Kirjoittaja: Christer Sundqvist
Äskettäin suomennetussa kirjassaan ”Kutsumuksen anatomia” (Viisas Elämä, 2018) Lissa Rankin (se on todellakin Lissa, eikä esimerkiksi Lisa) pohtii ihmismielen roolia sairastelussa ja varsinkin parantumisprosessissa. Lääkärinä hän pelkää paljastavansa liikaa, jos hän pitää monia lääketieteellisiä hoitoja moniin sairauksiin aivan toisarvoisina. Olihan hän sentään opiskellut lääkäriksi yli 10 vuotta, jotta oppisi tuntemaan potilaidensa kehot paremmin kuin he itse.
Löytöretki alkaa
Hänellä oli valmiina suuri valikoima lääketieteellisiä hoitoja, jotka parantaisivat heidät. Varsin skeptisessä länsimaisessa maailmankuvassa Lissalla ei muka ollut tilaa potilaille, jotka paransivat itse itsensä tunnistamalla, mitä heidän kehonsa tarvitsivat parantuakseen ja tekemällä tätä silmälläpitäen rohkeita muutoksia elämässään. Jos tällainen oli mahdollista, miksi Lissa silloin oli opiskellut niin pitkään lääkäriksi? Upeaa, rehellistä pohdintaa, eikö vain?
Tärkeintä on rohkean Lissan mielestä mielen ulottuvuus parantumisessa sairauksista. Otetaan tähän pieni ote kirjasta:
”Vaistoni ohjasi minua minua tekemään muutoksia potilaslomakkeeseeni. Aloin kysyä potilailtani erittäin henkilökohtaisia kysymyksiä, jotka pakottaisivat heidät kertomaan totuuden, kuten:
- Tunnetko olevasi yksinäinen, eristäytynyt, väärinymmärretty tai erilläsi muista?
- Jos voisit rikkoa mitä tahansa sääntöä ilman seurauksia, mitä sääntöä rikkoisit?
- Oletko parisuhteessa ja jos olet, oletko onnellinen? Jos et ole, haluaisitko olla?
- Koetko olevasi yhteydessä elämäsi tarkoitukseen ja toteuttavasi jumalallista tehtävääsi tällä planeetalla?
- Oletko stressaantunut raha-asioista?
- Oletko yhteydessä omaan henkisyyteesi?
- Tunnetko olevasi vapaa olemaan aito, oma itsesi?
Uusi potilaslomakkeeni oli 12 sivun pituinen ja se, mitä nämä kysymykset potilaideni elämästä paljastivat, oli minulle järkytys. Kun yhdistin vastaukset intuitiiviseen tietoon, jota joskus saan potilailta, aloin oivaltaa yhteyden heidän fyysisen terveytensä ja tunnetason terveytensä välillä. Kaksi valaisevinta kysymystä olivat:
- Mille kehosi sanoo ei? ja
- Mitä kehosi tarvitsee parantuakseen?
Lähestyin kysymyksiä selittäen, että fyysiseen oireeseen saattaisi olla jokin puhtaasti biokemiallinen syy, jota voitaisiin helposti hoitaa, kuten vaikkapa virtsarakontulehdusta antibiooteilla. Pyysin kuitenkin potilaitani olemaan minulle mieliksi ja harkitsemaan sellaista vaihtoehtoa, että fyysinen oire olisi merkki paitsi biokemiallisesta epätasapainosta myös tunnetason epätasapainosta.”
Hyviä kysymyksiä
Lissa huomasi, että lääketieteessä oli paljon kyseenalaista touhua. Hän alkoi kysyä erittäin hyviä kysymyksiä itseltään:
- Osasiko keho parantaa itsensä spontaanisti?
- Jos ja kun osasi, mikä oli se mekanismi, joka mahdollisti tämän?
- Mikä edisti tällaista parantumista?
- Miksi se toimi joskus ja tosinaan sitten ei ollenkaan?
- Paranivatko tietyt sairaudet itsestään ja toiset eivät?
- Oliko mahdollista edistää spontaania paranemisen mahdollisuutta?
- Oliko kyse pelkästään onnesta?
- Oliko merkittävän hyvin toipuneilla potilailla jotain yhteistä ja jos oli, niin mikä?
- Miksi toinen parani ja toinen pysyi sairaana tai kuoli?
- Aiheuttiko pelko sairastumisen?
- Tekikö rohkeus ihmisistä terveempiä?
- Mikä on lääkärin rooli kaikessa tässä?
- Oliko lääkärille tarpeen olla jotain muuta kuin pelkkä terveysteknikko?
- Olisiko lääkärille eduksi jos hän olisi terapeutti ja henkinen ohjaaja?
Kustantajan kuvaus
Kutsumuksen anatomia kertoo lääkäri Lissa Rankinin henkisestä matkasta, joka sai alkunsa tapahtumien myrskystä. Isän kuolema, tyttären syntymä ja kamppailu lääkärin ja parantajan identiteettien välillä saivat hänet heräämään voimallisesti omaan elämäntehtäväänsä. Kirja on kiehtova kuvaus luottamuksesta intuitioon, antautumisesta rakkaudelle ja vastoinkäymisten näkemisestä kasvun mahdollisuutena.
Suosittelen kirjaa!
Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori
Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/
About Author
Paluuviite:Paljon kirja-arvosteluja - Turpaduunari
Minä aloin ymmärtää asioiden yhteyden jo v, -59 maatessani armeijan keuhkotautiparantolassa Punkaharjulla. Olihan siellä lääkkeitäkin, mutta silloin oli myös itsestään selvää, että tarvitsimme hyvää ruokaa, raitista ilmaa ja sosiaalista lumpustelua. Nyt on itsestään selvää kuinka tärkeä oma asenne on kaikkiin elämän ongelmiin,. Siellä oli vielä sodankäyneitä miehiä, jotka olivat siellä varmuuden vuoksi, koska ei ollut asennetta ja rohkeutta lähteä ja koska kyllä armeija omistaan huolen piti, Heitä katoessani ymmärsin, että sairastamisesta voi tulla piintynyt tapa, Lähdin heti, kun palvelusaikani loppui.