Tämä on kirjoitussarjani toinen osa, missä seuraamme insinööri Jussi Tervosen laihdutusprojektia. Teksti on saanut innoituksensa vuonna 2010 kirjoittamastani kirjasta ”Sietämätön leveys” (SUL Julkaisut). Kustantajan käsikirjasta poistamat osuudet ovat tässä mukana ja muutamia jännittäviä käänteitä on lisätty lähinnä viihdearvon lisäämiseksi. Tietopuolta olen lisännyt runsaasti. Jos todella haluat tietää mitä on laihduttaminen käytännössä, sitten luet tämän tekstin.
Osa 1 tutustutti meidät Tervosen käyttämään laihdutusmenetelmään, eli Atkinsin ruokavalioon. Tervonen oli terveyskeskuslääkäri Hiltusen tietämättä laihduttanut jättämällä hiilihydraatit vähemmälle. Asia paljastui vasta terveyskeskuksen laihdutusillassa, jossa Tervonen esitteli laihdutustuloksiaan ja kertoi ruokavaliostaan. Nyt alkaa ruokavalion tarkempi analyysi. Jussin paras ystävä Risto Laitinen osaa kertoa karppauksesta hieman enemmän saunaillassa. Jussi tapaa osassa 2 mm. Tauno Tolpan, eläkkeellä olevan sisätautien erikoislääkärin, joka kertoo Tervoselle laihdutusmenetelmän tieteelliset perustelut. Mukavia lukuhetkiä!
Saunassa miehet innostuvat
Jussi intoutui heittämään lisää löylyä kiukaalle ja Riston piti jo muistuttaa, että löylynheiton MM-kisat ovat monen kuukauden päässä. Voimakkaimpien löylyjen laannuttua Jussi innostui.
”Olisit nähnyt lääkärin ilmeen kun kerroin millä tavalla olin laihtunut.”
”Voin hyvin kuvitella tilanteen. Hiltuselle oli varmaan melkoinen järkytys, kun parhaimman laihdutustuloksen saavuttanut henkilö laihdutusryhmässä onkin laihduttanut ihan päin honkia. Miten on, vieläkö hän aikoo opastaa sinua laihdutuksessa?”
”Jo vain, Hiltunen on ihan huoleton tyyppi, vähän turhan puhelias vain vastaanotolla. Tästä lähtien on yritettävä saada lisää tietoa noista kolesteroliarvoista. Hän lupasi käydä kirjallisuutta läpi ensi tapaamiskertaan mennessä. Ajattelin myös kysyä, millä tavalla hän selittää hiilihydraattipitoisen ruoan tuputuksen laihdutusryhmälle.”
”Antaa lääkärin yrittää. Sinulla kertyi ylipainoa, koska energiaa tuli liikaa hiilihydraattien muodossa. Ruoan mukana saamasi suuri hiilihydraattimäärä nosti verensokeria. Haima eritti insuliinia suuria määriä. Seurauksena voi pitkän päälle olla insuliinin muuttuminen tehottomaksi. Muistatko nuo hälyttävät tulokset sokerirasitustestissäsi? Sinulle oli kehittymässä esidiabetes. Lääkäri Hiltusella olisi pitänyt sytyttää siinä vaiheessa, mutta hän ei taida olla kovinkaan hyvin jyvällä asioista? Atkins selostaisi tilasi niin, että haima joutui lisääntyvän hiilihydraattikuorman takia valmistamaan yhä enemmän insuliinia laskeakseen verensokeria. Huonon kierteen jatkuessa ei voinut seurata muuta kuin pahaa. Liian suuri insuliinimäärä veressä esti varastorasvojesi käytön energiaksi. Kun vähensit hiilihydraatteja, insuliinitaso laski normaalille tasolle ja laihtuminen ja muukin tervehtyminen lähti alkuun.”
”Joo, noinhan siinä kävi. Verensokeri on ollut nyt normaaliarvoissa. Se on ihan varma näyttö hiilihydraattirajoituksen eduista. Ja tuo näläntunteen poistuminen. Sitä pidän vielä merkittävämpänä kuin tuota verensokerin laskua. Valkuaista ja rasvaa syödessäni ei enää ole karmiva nälkä.”
”Muistaakseni Atkins selostaa tuon sillä tavalla, että kylläisyyden hallinta on kaikki kaikessa painonhallinnassa. Ylipainoisena ja paljon hiilihydraatteja syödessä kärsit ruoan himosta. Isot ruoka-annokset täyttivät vatsasi, mutta hetken kuluttua sinulla oli taas nälkä.”
Jussi nyökytteli, sillä tuollaista se todellakin oli. Lääkäreiden ja ravitsemusterapeuttien suosittelemat kuidut ja vähärasvaiset ruoat saivat hetkellisen kylläisyyden aikaiseksi, mutta tätä kesti niin kovin vähän aikaa. Nälkä iski hetken kuluttua uudestaan.
Kun Jussi vähensi hiilihydraattien saantia ja söi merkittävästi enemmän rasvaa ja proteiineja, hän tuli kylläiseksi pienemmästä ruoka-annoksesta kuin ennen. Tällä tavalla oli helpompaa pitää ruoka-annosten koot pieninä, sillä ei ollut tarvetta syödä itseään ihan täyteen.
”Olen juuri lukenut Kari Taukin viimeisimmän kirjan kaloriteoriasta. Siinä tohtori Taukki jatkaa länsimaisten ruokailutottumusten ruotimista. Hieno kirja. Sinun on pakko lukea se, vaikka vihaatkin paksuja opuksia. Taukki käy kirjassa läpi miten nykyiset ruokamme aiheuttavat lihavuutta, elintasosairauksia, syöpää, sydäntauteja ja diabetesta. Kirjassa käydään seikkaperäisesti läpi mikä on näiden ongelmien takana. Hän syyttää hiilihydraatteja ongelmien aiheuttajaksi, mutta antaa rasvoille synninpäästön.”
”Kerro lisää”, Jussi kehotti.
”Ravinnon sisältämä rasva, on se sitten eläinrasvaa tai kasvirasvaa, ei ole syyllinen lihavuusepidemiaan, sydän- ja verisuonitauteihin, syöpiin tai mihinkään muihin kroonisiin elintasosairauksiin. Ongelmia aiheuttavat ruokavalion sisältämät valtavat hiilihydraattimäärät. Kun syömme paljon hiilihydraatteja, koko aineenvaihduntamme menee sekaisin. Nopeat, korkean glykeemisen indeksin omaavat hiilihydraatit kohottavat insuliinin eritystä. Mitä pitemmälle jalostettuja hiilihydraatteja syömme, sitä suuremmat kielteiset vaikutukset näkyvät terveydessämme. Erityisesti sokerit ja maissitärkkelyssiirapit ovat Taukin mielestä hirmu vahingollisia. Tämä sen takia, että glukoosin ja fruktoosin yhdistelmä sekä kohottaa insuliinitasoa että kuormittaa maksaa hiilihydraateilla. Kun nämä jalostetut hiilihydraatit ulottavat vaikutuksensa elimistöömme, syntyy erilaisia sairaustiloja, kuten esimerkiksi diabetes, syöpä ja sepelvaltimotauti.”
”Noista oireista tunnistan itselläni ainakin esidiabeteksen.”
”Hiilihydraatit lihottavat, koska ne kiihdyttävät insuliinin eritystä. Rasva ei lihota, koska se ei vaikuta insuliiniin mitenkään. Mitä vähemmän syömme hiilihydraatteja, sitä laihempia olemme. Taukin mielestä lihavuus ei johdu liian suurista ruoka-annoksista tai liikunnan puutteesta, vaan lihavuus on elimistön häiriötila, missä rasvaa kerääntyy epätavallisen paljon. Ylimääräisen ravintoenergian nauttiminen ei tee meistä lihavampia ja se, että kulutamme enemmän energiaa kuin syömme, ei johda laihtumiseen, vaan nälkiintymiseen.”
”Oho, lääkäri Hiltusella on tuosta vähän erilainen käsitys”, Jussi huomautti.
”Lihavuus johtuu hormonaalisen säätelyn epätasapainosta. Insuliinia on liikaa veressä ja rasvakudokseen varastoituu rasvaa enemmän kuin mitä sieltä vapautuu. Kun elimistön sokerivarastot ovat täynnä, muuttuu ylimääräinen sokerienergia triglyseridirasvaksi. Laihtuminen tapahtuu vasta sitten, kun kykenemme vapauttamaan rasvaa rasvavarastoistamme nopeammin kuin sitä varastoituu. Se tietää insuliinitasojen laskemista. Insuliinitaso nousee runsaasti hiilihydraattia sisältävän aterian jälkeen tai kroonisesti kakkostyypin diabeetikolla, ennen kuin haiman insuliinituotanto tukehtuu kokonaan. Tämä johtaa rasvan varastointiin. Vasta sen jälkeen kun insuliinitaso laskee, voimme vapauttaa rasvaa rasvakudoksesta ja käyttää sitä energiaksi. Koska hiilihydraatit ylläpitävät rasvan varastoitumista, hiilihydraatit myös kasvattavat näläntunnetta ja vähentävät sitä energian määrää, mitä kulutamme aineenvaihduntaan ja fyysisiin aktiviteetteihin.”
”En ymmärrä miten on mahdollista, että valtion linjauksessa suositellaan hiilihydraatteja ja sanotaan rasvaa laihduttajan viholliseksi. Miksi?”
”Kenellekään ei pitäisi tulla yllätyksenä se, että koko teollistunutta maailmaa riivaa valtaisa lihavuusepidemia. Mutta useimmille ihmisille tulee yllätyksenä tämä lihavuusepidemian alkukohta. Olisi kuvitellut, että länsimaissa teollistuminen olisi johtanut lihavuusepidemiaan jo sata vuotta sitten, kun ensimmäiset savupiiput rupesivat toden teolla puskemaan savua taivaalle. Ei myöskään tapahtunut mitään dramaattista lihomista kun hyötyliikunnan tarve päättyi 1960-luvulla, ihmisten istahtaessa sankoin joukoin television äärelle. Lihavuusepidemia alkoi vasta 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa.”
”Miksi?” Jussi ihmetteli.
”Taukki selittää sen niin, että lihavuusepidemia puhkesi kun ensimmäiset ravitsemussuositukset ilmaantuivat. Virallisen puolen ravitsemusvalistus alkoi purra toden teolla myös täällä Suomessa. Vielä 1980-luvun alussa suomalaiset saivat 39 prosenttia kokonaisenergiastaan rasvoista. Sitten lisääntyneen valistuspropagandan myötä voin ja rasvaisen täysmaidon kulutus laski romahdusmaisesti. Kevytmaidon rasvapitoisuutta alennettiin kaksi kertaa 1980-luvun alussa. Laadittiin virallisterveellisen ruokavalion ensimmäiset versiot ja tehtiin tunnetuksi sellaiset käsitteet kuin ruokapyramidi ja lautasmalli. Kerrottiin lukuisin mainoskampanjoin, miten tärkeää on vetää tärkkelyskuormia sisuksiinsa. Viljantuottajat olivat tästä tietenkin mielissään.”
”Tunnettujen tiedemiesten innoittamina ihmiset aloittivat tärkkelyksen mussuttamisen ja villiintyivät viljatuotteista. Seurauksena oli kahden-kolmen tunnin välein tapahtuva ruokailu, jota seurasi hirveä nälkä. Tuollaiset tiheät hiilihydraattivoittoiset ruokailuhetket olisivat vaatineet runsaan liikuntapanoksen, mutta siihen ihmiset eivät sentään olleet valmiita suostumaan. Kauppojen hyllyt alkoivat täyttyä monikansallisten yhtiöitten tärkkelyskasoista. Oli pastaa jos minkälaista, pullaa toinen toistaan pulleampaa. Löytyi lohdutusta karamellinnälkään ja kaikki sokeriset ja hyvin säilyvät välipalat tungettiin parhaiten myyville paikoille kaupoissa. Kauppiaat ihmettelivät miten sellainen moska meni kaupaksi, mutta reskontrasta sai lohtua ja lievitystä uskonpuutteeseen. Kansa opetettiin rakastamaan välipaloja.”
”Tehtiin ruokaa jota noudattamalla oli jatkuvasti nälkä. Aika hassua touhua. En ole löytänyt yhteistä säveltä sairaalan ravitsemusterapeutin kanssa. Vaikea tajuta miten kaukana todellisuudesta sekin ihminen elää. Miten hän saattoikaan kuvitella, että tavalliset ihmiset söisivät juuri niin kuin asiantuntijat neuvovat? Ylimielisyys oli huipussaan, kun hän neuvoi katsomaan kellosta milloin pitäisi syödä. Joka kolmas tunti kellonviisareiden piti hoputtaa lautasmallin mukaisen ruoka-annoksen äärelle. Tuommoiset pohdinnat ateriarytmeistä, kuiduista, vihanneksista, etelän hedelmistä, perunoista, margariineista ja lautasmalleista pitää unohtaa. Tärkeintä olisi osoittaa ihmisille malleja toimivista ateriakokonaisuuksista. Riittää kun ihmisten tajuntaan sytytetään ajatus ravitsevasta ruokailuhetkestä silloin kun on nälkä. Missä umpiossa nykyiset asiantuntijamme elävät?” Jussi tarinoi tavallista kiihkeämpään sävyyn.
”On hatunnoston arvoinen suoritus kun osaat analysoida noin taitavasti tuossa ravitsemusneuvonnassa esiintyvät suurimmat puutteet. Eivät ne ravitsemusterapeutit ymmärrä, että nyt on nyt ja ennen oli ennen. Ravitsemusterapeutin hommassa ei ole päätä eikä häntää. Joskus kauan sitten on ehkä toimittu eri tavalla ja laadittu monipuolisia ruokalistoja ja käyty tarkkaan läpi mitä ravintoaineita mikäkin ruoka sisältää. Nykyään vähänkin enemmän omaa järkeään käyttävä kuluttaja ymmärtää välttää eineksiä ja ostaa sen sijaan laadukasta ruokaa. Ravitsemusterapeuteilla on tapana kehua leipää, perunaa ja teollisuusruokaa korruptoituneiden tutkijoiden kanssa. Ne ovat kaiken tämän kaaoksen taustalla. Siinä tutkitaan jonkun viljakuidun merkitystä suolistosyöpien torjumisessa. Jos leivänylistäjiä suosivia tuloksia ei saadakaan aikaiseksi, silloin ollaan havainnoista hiljaa. Mutta auta armias, jos ruisleivän havaitaan jonkun tutkimuksen sivutuotteena olleen avuksi, niin tehdään isoja otsikoita terveyslehtiin ja kansa puputtaa leipää minkä kerkiää ja rahavirrat kulkevat taas haluttuun suuntaan. Tieto on revittävä internetistä nykyään. Kaikkiin tutkimuksiin pitää suhtautua suurella epäilyksellä.”
”Raha ohjaa todellakin meidän ruokailua. Jos ollaan köyhiä, syödään halpoja elintarvikkeita. Syödään tarjousmakkaraa. Ne jotka eivät jaksa itse valmistaa ruokaa, syövät niitä paljon mainostettuja, arvottomia eineksiä. Hengissä pysyy niinkin, mutta siinä ollaan kaukana terveellisistä valinnoista. Runsaasti hiilihydraattia sisältävä einesruoka on halpaa vatsantäytettä. Nälkä ei lähde, suojaravintoaineita on minimaalisen vähän ja vain todella suuria ruoka-annoksia syömällä ja ravintolisiä naamaan heittämällä voi jotenkin pysyä elävien kirjoissa. Palkkiona tuosta on kuitenkin paha lihavuusongelma, kuten minulla”, Jussi sanoi tomerasti.
Keskustelupalstoilla sattuu ja tapahtuu
Jussi oli päättänyt kirjoittaa laihdutuksestaan internetin keskustelupalstoilla. Hänen mielestään oli antoisaa vaihtaa mielipiteitä muiden kanssa. ”Jussi34” –nimimerkillään hän oli viime viikkoina kyseenalaistanut valtion linjausta. Jussi huomasi mielipiteidensä herättävän voimakkaita tunteita löytämällään palstalla ”SuomiPuhuu24tuntia”. Onkohan eilisestä tullut mitään uutta laihdutusosioon? Jussi mietti.
SuomiPuhuu24tuntia – Laihdutus
Miettikää tätä!
Kirjoittanut: Jussi34 / eilen / klo 07:01
Kun söin vähemmän hiilihydraatteja, niin paino rupesi tippumaan. Onks porukka täällä kokeillut sellaista? Onko muita samoilla keinoilla laihtuneita, eli pois lautaselta perunat, pastat ja riisit sekä leipää tosi vähän. Tilalle kananmunia, pekonia ja oliiviöljyssä liotettuja vihanneskasoja. Noilla eväillä ne minun kiloni tippuivat. Helposti.
Atkinssonia liikkeellä taas näköjään
Kirjoittanut: yks jäbä / eilen / klo 10:10
Tuo on sitä Atkinssonin dieettiä. EVVK. Joku amerikan hemmo mikä lie tohtori väitti rasvoilla mässäilyä toimivaksi laihduttamiseksi. Hohhoijaa. Ei tainnut äijällä olla kaikki naakat tapulissa. Aina välillä noita jusseja ilmestyy tänne sekoilemaan. Mahtaako itsekään tietää mihin on sekaantunut?
Jäbä luki Jussille lakia – heh!
Kirjoittanut: Los Jakomäki / eilen / klo 10:23
Jos Atkins olisi oikeassa hänelle tulisi myöntää Nobelin palkinto. Taas joku retkahtanut kahelin kelkkaan!! Eikö tämä shaisse ikinä lopu tällä palstalla? Kapeakatseiset rasvalla sekoilijat syövät omaa uskottavuuttaan ja mitä fanaattisempia he ovat, sitä enemmän he karkottavat muita ihmisiä pois terveellisen ruuan parista.
Antaa Jussin olla
Kirjoittanut: Totuuden torvi / eilen / klo 10:26
Eiköhän me anneta Jussin olla ihan omassa rauhassaan omine outoine käsityksineen? Taitaa tuo numerosarja (34) nimen perässä olla hänen älykkyysosamääränsä? Hassuja sepustuksia on hänellä ja muuallakin netissä on hassutusta tarjolla yllin kyllin. Kaikkihan tietää, että voi ja kerma on vaarallista. Tässä on joku taas joka väittää päinvastaista. Leipä ja peruna mukamas vaarallista. No eiköhän porukalla lähdetä syömään pekonia, siankylkeä, kermaa ja voita niin poksahtaa sydämet!
Jopas jotakin
Kirjoittanut: PeteT2DM / eilen / klo 11:24
Jussi, sähän alat ymmärtää mistä kana kusee. Näköjään noihin tiheimpiin puupäihin ei mitään faktaa uppoa. Aidot rasvat, proteiinit ja kasviksista saatavat hiilihydraatit ovat hyvästä. Kaikenlaiset keinorasvat, E-koodit ja ylenpalttiset hiilihydraatit ovat pahasta. Totuuden torvi ei ole kyllä koskaan mitään muuta kuin valtion pöperöitä kokeillutkaan. Mitä hän voi tietää Atkinsista (se ei muuten ole mikään Atkinsson!)??? Kerro lisää Jussi!
Eläinrasva saa jotkut ihan sekaisin
Kirjoittanut: honottaja / eilen / klo 12:17
Näköjään Pete taas liikkeellä! Sekopääselityksiä. Hiilihydraatit ovat elimistömme elinehto! Mitä runsaammin käytämme hiilareita sitä parempi on elämäntaso! Jussi kyllä aikanaan huomaa miten pielessä hänen ajatusmaailmansa on.
Läski on ikuista
Kirjoittanut: jenkka_kahvat / eilen / klo 14:08
Ei mitään uutta auringon alla. Kun läskiä kertyy siinä on pirunmoinen homma päästä siitä eroon. Jussi ja Pete ovat löytäneet oman tiensä. Peace sille ajatukselle. Mutta pysykää kaukana tältä palstalta. Horoskooppipalstoilla voitte satujanne kertoa, mutta pysykää kaukana näiltä oikeilta laihdutuspalstoilta. Painukaa sinne, missä pippuri kasvaa! Täällä uskotaan vain tutkittuun tietoon, muistakaa se. Atkinssonia ei ole koskaan todistettu oikeaksi.
Kuka jaksaa ruokiaan vahtia?
Kirjoittanut: Syömäri / eilen / klo 14:51
Normaalit ateriat minä kyllä ymmärrän, mutta tuollaiset Atkinsit ovat kyllä ihan pöljiä hommia. Kokeilin minäkin sitä joskus, mutta en minä jaksanut kytätä koko elämäni mitä suuhuni livahti milloinkin? Ihan sairasta touhua!
Taidat olla Jussi melkoinen kusipää
Kirjoittanut: saapastelija / eilen / klo 14:59
Häivy täältä Jussi ja heti! Miten v**ussa olet noin sekaisin mennyt?
Ja vielä tämä
Kirjoittanut: saapastelija / eilen / klo 15:06
Jussi, joko olet käynyt psykiatrilla?
Epäterveellisesti syömällä
Kirjoittanut: PeteT2DM / eilen / klo 17:48
Joo, jos syö epäterveellisesti sairastuu. Diabeetikkona tiedän, että runsaasti hiilihydraatteja, leipää, puuroa, perunaa, pastaa, riisiä ja sokerisia hedelmiä syödessä sairastuu varmasti vaikka kuinka harrastaisi liikuntaa. Ei se liikunta pelasta jos syödään perusteellisen väärin. Mikä ongelma tuossa Jussin ruokavaliossa on? Muuttamalla ruoka vähähiilihydraattiseksi, ei tarvitse erikseen lisätä liikuntaa vaan normaali arkiliikunta riittää ja sillä laihtuu. Laihtumisen jälkeen on helpompi sitten lisätä sitä liikuntaa. Kannattaa kokeilla!
Jussi ihmetteli nimimerkkien varjossa esiintyvää vihamielistä kirjoittelua. Ravitsemus näytti herättävän tunteita ja Atkins aivan erityisesti. Palstalla taisi olla edes yksi, joka ymmärsi mistä oli kyse. Muut vain provosoivat ja olivat häiriöksi. Jussin aistit olivat auenneet havainnoimaan ravitsemukseen liittyviä asioita ihan uudelta kantilta. Ravitsemukseen liittyi tunnetiloja laidasta laitaan, jotka erityisesti nettikeskusteluissa pääsivät valloilleen. Tunnetilojen tueksi haettiin tutkittua tietoa. Oli lähes uskomatonta huomata miten eri suuntaan ihmisten mieli kääntyi suhtautumisessa päivittäiseen ravintoon. Välillä tuntui, että ihmisiltä oli kadonnut tolkku kokonaan.
Jussi vaipui syviin mietteisiin. Mielen lokeroista putkahti esiin ajatusmalli esi-isiemme tavoista kerätä kokemusperäistä tietoa ravinnosta. Vuosisatojen saatossa syntyi käsitys siitä, mikä ruoka oli terveellistä ja mikä ravintoaine sammutti nälän tehokkaimmin. Villisiat, antiloopit ja hirvet juostiin kiinni ja syötiin lihoineen, rasvoineen ja sisälmyksineen. Opittiin viljelemään maata ja lypsämään lehmiä. Metsän antimet kerättiin talteen ja niillä torjuttiin vitamiinipuutoksia. Ruoka säilöttiin parhaan taidon mukaan niin, että säilyttiin hengissä niukempien luonnonantimien vallitessa.
Tarvittiin moderni tiede ja elintarviketeollisuus näiden ravintoasioiden täydelliseen sekoittamiseen. Saattoi ihan syystä sanoa, että tiede oli hyvä renki, mutta huono isäntä. Jussin mielestä oli todella vaikeaa tietää mihin pitäisi uskoa. Tieteeseen, tiedon tulkintaan, omaan tolkkuun vai johonkin muuhun?
Takaraivossa saattoi olla jokin ennakkokäsitys omasta ravitsemusideologiasta, joka oli saanut alkusysäyksensä Risto Lahtisen perusteellisista selostuksista. Tietoa on nyt jaossa enemmän kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Tietoa, joka joko kumoaa tai antaa tukea omille ennakkokäsityksille. Milloinkaan ihmiskunnan historiassa ei ole ollut niin tarkkaa tietoa siitä, miten jokin ravintoaine vaikuttaa ihmisen aineenvaihduntaan. Tiedämme nykyään jopa miten jokin ravintoaine vaikuttaa solu- ja geenitasolla.
Kuitenkin Jussi oli taipuvainen pitämään esi-isiemme tietoa ravitsemuksesta ihan riittävän hyvänä. Olemme nykyään niin sekaisin kaikesta tiedosta, että yksinkertaisimmatkin asiat osataan sekoittaa perusteellisesti.
Ylimmät terveysviranomaisemme, jotka Jussi aikoinaan oli kuvitellut puolueettoman ravintotiedon turvallisiksi tyyssijoiksi ja tutkitun tiedon turvapaikoiksi, olivat osoittautuneet masentavan ristiriitaisiksi terveyspopulismin linnakkeiksi. Jussilta oli mennyt totaalisesti luottamus terveysviranomaisiin. Elintarvike- ja lääketeollisuuden taloudelliset intressit olivat vuosien saatossa vieneet viranomaisia harhaan ravintokeskustelussa. Siinä missä olisi toivonut löytävänsä osittain verovaroin ylläpidetyistä terveyslaitoksista neutraalia näkökulmaa ravitsemukseen, sai luettavakseen pysähtyneisyyden dogmeja naurettavuuksiin saakka. Nauloja oli isketty terveystiedon arkkuun moneen kertaan.
SuomiPuhuu24tuntia – Laihdutus
Aikamoista tekstiä
Kirjoittanut: Jussi34 / tänään / klo 07:22
Aika odottamattoman kovaa tekstiä täällä jaksetaan tuottaa. Minä yritin kertoa ihan ystävällisesti miten olin laihtunut. Mitä pahaa siinä on? Hiilareita puputtamalla paisuin kuin pullataikina. Läskillä ja kananmunilla saavutin lähes normaalipainon. Veriarvot ovat kunnossa! Lääkäri ihmettelee miten hyvin olen onnistunut. Taidatte olla kateellisia? Ei muuta kuin tehkää perässä ja todetkaa mikä todellakin toimii laihdutuksessa. Ei tarvita pulvereita, mömmöjä ja muita lisäravinteita. Riittää kun syö ruokaa. Oikeaa ruokaa! Saapastelija taitaa itse olla kallonkutistajan tarpeessa. Turha käydä noin kuumana.
Aamu toi taas häirikön
Kirjoittanut: saapastelija / tänään / klo 07:25
No niin, heräsi se rasvavalistajamme vielä tänäkin päivänä. Sydän ei ollut sanonut sopimusta irti vielä tänä yönä. Tulee vielä se yö jolloin pumppu sanoo poks. Ei se kestä tuollaisia rasvamääriä. On se Jussi niin itseänsä täynnä taas: minä, minä, minä… Muut psykiatrille, mutta jussi, jussi, jussi tietää ”totuudet”! @£$€$, häivy siitä pilaamasta hyvää laihdutuspalstaamme!!
Jussin Tivoli avannut taas ovensa näköjään
Kirjoittanut: jenkka_kahvat / tänään / klo 07:33
Häivy, sanon minäkin. Kaikenlaisia pellejä on maailma täynnä. Jussi vie meidät iloisen ja humoristisen elämän alkujuurille. Jussin rasva-tivolissa saat kokea koko ravintotiedon huumorikirjon ja koko myyttisen uskomusten sekamelskan. Jussi yrittää kerätä samanhenkisiä ystäviä itselleen. Tivolimestari ei tule siinä onnistumaan, sillä täällä ollaan järkeviä! Jussi, hengitä syvään ja nauti aidon tiedon siemenistä: kuuntele lääkäreiden ja tutkijoiden ohjeita! Älä yritä tuputtaa meille satujasi!
Tivolimestari?
Kirjoittanut: Jussi34 / tänään / klo 07:42
Ihanko tivolimestarina minua pidätte? Sallikaa minun loukkaantua moisesta nimityksestä! Odotan jännityksellä teidän uusia temppujanne. On kai turha odottaa pienintäkään järjellistä ajatusta. Liika sokeri ravinnossa teettää yhtä sun toista.
Leipää ja sirkushuveja
Kirjoittanut: saapastelija / tänään / klo 08:02
pitää muuttaa muotoon rasvaa ja sirkushuveja. Jussin tapaiset tivolimestarit ovat tuttua kamaa tälläkin palstalla. Ovat äänessä jonkin aikaa ja häipyvät sitten onneksi näkyvistä todettuaan oman mahdottomuutensa. Onneksi on tiede mistä ammentaa tietoa.
Tyhmä-Jussi pysy poissa
Kirjoittanut: zxcvb / tänään / klo 08:02
Jussi on niin tyhmä, että hänet pitäisi panna uudestaan. Onneksi on viisaita tällä palstalla, jotka pistävät Jussin matalaksi.
Jussia pisti vihaksi. Hän yllättyi itsekin miten voimakkaasti hän reagoi keskustelupalstan keskusteluilmapiiriin. Häntä pidettiin mukamas tivolimestarina! Onneksi edessä oli töihin lähdön aika. Muuten mokomat ilkkujat olisivat saaneet nähdä lisää Jussin tuottamaa tekstiä. Jatketaan sitten illalla, tuumi Jussi.
Sinikan yllätykset
”Maistuuko ruoka?” kysyi Sinikka Tolppa lounaslautastaan tyhjentävältä Jussilta.
”Sinikka! Mukava nähdä sinua. Joko ehdit itse syödä?”
”Tyhjensin jo yhden lautasellisen ruokaa. Ei passaa syödä liian paljon, kun sentään ollaan laihduttamassa lääkärin ohjauksessa. Pidit melkoisen puheen siellä laihdutusillassa.”
”Joo, ihan nolostuttaa kun innostuin paasaamaan. Enhän minä tiedä riittävästi siitä, mitä minulle on tapahtumassa. Intoa on enemmän kuin tietoa. Se tässä tuo pikkuisen epävarmuutta.”
”Hyvin sinä puhuit”, Sinikka vakuutteli ja jatkoi: ”Tulin ihan hyvälle tuulelle, kun kuuntelin tarinaasi. Saatan kokeilla laihdutusmenetelmääsi.”
”Siinä on todella vähän omaa keksintöä. Olen saanut paljon tietoa työkaveriltani Ristolta. Olisi mukava löytää samanhenkistä porukkaa, sillä välillä pistää vihaksi kun esimerkiksi laihdutukseen liittyvillä keskustelupalstoilla haukutaan, kun tuon esille tämän ruokavalion hyödyt.”
”Keskustelupalstoilla on usein aika kova meno päällä. Kiinnostaisiko sinua jutella isoisäni kanssa? Tiedätkö Tauno Tolpan? Eläkkeellä oleva sisätautilääkäri, jolla oli tapana aikoinaan vastata radiossa kuuntelijoiden terveyttä koskeviin kysymyksiin? Taunon terveystunti oli aika suosittu ohjelma.”
”Muistan minä toki Taunon tunnin! Onko hän isoisäsi?”
”Onpa hyvinkin. Tauno on rakas isoisäni. Hänen kanssaan aika ei tule pitkäksi. Tauno viettää eläkepäiviään kesämökillä. Tulin sieltä ihan äsken. Syötiin järvestä äskettäin nostettua kalaa ja oman pihan vihanneksia. Juteltiin muuten hetken aikaa sinun esitelmästäsi laihdutusillassa. Tauno piti ohjeitasi ihan järkevinä.”
”Vautsi vau! Olisi todella mukava jutella Tauno Tolpan kanssa. Hän voisi tuoda asioihin sellaista kaipaamaani tieteellistä ulottuvuutta. Minulla on käytäntö ehkä jonkinlaisessa hallinnassa, mutta teorioista olen pihalla kuin lumiukko.”
”Mikä estää käymästä Taunon luona juttelemassa? Voisin esitellä sinut ja näyttää missä mökki on. Löydät sitten itse perille tarvittaessa.”
Sinikka jäi odottamaan Jussin lautasen tyhjenemistä. Pavut ja parsakaalit löysivät vähitellen tiensä Jussin suuhun. Mussuttaa niin söpösti tuota kaalia, Sinikka mietti. Onkohan Jussi varattu? Ei hänellä ainakaan sormusta ole sormessa, mutta se nyt ei tietenkään merkitse mitään enää nykyaikana.
Sinikka oli miettinyt asemaansa sinkkuna hetken jos toisenkin elämänsä aikana. Internetin keskustelupalstoilla puhuttiin laihdutuksen lisäksi sinkkuna olemisesta ja seurustelusta. Siitä aiheesta Sinikka oli viestittänyt kaiken sen, mikä oli ylipäänsä mahdollista saada irti. Nyt kun hän oli tottunut elämäänsä ja yksinäisyyteensä, asia ei enää vaivannut. Päivä päivältä tuntui selvemmältä, että hän jäisi sinkuksi. Ainoastaan Jussin tapaiset miehenköriläät saivat hänet pohtimaan mahdollista parisuhdetta.
”Sorry nyt, mutta minun on kysyttävä sinulta jotain henkilökohtaisempaa?”
Jussi nyökkäsi kömpelön hyväksyvästi.
”Elätkö sinä parisuhteessa?” Sinikka kysyi.
”Ei, luokittelisin itseni lähinnä ikuiseksi poikamieheksi…”
”Heh, ikuisiin poikamiehiin pitää suhtautua leikkimielellä”, Sinikka keskeytti ja ryhtyi kertomaan sinkkuudestaan. Hän kertoi siitä miten parisuhde ei todellakaan ollut mikään lopullinen päämäärä mihin hän kaikella tarmolla pyrki. Kiinnostavia miehiä ei niin vaan ollut osunut tielle. Sinikka ei kuitenkaan pitänyt yksinäisyyttään epäonnistumisena, niin kuin monet hänen naisystävänsä tilanteen analysoivat.
”Parisuhteessa elävät tuntevat yleensä parhaiten miten yksinäisyyteen pitäisi suhtautua”, Jussi vastasi sarkastisesti, ja jatkoi:
”Joskus olen harmitellut sitä miten vähän minulle tapahtuu naisrintamalla. Koen välillä epäonnistuneeni siinä, missä muut sisarukseni ovat monin verroin paremmin minua suoriutuneet. Kun nuorimmalle sisarelleni syntyi ensimmäinen lapsi, olin ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni ihan aidosti hämmästynyt ajatteluni onttoudesta. Mielestäni ihmisen lisääntymisvietti on erittäin kiihkeä voimavara, jonka kautta voi kokea jopa filosofisella tasolla elämänsä merkityksekkääksi. Toisaalta eläminen toisen ihmisen lähellä lienee hetkittäin äärimmäisen vaivalloista. Toisen lähellä
eläminen syö pahimmillaan vietit aika puhki”, Jussi huomasi sanovansa Sinikalle.
”Juuri noin minäkin olen ajatellut. En lähde mielelläni uhraamaan vapauttani jonkun kanssa, jota en pitäisi elämäni suurimpana rakkautena. Kun ajattelen miten ystäväni ovat ajautuneet parisuhteisiinsa, niin ei siinä ole ollut aina välttämättä niin paljon hohdokkuutta. Ulospäin näytellään niin rakastunutta, mutta monien vuosien tuttavuus ja ystävyys on opettanut lukemaan ystävää kuin avointa kirjaa. Romanttiset tunteet tulevat ja menevät. Minä en ole uskaltanut seurustella, kun pelkään rakkauden katoavan.”
”Sen näkee naamasta kun lakkaa saamasta. Junnu Vainio tiesi miten homma pelittää. Parhaimmillaan pystyn kuvittelemaan ihastuvani sitten aikanaan johonkin ihmiseen, enkä eläväni mitään jokaiselle ihmiselle kuuluvaa kliseitten reunustamaa unelmaa.”
”Voisitko kuvitella ihastuvasi minuun?” Sinikka kysyi yllättäen.
”Voisin”, Jussi sanoi yllättävän itsevarmasti ja räväytti päälle leveän hymyn. ”Mutta ensin haluan tutustua isoisääsi, heh. Käykö tänä iltana?”
”Vai niin, isoisä vetää pitemmän korren. Enpä ihmettele yhtään. Ensin työ, sitten huvit. Tavataanko täällä uudestaan töitten jälkeen? Lopetan vähän viiden jälkeen.”
”Sopii minulle.”
Jussin työpäivää häiritsi ajoittain Sinikan suorapuheisuuden aiheuttama hämmennys. Ensivaikutelma Sinikasta oli sekava. Jussi oli ollut kerran aivan onnettomasti rakastunut, mutta suhteen mentyä karille hänelle oli muodostunut yhä selvemmäksi käsitys, että energiaa oli järkevämpää käyttää muuhun toimintaan kuin naisten metsästämiseen.
Tauno Tolpan kesämökillä
Sinikan ohjaama auto siirtyi asfalttitieltä nimismiehen kiemuroiden täyttämälle hiekkatielle.
”Tauno vihaa tätä pölyävää maantietä. Minä taas pidän tästä tiestä. Se seurailee niin somasti keltaisena kukkivia rypsipeltoja. Maaseutua ei voita mikään”, Sinikka jutteli.
”Jep, on tosi mukava päästä maaseudun rauhaan”, Jussi vastasi.
”Tauno viettää suuren osan kesästään mökillä. Kymmenisen vuotta sitten hän lupasi vähentää työtahdin ihan minimiin aina kesän ajaksi. Aika hyvin hän on pitänyt lupauksensa ja varsinkin nyt eläkeläisenä hänellä on yhä vähemmän asiaa kaupunkiin.”
”Viisas päätös. Jokaisen pitäisi ymmärtää nauttia eläkepäivistään.”
”Tauno ei kuitenkaan missään nimessä ole toimeton siellä mökillään. Soutaa, kalastaa, marjastaa ja lukee tiedelehtiä. Kun mökille saatiin nettiyhteys, hän ei tule enää kaupunkiin sähköpostiakaan tarkistamaan.”
”Voisin kuvitella, että Tauno on tehnyt ihan järkevän valinnan. Jännittää mitä hän mahtaa ajatella meikäläisestä?”
”Älä huolehdi turhista. Tauno on todella mielissään, kun saa juttuseuraa ja tieteellistäkin pohdittavaa.”
Sinikka innostui kertomaan isoisästään ja hienosta ystävyydestä, joka heidän kesken vallitsi. Ei ollut mikään salaisuus, että Taunon suosikiksi oli sisarusten joukossa muodostunut juuri Sinikka.
Mitä enemmän Jussi kuunteli Sinikan tarinaa, sitä enemmän hänelle kävi ilmeiseksi, että Taunossa saattoi täyttyä toive sellaisesta laadukkaasta ihmissuhteesta, jolla olisi merkitystä elämän ahdistuksen vastapainona. Jussi oli usein löytänyt itsensä pohtimasta yhteiskunnan rappiota, turvarakenteiden luhistumista, ihmisten itsekkyyttä ja sen lisääntymistä. Hän oli yhä vakuuttuneempi siitä, että oli pahemman kerran pulassa ajatuskuvioineen.
Miten esimerkiksi oli mahdollista, että hän joutui niin ankarien tunnekuohujen valtaan vieraillessaan internetin keskustelupalstoilla? Hän oli hakenut palstoilta turhaan myötätuntoa ja ymmärrystä valitsemalleen laihdutusmenetelmälle. Joidenkin keskustelijoiden vihaisissa viesteissä ei ollut löydettävissä minkäänlaista hyvää tahtoa. Yrittäessään järkisyin lieventää keskustelijoiden kiukkua lempeydellä ja avoimella mielellä, hän oli päinvastoin huomannut vihan voimistuvan.
Hän odotti kohtaavansa Taunossa myötätunnon ja arvostelukyvyn hyveitä. Realistina Jussi tosin oli valmis peittämään odotusarvonsa epävarmuuden viitalla. Eihän olisi mikään ihme, vaikka Tauno viis veisaisi hänen höpötyksistään. Jussin ajatukset katkesivat Sinikan äkilliseen huudahdukseen.
”Katos vaan, Tauno odottaakin meitä portilla!”
Heitä oli vastassa iloisesti hymyilevä vanhaan ja kuluneeseen verryttelypukuun sonnustautunut mies. Uurteiset kasvot virittivät kasvoille ilkikurisen ilmeen.
”Näinkö se nuoripari saapuu minua tapaamaan, oikein omien eväitten kera?” Tauno kysyi ja nyökkäsi farmariauton peräkontissa lojuvien ruokakassien suuntaan. ”Eikö minun terveellinen mökkiruokani enää kelpaa?”
”Älä nyt heti rupea moittimaan meitä. Ihanan mökkiruokasi täydennykseksi innostuimme tuomaan muutaman saunaoluen ja niitä mainostamiasi värikkäitä kasviksia.”
”Vai niin, saat anteeksi ja ilolla otan vastaan tarjotut komplementit. Mennään sisään. Ehdimme tyhjentää saunaoluet sitten illemmalla, mutta voisit nyt heti tuoda väriä illallispöytään. Siellä on palvattua peuranlihaa ja chilillä terästettyä kukkakaalimuhennosta odottamassa.”
Jussi sai huomata Sinikan puhuneen totta. Tauno oli mainio mies. Hän piti jutuillaan mielenkiintoa yllä kerta kaikkiaan ilmiömäisellä tavallaan.
”Ihan hiljattain ilmestyi australialaistutkimus, joka väitti, että liikalihavuus saisi alkunsa jo kohdussa. Tutkijoiden mukaan monet ylipainoiset saattoivat ohjelmoitua lihaviksi jo raskausaikana, sillä äidin raskaudenaikaisen painonnousun todettiin vaikuttavan jälkeläisen painonkehitykseen. Mitä pulskemmassa kunnossa äiti oli raskauden aikana, sitä suuremmaksi muodostui lapsen painoindeksi. Yhteyttä on toki epäilty aiemminkin, mutta sen ei tätä ennen ole osoitettu ulottuvan aina aikuisikään asti. Tutkittavia oli kunnollinen otos, olisikohan ollut peräti 2400. En ihan tarkkaan muista. Lasten painoindeksiä seurattiin vuosi vuodelta, kunnes seuraaminen lopetettiin heidän tultuaan 21-vuotiaiksi. Lasten tiedot yhdistettiin sitten rekistereistä poimittuihin tietoihin äitien raskaudenaikaisesta painonnoususta. Äidit lihoivat raskauden aikana keskimäärin 15 kiloa. Pidän australialaistutkimuksen tuloksia varteenotettavina ja asiaan pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Minä varoittaisin odottavia äitejä nimenomaan hiilihydraattipitoisten välipalojen nauttimisesta.”
Tauno ei malttanut jäädä kuuntelemaan muiden kommentteja, vaan jatkoi tarinointiaan:
”Niin, oletteko kuulleet, että naisten pitäisi aina syödä miesten seurassa? Semmoinenkin asia on selvinnyt. Kanadassa on eräässä McMasterin yliopistossa julkaistu aika hassu tutkimus, jonka todenperäisyyttä Sinikka voisi kokeilla. Mitä sanotte tästä: Miesten seurassa syövä nainen syö vähemmän energiaa sisältävän ruoka-annoksen. Sen sijaan jos naiset syövät keskenään, kaloreita ei lasketa.”
”Voi olla, että näin on. Mutta paljoako se sitten auttaa painon suhteen jos kotona, siellä miesten ja muidenkin näköpiirin ulkopuolella, mussutetaan oikein olan takaa, kun kroppa kaipaa energiaa ja tuli syötyäkin niin terveellisesti…”, Sinikka tokaisi.
”Tällaiseen johtopäätökseen kuitenkin päätyi kanadalaisen yliopiston nuori naispsykologi Meredith Young viimeisimmässä paperissaan tiedelehdessä Appetite. Hänen havaintojensa perusteella ruokavalintoihimme vaikuttavat sukupuolemme ja se, onko ruokailuseurueessa läsnä naisia vai miehiä. Young tarkkaili opiskelijoita luonnollisessa ympäristössä kolmessa suuressa yliopistoruokalassa. Ruokalassa oli laajat valikoimat ruokaa ja tarjolla runsaasti erilaista pöytäseuraa. Young huomasi naisopiskelijoiden syövän vähemmän kaloreita sisältävän ruoka-annoksen miesten seurassa kuin jos naiset ruokailivat keskenään. Jotta te saisitte vielä enemmän päänvaivaa ja tilaisuuksia testata syömiskäyttäytymistänne, Young huomasi erikoisuutena, että sekaseurueessa miesten lukumäärä määritteli sen miten paljon energiaa naiset söivät. Mitä enemmän miehiä oli pöytäseurueessa, sitä niukemmin kaloreita oli naisten lautasella. Paljon enemmän kaloreita popsittiin kikattavassa naisseurueessa”, Tauno jatkoi.
Jussi sanoi ilkikurisesti: ”Nyt kaikki naiset lounaalle minun kanssani. Näin pysytte hoikempina.”
”Heh, heh. Vakavoituessaan psykologiaa opiskeleva Young kertoi sitten vielä syömisen sosiaalisesta ulottuvuudesta. Yliopistoruokaloissa oli sellainen tilanne, että ruokaa ei tarjottu pöytiin. Ruoka käytiin hakemassa tiskiltä ennen ruokapöytään hakeutumista. Näin ollen naisilla oli jo mahdollisesti jokin tietty pöytäseura mielessä ennen ruokavalintaansa. Young ei itse ollut yllättynyt havainnoistaan. Elintarviketeollisuus kohdistaa mainonnassaan huomionsa hoikkiin naisasiakkaisiin ennemmin kuin pullukoihin. Tämä asetelma synnyttää naisissa tiettyjä odotusarvoja ruokailun suhteen. Pieniä ja terveellisempiä ruoka-annoksia pidetään naisellisempina ja naiset pitävät mahdollisuuksiaan miesmarkkinoilla parempina, jos syövät pienempiä annoksia. Miehiin eivät tällaiset ruokailutilanteet paljon vaikuta. Mies syö silloin kun on nälkä ja sillä ei ole mitään merkitystä istuuko samassa pöydässä liuta miehiä vai kourallinen naisia. Kaikkea tässä maailmassa tutkitaan. Mitä mieltä olet tutkimuksen johtopäätöksistä? Onko asia näin?” Tauno uteli.
”Tuostahan saisi viriteltyä aika villit iskurepliikit. Älä syö siellä tyttöporukassa, vaan tule rohkeasti tänne miesseuraan, niin hoikistut ja pysyt kauniina.” Jussi uskalsi ehdottaa.
”Muistatko Sinikka sen yhden juipin, jonka kanssa seurustelit jokunen vuosi sitten? En tiedä millaisia iskurepliikkejä se tyyppi oli sinuun käyttänyt, mutta ensimmäiseen puoleen vuoteen et kauheasti kehdannut syödä hänen seurassa. Sitten kun teillä meni välit poikki, niin rupesi sinullekin taas ruoka maistumaan.”
”Älä kiusaa! Jatkakaa te juttelua, tämä pullukka lähtee nyt tiskaamaan. Kiitos laihduttavasta seurasta.” Sinikka tokaisi ja ryhtyi sanojensa vakuudeksi keräämään astioita kokoon.
”Kyllä Sinikka ymmärtää huumoria. Missä te tapasitte?”
”Lääkäri Hiltusen laihdutusryhmässä me eka kertaa tavattiin. Pakko sanoa, että en ole mitenkään varma siitä, kääntyykö tämä meidän välillä ystävyydestä mitenkään vakavampaan suuntaan.”
”Ehkä parempi niin. Onnettomia pareja on ihan liiaksikin tarjolla. Ystävyys on se, joka kestää, jos on kestääkseen. Ehti tuo Sinikka jo vähän kertoa sinun laihdutuksestasi. Olit tehnyt melkoisen vaikutuksen esitelmälläsi laihdutusillassa”, Tauno sanoi.
”Kaverini Riston ansiota se esitelmä on. Hän kirjoitti minulle sen puheen. Siitä tulikin mieleeni, oletko sinä perehtynyt tuohon Atkinsin ruokavalioon. Miten vakaalla pohjalla se lepää noin niin kuin tieteellisesti?”
”Atkinsiin olen toki törmännyt työurallani. Ei kai se ihan mahdoton ruokavalio ole. Moni lääkäri ei taida ymmärtää mistä tuossa ruokavaliossa oikein on kyse, mutta siitä huolimatta tarjotaan varmojakin mielipiteitä sen turmiollisuudesta. Sinulle se taitaa sopia ihan hyvin?”
”Kiva kun kysyit. Olisi todella mukava käydä kanssasi läpi miten tämä ruokavalio toimii ja miten paljon siitä on tieteellistä näyttöä. Olen vähän yli vuoden kuunnellut kaverini Riston ideointia tästä ruokavaliosta. Risto on ihan tavallinen insinööri kuten minäkin. Ei meillä ole mitään ravitsemuskoulutusta. Aika lennokkaita ajatuksia meillä kyllä on. Risto ei esimerkiksi laisinkaan usko siihen, että minun kannattaisi syödä viljakuituja. Hänen mielestään riittää mainiosti, että minä saan kuituni noista vihanneksista. Kuitua syödään Riston mielestä lähinnä peräsuolen toimintaan ja kolesterolia käytetään aivoissa. Se kumpaan päähän haluaa panostaa, onkin sitten omissa käsissä. Joku ihmeen sydänterveysliittokin tuputtaa kuitua siinä määrin, että he voisivat Riston mielestä vaihtaa nimensä sen ruumiinosan mukaiseksi, jonka toimintaa näyttävät eniten suojelevan.”
Tauno naureskeli: ”Kyllä minäkin olen vähän samaa mieltä. Eiköhän siinä ole käynyt niin, että kuitujen terveysvaikutuksista on runsaasti näyttöä, mutta aika pientä eroa on siinä, mistä ruoka-aineesta se kuitu otetaan. Myös määristä on aika vaikea päästä yhteisymmärrykseen. Voihan sen kuidun tosiaankin ottaa vaikka vihanneksista. Ei leipäviljaa siihen välttämättä tarvita. Ihan äskettäin näin jonkin tiedepaperin, jossa ilmoitettiin yllättävänä löydöksenä se, että vehnää syöneissä tulehdukseen liittyvien geenien ilmentyminen lisääntyi. Tutkimusryhmä oli varmistanut tämän geenihavainnon vielä tutkimalla verenkierron tulehdustekijöitä. Mitä enemmän vehnäsiä oli purtu, sitä enemmän veressä oli tulehdustekijöitä. Tällaista matala-asteista tulehdusta pidetään yhtenä avaintekijänä diabeteksen kehittymisessä. Johtopäätös voisi olla: vehnäinen nisu ja muut vehnäleivonnaiset pois ruokavaliosta. Monelle ravitsemusasiantuntijalle taitaa olla aika tärkeää pitää kuitulinjauksesta kiinni, koska sitä heille opetetaan.”
”Omien kasvojen säilyttäminen on heille tärkeämpää kuin ravitsemusneuvonnan tarpeessa olevan terveys. Tuolla meidänkin terveyskeskuksessa on yksi ravitsemusterapeutti. Se on välillä niin pihalla näissä perusasioissakin. Minä olen esimerkiksi yrittänyt selittää miten tärkkelys on lihavan suurin ongelma ruokavaliossa, eikä se paljon parjattu rasva ja liha. Kun syömme paljon perunaa, riisiä ja viljatuotteita, saamme myös runsaasti energiapitoista tärkkelystä. Mitä vikaa on näissä terveellisissä ruoka-aineissa: paprika, porkkana, ruusukaali, auringonkukansiemenet, muikku, siankinkku, maksapaisti, papupata, sinihomejuusto ja mineraalivesi?”
”Tuollaisistako ruoka-aineista se ravitsemusterapeutti hermostui sinulle?” Tauno kyseli.
”Hermostuipa hyvinkin. Minun pitäisi jäytää järjettömiä määriä viljatuotteita. Virallisten suositusten lumoissa ollaan niin totaalisesti, että kinkut ja maksapaistit saavat tylyn kohtelun. Ymmärränhän minä, että kuitua sisältävät elintarvikkeet ovat terveellisiä valintoja, mutta tolkuton viljakuidun ihannointi on minulle täydellinen mysteeri. Olisin ymmärtänyt ravitsemusterapeuttia paremmin, jos noissa mainitsemissani eväissä olisi jotain eksotiikkaa. Päinvastoin, eväät löytyvät mistä tahansa lähikaupasta ja niillä nälkä pysyy loitolla. En harrasta mitään ihmeellisiä virityksiä, vaan syön tavallista suomalaista perusruokaa. Noissa ruuissa on paljon vitamiineja ja hivenaineita. Ristolla on muuten aika jännä idea liittyen noihin vitamiineihin. Haluatko kuulla?”
”Tottakai, anna tulla” ,Tauno sanoi selvästi asiasta innostuen.
Ja Riston selitys saadaan sitten kuulla muutaman viikon kuluttua ilmestyvässä juttusarjani kolmannessa osassa.
Jaksatko odottaa?
Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori
Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/
About Author
Paluuviite:Väärin sammutettu – väärin laihdutettu, osa 7 - Turpaduunari
Paluuviite:Väärin sammutettu – väärin laihdutettu, osa 8 - Turpaduunari
Paluuviite:Väärin sammutettu – väärin laihdutettu, osa 5 | Turpaduunari
Paluuviite:Väärin sammutettu – väärin laihdutettu, osa 4 | Turpaduunari
Paluuviite:Väärin sammutettu – väärin laihdutettu, osa 3 | Turpaduunari