Kirjoittaja: Sami Virtanen
Iltalehti päätti taas eilen (22.2.2019) kirjoittaa miten erotat hyvän ja pahan rasvan.
Yllättäen jutussa päästiin ylistämään rypsiöljyä:
“Rypsiöljyn sanotaan olevan terveellisin öljy sen sisältämien omega-3-rasvahappojen vuoksi.”
Hyväkarppausta?
Tuosta tietysti on helppo saada virheellinen kuva, että rypsiöljyä voisi nauttia sitten miten paljon hyvänsä. Ja nythän on virallisten asiantuntijoiden suunnalta ollut paljon ajatusta “hyväkarppauksesta”, jossa suositaan öljyjä, “pehmeitä rasvoja”.
Moni on myös sitä mieltä, että pitäisi lopettaa rypsiöljyn turha haukkuminen. Eihän rypsiöljy vaarallista voi olla? Mielenkiintoisen asiasta kuitenkin tekee se, että rypsiöljyn “vaarallisuus” on jopa sinne ravitsemussuosituksiin mahtunut, vaikkei sitä ehkä heti huomaakaan. Toki jos pysytään vain ravitsemussuositusten sisällä, niin rypsiöljy kyllä saadaan näyttämään vaarattomalta, eikä pieni määrä vielä vaarallista ole.
Liikaa rypsiöljyä
Mutta rypsiöljyä ON riittävästi liikaa helppo saada silloin, kun hiilihydraatteja vähennetään alle suositusten. Päivittäisestä energiasta pitäisi siis syödä vähintään noin puolet hiilihydraatteja, jotta monityydyttymättömien rasvahappojen saanti pysyy suositusten sisällä, eikä erityisesti omega-6 rasvahappoja saataisi liikaa.
Iltalehden jutussa oli myös maininta:
“Puolitoista ruokalusikallista rypsiöljyä päivässä saattaa jopa laskea joidenkin sydäntautien riskiä…”
Huvittavaa sinänsä, että jos katsotaan ravitsemussuosituksia, niin turvallinen maksimimäärä asettuu noin 2 ruokalusikallisen rajoihin, silloin vielä monityydyttymättömiä rasvoja ei tulisi liikaa. Jos taas kertatyydyttymättömien rasvojen määrä lähenee 20E%, niin sen jälkeen joko monityydyttymättömien ja/tai tyydyttyneen rasvojen 10E% raja pitäisi ylittyä. Ajatus siis jonkinlaisesta “hyväkarppauksesta” on mahdoton yhtälö. Tai ainakin silloin liikutaan hyvin vaarallisilla vesillä.
Onko sitten kaksi ruokalusikallista rypsiöljyä paljon vai vähän, no ainakin siihen mahtuu 4 pientä palaa sydänliiton suosittuja mokkapaloja. Siinä sitten olisi koko päivän sopiva määrä lisättyä rasvaa, öljyä. Tuohon kun lisää vielä suositellut leipälevitteet päälle, niin aika tiukkaa alkaa tekemään. Jos tietysti käyttäisi jotain muuta öljyä (esim. auringonkukkaa) kuin rypsiä, niin silloin määrä olisi entistäkin pienempi.
Jutussa oli virhe
Juttuun oli myös päässyt hyvin alkeellinen virhe, olisiko sitten vahinko vai tahallinen. (Alkuperäisessä jutussa kun ei näitä mainittu):
“Eniten transrasvoja tai tyydyttynyttä rasvaa löytyy rasvaisista maitovalmisteista, juustosta, voista…”
Nämä kuitenkin sisältävät luonnollisia transrasvoja, kun taas teollisesti kovetetut rasvat ovat niitä pahoja transrasvoja.
Nuo kaksi asiaa pitäisi jo opetella erottamaan toisistaan, sillä luonnolliset transrasvojen terveysvaikutukset poikkeavat edukseen teollisista transrasvoista. Esim maitorasvoissa olevilla CLA-transrasvoilla on todettu olevan useita terveysvaikutuksia.
Terveystietoiset nauttivat mieluummin kasviöljynsä puristettuna hedelmistä (oliivi, kookos, avokado, punainen palmuöljy) kuin siemenistä.
Sami Virtanen
Olen usein toisin ajatteleva maanläheinen ihminen.
Vuodesta 2010 lähtien olen ravintoon liittyen lukenut kirjallisuutta sekä englanniksi että suomeksi. Tosinaan saatan myös eksyä kuuntelemaan netistä löytyviä luentoja. Päivittäin seuraan uutisia maailmalla niin Ruotsista kuin muualtakin.
About Author
Juu, näinhän se on, rypsin viljely suomessa on katastrofi, ellei se ole luomurypsiä. Suomessahan käytetään ainakin rypsillä neonikotikoidipeitattua siementä rapsikuoriaista ja kirppoja vastaan, todennäköisesti sokerijuurikkaalla tilanneon sama. Se, että rypsiä ja juurikasta ei tarvitse ruiskuttaa kasvustoon, kuulostaa äkkiseltään hyvälle. Asia ei ole näin yksiselitteinen.
Peittausaine siemenen ympärillä maassa tuhoaa ja tappaa maan tärkeitä pieneliöitä, se tekee tavallaan saman kuin antibiootit ja alkoholi ja ruoan esimerkiksi E250 natriumnitriitti ihmisen mahalle ja suolistolle, ne tuhoavat mahan ja suoliston terveitä, tarpeellisia bakteereita ja E250, natirumnitriitti muodostaa yhdistyessään valkuaisaineiden kanssa nitrosoamiinia, mikä on syöpää aiheuttava aine. Ihmisen elimistössä sen vaikutusta voi vähentää C-vitamiinilla, siksi kaikissa punavärjätyissä/E250 säilötyissä lihajalosteissa, kuten makkaroissa on lisäaineena askorbiinihappo eli kemiallinen C-vitamiini.
Niin, neonikotikoidit tuhoavat maassa ensin maan pieneliöitä, maan mikrobistoa, mitkä tekevät maasta “elävän”. Sitten, neonikotikoidit ovat systeemisia, eli sisävaikutteisia valmisteita kasvissa, ne menevät koko kasviin, juuri siihen kukkaan, mihin kimalaiset ja mehiläiset tulevat rypsiä pölyttämään. Ne eivät siihen vielä kuole, mutta neonikotikoidit vievät kimalaisilta ja mehiläisiltä suunnistusvaiston, ne eivät osaa enää pesilleen ja se tarkoittaa niiden kuolemaa.
Sitten, kun mehiläiset ja kimalaiset menevät rypsin jälkeen metsän kasveihin, ne vievät sinne neonikotikoidipölyä. Hunajan torjunta-aineista oli tehty tutkimus, minkä mukaan 75 % tutkituista hunanäytteistä sisälsti torjunta-aineita. Jopa kaukaisilta Tyynen Meren saarilta otetuissa hunajanäytteissä oli jäämiä torjunta-aineista, eli torjunta-ainejäämät hunajassa ovat maailman laajuisia.
Sitten, kun rypsin siemen kehittyy, niin kasvi kerää kaiken saamansa “tiedon” siemneeseensä, koska se haluaa mahdollisimman hyviä jälkeläisiä. Se ei pysty erottamaan neonikotikoideja pois siemenestä, vaan niitä on myös rypsin siemenessä, mistä puristetaan öljyä taikka mistä teollisesti bensiinin teon kaltaisella menetelmällä, mm. heksaania käyttämällä valmistetaan teollista rypsiöljyä, mikä sopii polkupyörän ketjujen voiteluun, mutta ei ihmisravinnoksi.
Sitten, jos rypsi kylmäpuristetaan öljyksi, niin siinä rypsirouheessa, mikä karjalle syötetään, on myös neonikotikoideja.
Ihmeellistä, että vaikka Ursula Schwab on agronomi, hän niin himokkaasti puhuu, ilmeisesti raskaasti lahjottuna rypsiöljyn puolesta. Hän täysin ummistaa silmänsä rypsin viljelyn epäekologisuudelta ja siitä miten tuhoisaa pölyttäville hyönteisille on viljellä rypsiä Suomessa.
Eniten rypsiä käytetään ainakin Euroopassa Suomessa ja Britanniassa. Suomi on maailman johtava Alzheimer-kuolevien maa. Rypsiöljyn käytön, voin käytön vähenemisellä ja Suomen Alzheimer-Dementia-sairastavuudella ja kuolleisuudella on tilastollinen yhteys.
Minua hämmentää eniten että asia josta pitäisi puhua aina kun rypsiä suositellaan, vaietaan tyystin:
Rypsin viljely tappaa pölyttäjähyönteisiä. Jokainen joka käyttäää mitään tuotetta missä on rypsiä tai suomalaisesta sokerijuurikkaasta tehtyä sokeria on minun katsannossani ympäristörikollinen, koska rypsin ja sokerijuurikkaan viljelyyn Suomi haki ja sai erikoisluvan käyttää pölyttäjähyönteisiä tappavia neonikotinoideja.
Ne kas kun ovat yleensä kiellettyjä juuri siksi että ne pölyttäjähyönteisiä tappavat, enkä oikeastaan tajua miksi Suomi edes sen erikoisluvan sai. Neonikotinoidien käyttö vie meitä kohti tilannetta, jossa ainoa mahdollinen ruokavalio on kannibaali-karnivoori, kun ruuantuotanto nykyisessä laajuudessaan käy mahdottomaksi pölyttäjähyönteisten tuhoutumisen vuoksi.
Vieraskynälle, 2 ruokalusikallisen suositus on sille, että tuo määrä riittää omegoiden saantiin, toki ei kielletä enempääkään saantia. Montakohan desiä pitäisi kitata oliiciöljyä vastaavan O3 saantiin.
Ei ole juurikaan väliä, kun kummastakaan ei löydy DHA:ta, EPA:ta tai DPA:ta.
Kasviöljyjen omega-3-rasvat ovat liian lyhyitä. Niitä ei kannata verrata kalaöljyjen omega-3-öljyihin. On se vaan kumma, että nämä sekoitetaan aina keskenään. Siksi pitäisikin puhua kemiallisista nimistä eikä yleisesti omega-3:sta. Maksa kykenee kasvattamaan hiiliketjua, mutta vain 2-3 % kasviöljyn omegoista hyödynnetään.
Kiitos taas erinomaiesta jutusta. Oma kokemukseni on samanlainen. Lopetin rypsiöljyn ja kaikkien margariinien käytön useita vuosia sitten. Ruokavaliooni kuuluu aika vähän hiilihydraatteja. Sokeria en käytä. Sensijaan proteiinia ja rasvaa kuluu. Kalaa sekä siitä konsentroituja omega-3-öljyjä käytän päivittäin. Omituista että ei ole juuri koskaan nälkä.