Tiede ja käytäntö erkanevat

Kirjoittaja: Jouni Jämsä

Tiede-nimestä on tullut lyömäase ja monesta käytännöstä halutaan humpuukia. ”Vääräoppisia” arvostellaan, nimitellään ja aloja yritetään syrjäyttää. Tieteen ”omistavat”: professorit, lääkärit, koulutetut ravitsemusterapeutit, skeptikot ja toimittajat, ovat vihoissaan kansalaisille, jotka tekevät omia valintoja. Kiihkoisimmat vaativat myös leimaavaa puoskarilakia, jolla lähtökohtaisesti rajattaisiin sairaiden mahdollisuuksia itse valita laajemmin hoitonsa. Puoskarilakihan tarkoittaisi sitä, jos saat diagnoosin syöpä, diabetes tai mielenterveysongelma, et olisi enää kykeneväinen valikoimaan itse omia hoitojasi, vaan lääkäri päättäisi hoitosi.

Puoskarilaki on kieltolaki

Asetelma voi tuntua absurdilta, mutta asiaa tukee mm. verorahoilla toimiva Yle, jonka toimittaja Satu Miettinen on ollut tässä asiassa jo vuosia aktiivinen. https://yle.fi/uutiset/3-8635004, https://yle.fi/uutiset/3-10482715. Yle toimiikin usein ”syyttäjänä ja oikeuslaitoksena”, jossa valikoitujen taustajoukkojen johdolla laitetaan ihmisiä tai -ryhmiä julkiseen jalkapuuhun. Aktiivisia tässä asiassa ovat muutoin olleet: lääket. prof. Juhani Knuuti, polit. Päivi Räsänen psyk. Hannu Lauerma, emer. dos. Markku Myllykangas, mutta kuka näistäkään tuntee luontaisia hoitoaloja tai vaikutustapoja mitenkään? – ei tietääkseni kukaan – kyse on enemmänkin vihasta tai asenteesta toista alaa kohtaan.

Lainsäädäntö asiassa, jossa ei ole uhreja tai syyllisiä. Puoskarilaki on kieltolaki, enkä tiedä yhtään kieltolakia, josta olisi ollut jotakin hyötyä. Puoskarilain mahdollisuutta verrattaan usein myös Ruotsiin, jossa kyseinen laki asetettiin lääkäreiden toiveesta 1960. – joihin aikoihin vielä lapsia piti kurittaa väkivalloin, homot olivat sairaita tai rikollisia ja naisten asioista päättivät miehet – se oli sitä aikaa. Mutta ei Ruotsissakaan käytännössä puoskarilakia enää juuri noudateta. Edes Neuvostoliitossa ei rajattu ihmisiä hoitamasta itseään halutulla tavalla. Myöskin jo perustuslaissa 2.6§ kielletään asettamasta ketään eri asemaan. Siinä mainitaan myös sairaudet semmoiseksi.

Onko myös yliopistoista tullut käännytyslaitoksia?

Usein kuulee, kuinka juuri yliopistoissa painotetaan opiskelijoille: ”huuhaata pitää karttaa/ se pitää tuomita/ heidän kanssaan ei pidä olla missään tekemisissä”. Tämmöinen missio on tuttua yleensä uskonpuhdistuksissa. Mikä sitten on huuhaata? Voiko esim. jonkun alan professori määrittää itselleen tuntemattoman alan tai ihmisen kokemat asiat huuhaaksi ja opettaa sitä totuutena oppilailleen? Eikö juuri sellainen toiminta ole ”uskomusta tai kiihottamista”? Kaikkea ei pystytä todistamaan tai tutkimaan samalla tavalla tai tarvittava raha puuttuu, mutta se ei tee asioista huuhaata.

Mitä huuhaalla tarkoitetaan?

Huuhaalla tarkoitetaan usein niitä asioita, joita kaupallisempi teollisuus ei himoitse ja niihin panosta – kuten usein juuri luontaiset hoidot, joita ei voi patentoida. Turun Yliopiston lääkäriksi opiskelevat ovat opettajansa Juhani Knuutin innoittamana lähteneet nyt myös kansan keskuuteen poistaman yhteiskunnasta huuhaata: https://yle.fi/uutiset/3-10456745, https://yle.fi/uutiset/3-10453150, koska vielä niin monet ihmiset uskovat tutkitun lisäksi myös kokemukseen.

Näiden lääkäriopiskelijoiden tarkoitus olisi päästä mm. kouluihin puhumaan lapsille, mitä tiede on ja mikä ei ole tiedettä. Eli mihin lasten pitää uskoa ja mihin ei. Samaan aikaan kuitenkin tieteen edustajat joutuvat alati myöntämään, että tiede on itseään alati korjaava ala – jossa ei ole absoluuttista totuutta. Tänään aurinko kiertää maata, mutta huomenna osat vaihtuvat. Mikään ei ole ollut niin väärässä kuin tiede ja sen on historia meille aina uudestaan opettanut – joten miten varsinkaan valikoitu tai kaupallisessa tarkoituksessa tehty tiede voisi olla ainoa totuus?

Tutkimukset joilla tehdään nykyisin tiedettä, kustantaa yhä useammin suurteollisuus. Teollisuudella on tarvittavia rahoja, joilla voi nykyisin todistaa/ rekisteröidä melkein mitä tahansa. Rahan määrä on usein tutkimuksissa se oleellisin asia. Jos vaikka leipäteollisuus tarjoaisi sinulle miljoona euroa tutkimukseen: onko ruisleivästä hyötyä diabetekseen – niin luuletko tulevasi tutkimuksissasi siihen tulokseen: En kyllä löytänyt mitään viitteitä sen hyödystä?

Tai kun vielä -70 luvulla oli yleistä, että lasten korvatulehdusta hoidettiin puhaltamalla tupakansavua lapsen tulehtuneeseen korvaan, ja tulehdus melkein aina parani. Nyt 2000 luvulla, kun lääketeollisuus toi omat nikotiinivalmisteet markkinoille, ilmestyi pian tutkimustulos, että tupakansavu aiheuttaa korvatulehduksia ja siitä tuli totuus.

Puolueettomuutta tarvittaisiin

Meillä ei ole puolueetonta tahoa, joka tutkisi erilaisia hoitomalleja, -kokemuksia ja kertoisi, mitkä käytännössä toimivat ja mitkä ei – vaikka juuri semmoinen taho tarvittaisiin, mutta se ei ole tätä päivää.

Moni joutuu hylkäämään nykytieteelliset väittämät, koska ruokaympyrät tai lääkekuurit eivät vain usein tuo sitä luvattua hyötyä tai haitat ovat hyötyjä suuremmat. Ihminen on osa luontoa ja lähes kaikkea voisi hoitaa luontaisesti, -yksilöllisesti. Luontaisilla menetelmillä on usein myös satojen tai tuhansien vuosin käyttökokemus.

Vaihtoehtoja tarvitaan

Jos halutaan kuitenkin oikeasti Suomeen terveempiä ihmisiä ja veronmaksajia, niin yhteiskunnan pitää tarjota enemmän vaihtoehtoja nykyisille lääkekuureille, jonka muutoksen tarpeesta kertoo alati lisääntyvät sairausluvut ja terveydenhoitomenot. Katsoin taulukkoa vuosilta 2000–2016, jossa menot ovat jo yli 20 miljardia euroa vuodessa. Sairaanhoitajat kirjoittavat nykyisin myös reseptejä, kun ennätyssuuri määrä lääkäreitä ei kykene tarvetta hoitamaan. Pelkään, että niin kauan kun sairaat ovat rahassa mitattuna hyödyllisempiä kuin terveet, muutosta ei tule, mutta kirjoitan asiasta silti.

Terveydenhoitomenot ovat jo yli 20 miljardia euroa vuodessa

Kohta lääkkeetön ihminen on kummajainen ja vastuuton. Seuraava askel kun on asteittainen pakollinen lääkitysmalli, jonka moni kokee jo nyt lääkkeiden heille aiheuttavan. Rokotuksissa on menty osin jo pakkomalliin, ja myöskään vanhuksella ei ole lääkityksissä paljoa päätösvaltaa. Kannattaako yhteiskunnan kuitenkaan rakentaa enempää tälle lisääntyvälle diagnostiikalle ja lääkitysmalille? Monet puolustaa tätä mallia, ajattelematta asiaa sen tarkemmin. Malli kuitenkin kuluttaa alati enemmän verorahoja, saastuttaa luontoa ja samalla sairaat lisääntyvät. Myöskin laajojen lääketieteellisten tutkimusten mukaan , vain 11 % potilaista saa lääketieteellisistä hoidoista todellisen avun ja vastaava tutkimus 2007, oli hyötyluku vielä 13 %. Keski-iän nousu nykyisen hyvinvoinnin- ja rauhan aikana, ei taas ole mikään terveysmittari.

Pitäisikö kieltojen sijasta yhteiskunnan (vaikka ensin kokeilumielessä) tukea eri hoitotapoja ja ruokavalioita. WHO strategiassaan who.int/medicines 2014 suositti jäsenmaitaan lisäämään/ helpottamaan CAM- (Complementary and alternative medicine) täydentävä- ja vaihtoehtohoitojen saatavuutta. Valtio voisi tällöin tukea jatkossa myös luontaisia hoitoja ja viimekädessä ihmiset itse päättäisivät, miten haluavat maksamillaan verorahoilla itseään hoidettavan.

Kaikki humpuuki jää aina automaattisesti pois, jos sitä edes on. Tämä olisi demokraattista ja oikeudenmukaista verorahojen käyttöä, vaikka tietämättömät tätä oikeudenmukaisuutta aluksi vastustaisivatkin. Eivät ihmiset hakeudu ilmaiseenkaan hoitoon, jos niistä ei ole hyötyä, mutta se että ”pakotetaan” aina vain koviin oirehoitoihin, näyttää tulevan monessa suhteessa aivan liian kalliiksi, ja ne rahat ovat kaikesta muusta pois.

Olen täysin varma, että sairaudenhoitokulut tulisivat näin roimasti laskemaan ja sairaat vähenemään. Voisin luetella monia sairauksia, jotka katoaisivat näillä kehoa tukevilla hoidoilla, kuten vaikka lasten korvatulehduskierteet, joihin nyt käytetyt antibiootit altistavat monille (tulehduskierteelle, allergioille, käytöshäiriöille, suolistosairauksiin, lihavuuteen, diabetekseen, syöville, Ms-tautiin… (Prof. Pentti Huovinen) pysyville sairauksille – ja niiden hoitaminen se sitten vasta maksaakin ja kärsimykset päälle. Jo tulosvastuu on sairaudenhoidoissa asettunut väärin, niin muiden tahojen osoittelu, syyttäminen, nimittely, tai kieltolait, ei auta tässä asiassa yhtään, vaan tulee jakamaan kansaa ja syö luottamusta lääkäreihin. Varsinkin toimittajat: ottakaa asioista selvää, kuten teidän kuuluu, ennen kuin lähdette laillisia ammatinharjoittajia tuomitsemaan tai leimaamaan.

Jouni Jämsä

CAM-terapeutti – tekee vaimonsa kanssa terveysmittauksia, kehoa tukevia hoitoja sekä yksilöityjä ruokarajoitteita.

4 kommenttia artikkeliin “Tiede ja käytäntö erkanevat”

  1. Kahden nyt jo aikuisen lapsen äitinä kiinnitin huomion korvatulehduksia eli otiittia koskevaan kommenttisi. Laajojen tutkimusten mukaan neljä viidestä korvatulehduksesta paranee ilman lääkitystä, ja se viides muuttuu bakteeriperäiseksi joka sitten on hoidettavissa antibiooteilla. Tiedon puute lääkäreiden keskuudessa 90-luvulla ei ollut se tekijä joka lääkitsi 80 prosenttia tapauksista antibiooteilla, vaan vanhempien vaatimukset saada lapselleen kuuri. Nykyisin ollaan menty hurjasti eteenpäin, tosin vielä piisaa tolvanoita vanhempia jotka eivät ole kuulleet jaan viruksen ja bakteerin eroista taudinaiheuttajina.

  2. Paluuviite: Uskomushoito-sana on suomalaisen lääkärin keksimä pilkkanimi - Turpaduunari

  3. Kiitos Jouni! Hieno kirjoitus -ja täyttä asiaa!. Ja kiitos Merjalle kommentista.

    Nyt on kaikkien korkein aika olla yhteydessä kansanedustajiinsa, sillä Lakialoite laiksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamisesta ( https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lakialoite/Sivut/LA_54+2018.aspx ) menee jo tänään lähetekeskusteluun ja tätä lakia ollaan nyt vimmalla ajamassa lävitse. Lakialoitteen perusteluosassa puhutaan vielä ympäripyöreitä asioita mutta kuten tunnettua, piru asuu yksityiskohdissa. Katsokaapa lakialoitteessa ehdotettavaa 4b lukua:

    4 b luku
    Terveydenhuollon ammattihenkilön tutkimusta ja hoitoa edellyttävät potilasryhmät ja sairaudet
    23 f §
    Oikeus tutkia ja hoitaa eräitä potilasryhmiä ja sairauksia
    Oikeus tutkia tai hoitaa henkilöitä on sallittu ainoastaan tämän lain 2 §:ssä tarkoitetuille terveydenhuollon ammattihenkilöille silloin kun:
    1) täysi-ikäinen henkilö ei mielenterveydenhäiriön, kehitysvammaisuuden tai muun syyn vuoksi pysty päättämään hoidostaan;
    2) alaikäisellä ei ole hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa suostumusta tutkimukseen tai hoitoon;
    3) tutkimukseen tai hoitoon sisältyy hypnoosia; tai
    4) potilasturvallisuus edellyttää muusta erityisestä, henkilön sairauteen tai hoitomuotoon liittyvästä syystä terveydenhuollon ammattihenkilön tutkimusta tai hoitoa.
    Muu kuin terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa hoitaa henkilöä, joka on raskaana tai jolle on tehty elinsiirto, taikka hoitaa syöpää, diabetesta, epilepsiaa, vakavaa mielenterveyden häiriötä, mielisairautta, dementiaa tai muuta näihin verrattavaa vakavaa sairautta taikka tartuntatautilaissa säädettyä yleisvaarallista tartuntatautia, ellei tutkimusta ja hoitoa toteuteta yhteistyössä lääkärin kanssa.

    Varsinkin tuo kohta 4 sulkee sisäänsä kaiken mahdollisen, eli käytännössä lain tullessa voimaan, voidaan kaikkien sairauksien edellyttävän terveydenhuollon henkilöstön tutkimusta tai hoitoa. Eli vaihtoehtoiset ja täydentävät hoidot sysätään tämän lain myötä täysin syrjään. Ja tämä on Lääketeollisuuden ja korruptoituneen lääkärikunnan tavoite.

    Joten tämä laki on torpattava alkuunsa. Nyt somet, s-postit ja puhelimet laulamaan ja yhteys edustajiinne.

    Sillä muuten meidät piru (lääketeollisuus ja lääkärit) perii!

  4. Kiitos Jouni, tämä kirjoituksesi on niin totta.

    Ajatelkaa, jos muutamista sarjamurhia tehneistä sairaanhoitajista mustamaalattaisiin koko terveydenhuoltoala, no onneksi niin ei tehdä.

    Sen sijaan terapeutit voidaan niputtaa yhteen ja mustamaalata koko ammattikunta yhden tai kahden negatiivisen tapauksen johdosta, ilman
    mitään kritiikkiä, edes toimittajilla eivät hälytyskellot soi. Missä on suomalainen tutkiva journalismi?

    Lääkäriliitto pyrkii käyttämään näitä yksittäistapauksia keppihevosena ja saada lailla suojattua oma ammattikuntaansa kilpailijoilta ns.
    ”puoskarilailla”.

    Paras tapa suojata kansalaiset ”puoskareilta” on saada koulutetuille terapeuteille Sosiaali- ja terveysministeriön kanssa yhdessä hyväksytyt koulutuskriteerit.

    Terapeuttijärjestöt ovat luoneet jo omavalvontaan perustuvat koulutuskriteerit, jotka kestävät kansainvälisen vertailun, tämä on hyvä pohja neuvotteluille.

    Tuleva laki pitää turvata koulutettujen terapeuttien asema, näin kansalaiset voivat turvallisesti hakeutua pehmeämpiin hoitoihin, jos he sitä haluavat.

    Koulutettujen terapeuttien tulee saada toteuttaa laillista ammattiaan ilman jatkuvaa häirintää ja mustamaalaamista.

    WHO ja EU edellyttävät jäsenmailtaan integroimaan perinteisiä hoitomuotoja kansallisiin terveydenhuoltojärjestelmiin ja Suomi on jo pahasti jäljessä tästä kehityksestä.

    Kieltolakien aika on ohi, nyt tarvitaan rakentavaa keskustelua koulutettujen terapeuttien ja viranomaisten välille.

    Merja Lindström pj
    Suomen Terveysjärjestö STJ ry

Olisi kiva kuulla kommenttisi!