Molotov-Ribbentrop -sopimus suomalaisessa ravitsemuskeskustelussa

Nyt kuuluu kummia! Diplomi-insinööri Sami Uusitalo ja professori Pekka Puska ovat samaa mieltä lasten lihavuudesta. Sain erityisluvan julkaista koko käsikirjoituksen, sillä Apu-lehden viimeisimpään numeroon ei mahtunut koko juttua. Mutta aloitetaan Turpaduunarin tukijoukkoihin kuuluvan avustajani Sami Virtasen kirjoittamalla jutulla!

WHO kertoo karmeita lukuja! Eurooppaa uhkaa vakava lihavuusongelma.

Vuoteen 2030 mennessä monissa Euroopan maissa yli puolet aikuisista on pian ylipainoisia. Irlantilaismiehillä ja kreikkalaisilla tilanne näyttää olevan vielä surullisempi, sillä luvut näyttävät erityisen pelottavilta 89 ja 77 prosenttia.

Meillä Suomessa tämäkin 50 prosentin raja ylipainoisten suhteen on ylitetty jo nyt. Voi vain kuvitella mitä tuo sitten tarkoittaa 2030.

Miksei asialle tehdä mitään? Mitä hyötyä on nykyisen kaltaisista ravitsemussuosituksista, jos käy näin? Vai oliko sekin vain sitä, ettei niitä noudateta?

Nykyään alkaa olla kiitettävästi tutkimusnäyttöä, ettei liikkumattomuus ole lihavuuden syy. Liikkuminen on toki terveen elämän edellytys, mutta lihavuuden kanssa sillä ei näytä olevan tekemistä. Liikalihavuudessa kysymys on ravinnosta. Maailmalla tiedetään kertoa että syyllinen olisi liiassa insuliinissa, jota saadaan runsaiden hiilihydraattien puputtamisesta. Meillä Suomessa edes sokerin kulutuksesta ei tunnuta olevan missään muodossa huolissaan.

Ehkä kohta olisi syytä?

Kuvalähde: Pixabay ilmaiskuvat

Lasten lihavuusepidemia on ratkaistava yhteistyöllä

Viimeisten vuosikymmenien kuluessa suomalaisten terveys on kohentunut monin tavoin. Kuitenkin Suomea, kuten montaa muutakin maata, koettelee paha 2-tyypin diabetes- ja lihavuusepidemia. Erityisen huolestuttavaa on lihavuuden kasvu lasten keskuudessa.

Olemme koonneet tähän kirjoitukseen sellaisia ruoka-aineita, jotka tutkimuksissa pääsääntöisesti yhdistyvät hyvään terveyteen, kylläisyyden saavuttamiseen ja ne sisältävät myös hyvin suojaravinteita energiamääräänsä suhteutettuna. Näin ollen ne tukevat lihavuuden korjaantumista. Kyseisten ruoka-aineiden muodostamalla rungolla voi pienellä joustavuudella tehdä lapselle maittavia aterioita.

Palkokasvit jäävät verrattain vähälle huomiolle lihavuuden hoidossa ja ruokavaliossamme yleisemminkin ottaen. Tämä on yllättävää, koska palkokasvit sisältävät energiamääräänsä suhteutettuna erittäin hyvin suojaravinteita ja kuitua. Näin ollen ne sopivat hyvin ylipainoiselle. Ne ovat myös edullisia, ekologisia ja niitä voi valmistaa monin tavoin eri ruokalajien yhteydessä.

Leipien aatelia edustavat täysjyvä näkkileivät ja hapankorput. Näistä löytyvät kaikista kuitupitoisimmat ja muutoinkin suojaravinne-tiheimmät leivät. Mikäli näitä käyttää väli- tai aamupalana, on niitä hyvä täydentää proteiiniosuudella, kuten kalkkunaleikkeellä. Lisäksi voi vielä laittaa jotain vihannesta päälle. Näin pienikin ateria voi olla monipuolinen ja kylläisyyttä tuottava. Lihavuuden hoidon ydinajatuksena ei ole olla nälässä, vaan syödä siten, ettei nälkä pääse helposti yllättämään.

Lautasmallin mukaan kootun pääaterian proteiiniosuuteen tulee kiinnittää huomiota. Tutkimuksissa on havaittu proteiinin hyvä kylläisyysvaikutus. Mikäli proteiiniosuus on huono jauhoinen kala- tai lihajaloste, ei sen tehtävä – hyvä kylläisyys – täyty. Kala on erinomainen vaihtoehto proteiiniosuudeksi. Muita hyviä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi kana tai kalkkuna.

Ateriaa täydentävät kaikki vihannekset, juurekset, kuten lanttu, nauris, porkkana, sipuli, palsternakka ja punajuuri. Kaikki marjat soveltuvat erinomaisesti sekä pääaterian, että välipalojen yhteyteen. Kaaliruoat ovat pääsääntöisesti erinomaisia, kuten kaalikääryleet ja -laatikko. Jonkin verran tarvitaan myös rasvaa ja sellaiseksi soveltuvat esimerkiksi rypsi- tai oliiviöljy. Makeita mehuja ei ole mielekästä suosia. Niitä voi toisaalta laimentaa esim. kivennäisvedellä.

Pähkinät ja siemenet soveltuvat hyvin yhteen salaattien kanssa ja niitä voi käyttää myös välipaloina. Hedelmistä on mielekästä suosia sitrushedelmiä, omenoita, päärynöitä, vesimelonia, luumua ja kiwiä. Banaani, sharon, viinirypäle ja viikuna eivät ole yhtä hyviä suuremman energiapitoisuutensa vuoksi. Oiva välipala voisi olla esimerkiksi appelsiini ja raejuusto. Toisaalta jos pääateria tukee kylläisyyttä hyvin, ei välipalalle, saatikka alituiselle napostelulle, ole tarvetta.

On järkevää löytää sellainen liikuntamuoto, josta lapsi pitää ja joka tukee lihaksistoa ja sen kehitystä. Ylipainoiset ovat usein voimakkaita ja voimaa vaativa laji voi myös tukea lapsen itsetuntoa. Lihavuus heikentää motoriikkaa ja näin ollen lahjakas ylipainoinen voi suoriutua heikosti joistakin urheilusuorituksista. Toisaalta ylipainoinen voi omata jopa huippu-urheilijan lahjat, ne saattavat joskus jäädä huomaamatta.

Herkkujen suhteen lihavaa lasta tulee kohdella kuten kaikkia muitakin. Herkut ovat satunnaisia. Missään tapauksessa ei pidä asennoitua ”et saa herkkuja, koska olet lihava”. Tällöin lapsi kokee itsensä eriarvoiseksi ja väite on myös asiapitoisesti väärin. Limonadi ja irtokarkit eivät tue myöskään hoikan terveyttä. Herkuissa on myös valtavia eroja. Tummasuklaamanteli on täysin eri ravintoa kuin sokeriset tärkkelyskarkit.

Kirjoittajina ovat ravitsemukseen perehtynyt maallikko, jolla on omakohtaista kokemusta lihavuudesta sekä pitkäaikainen kansanterveystyön veteraani. He edustavat eri koulukuntia, mutta kokevat lasten lihavuuden niin tärkeäksi asiaksi, että sen hoitamiseksi on tehtävä yhteistyötä yli rajojen.

Sami Uusitalo. DI Espoo
Pekka Puska, professori, Helsinki

 

Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/