mielenkiintoisia kysymyksiä. On minulla noihin joitakin omiakin ajatuskuvioita, mutta taidan vaivata tuossa asiassa erästä tutkijaystävääni. Hän tekee nälänhallintaan liittyvää tutkimustyötä. Eiköhän hänellä ole tuohonkin pulmaan vastaus tai ainakin vankka ja perusteltu mielipide. Kerron sinulle sitten seuraavalla kerralla kun tavataan, miksi sinulla ei ole nälkä. Mutta nyt mennään saunaan ja uimaan, eikö niin?”

Keskustelupalstat kiinnostavat

Jussi oli innostunut käsittelemään laihdutusteemaa internetin keskustelupalstoilla. Samat nimimerkit olivat äänessä monissa eri paikoissa. Jussia hämmästytti joidenkin nimimerkin varjossa esiintyvien jatkuva riidan haastaminen niinkin viattomasta aiheesta kuin laihduttaminen. Tietyistä viesteistä ei hyvällä tahdollakaan tahtonut löytyä mitään asian ymmärrystä edistävää.

Jussi oli taas viettämässä iltaa työkaverinsa Risto Lahtisen kanssa. Muutaman oluen jälkeen Jussi otti internetin keskustelupalstat esille.

”Risto, sinä kun olet sellainen nettiguru, kerro minulle mistä johtuvat netin keskustelupalstojen tulikivenkatkuiset purkaukset? Minä kirjoitan eräällä laihdutuspalstalla ja saan vastaani sellaista törkyä, jota ei millään uskoisi mahdolliseksi.”

”Olen huomannut, että kirjoitat laihdutuspalstoilla. Kirjoitat itse asiassa varsin usein minun ylläpitämälläni palstalla.”

”Häh, älä nyt viitsi! Millä palstalla sinä kirjoittelet?”

”Tätä ei oikeastaan saisi paljastaa, mutta kerron sen nyt kuitenkin, koska sinuun voi luottaa. Olen jo pitkään ylläpitänyt sokeritietoisten palstaa internetissä. Vierailen usein SuomiPuhuu24tuntia –palstalla. Esiinnyn siellä nimimerkillä PeteT2DM.”

”Olen törmännyt tuohon Peteen. Sinäkö se olit!”

”Se on yksi nimimerkeistäni. Oikeastaan meidän nettipalstoja ylläpitävien on melkein pakko seurata keskustelua laajapohjaisesti. Osataan sitten ajoissa reagoida, jos joku alkaa riehua. Internetissä kirjoittelu on mullistanut median. Se on tehnyt meistä kaikista varteenotettavia toimittajia ja uutisten välittäjiä. Keskustelupalstoilla on tuhansia lukijoita ja yksittäisillä amatöörien ylläpitämillä sivustoilla voi olla useita kymmeniä tuhansia lukijoita päivässä. Aika vähän puhutaan siitä, mikä on jokaisen vastuu kirjoittelustaan. Olemme yrittäneet saada tutkijoita mukaan asiantuntijoiksi, mutta alkuinnostuksen jälkeen he ovat vetäytyneet pois palstoilta. He väittävät, etteivät kestä niin suoraa arvostelua,
mitä palstoilla esiintyy.”

”SuomiPuhuu –palstalla ei pahemmin reagoida riehumiseen ja mietitä mikä on oikein ja mikä väärin. Siellä kyllä sanotaan ihan mitä tahansa, eikä siihen puututa”, Jussi ihmetteli.

”Pitää paikkansa. SuomiPuhuu on muista palstoista poiketen sallinut varsin vapaamielisen mielipiteiden vaihdon. Minun palstallani ei onnistuisi tuollainen kirjoittelu.”

”Tämä onkin varsin mielenkiintoista. Onko teillä käytössä jotain netin seurantatyökaluja kun sensuroitte keskustelijoita?”

”Meillä on ylläpidossa oikeus bannata käyttäjä keskustelupalstalta tietyksi ajaksi. Pistetään kirjoittaja ikään kuin jäähylle. Yleensä ennen bannausta eli porttikieltoa moderaattorit antavat varoituksia epäsopivasta kirjoittelusta. Jos varoitukset eivät auta, siitä seuraa porttikielto. Porttikielto voidaan antaa vakavissa tilanteissa myös suoraan ennen varoituksia. Porttikiellon kiertäminen toisella käyttäjätunnuksella on tietysti mahdollista, mutta moderaattorit näkevät kaikkien tunnusten IP-osoitteet, joten huomaamme porttikieltojen kiertämisen aika helposti. IP-osoitteen bannaus tarkoittaa sitä, että estetään tämän IP-osoitteen haltijaa kirjoittamasta palstalle. Ääritapauksissa häneltä evätään jopa palstan lukeminen.

”Mielenkiintoista! Tuolla IP-osoitteella saa selville kuka viestin on kirjoittanut, onko näin?”

”Ei oikeastaan. IP-osoite kertoo vain miltä koneelta viesti on tullut. Erilaisilla nettityökaluilla voi sitten selvittää miltä paikkakunnalta viesti on lähtöisin.”

”Mielenkiintoista”, Jussi sanoi ja vaipui syviin mietteisiin.

Lisää Jussin mietteitä ja Tauno Tolpan vastauksia seuraavassa osassa.

Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/